Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 5

minua, jos minun kauttani heid?n kallis verens? hukkaan menetettiin! Sillon kohta k?yv?t tuomion enkelit, kuin mustat iilimadot, mun k?mmenp?ist?ni imem??n takaisin kaiken t?m?n veren. Niin niin!--Ja v?h?ss? paljon seisoo. Pieni erehdys, pieni laimiinly?minen mailman kumota taitaa. Kerran, koska se suuri Caesar k?vi Galliassa sotaa, tapahtui er??n? pime?n? y?n?, ett? koko Gallialaisten sotajoukko l?hestyi h?nen leiri?ns? salaa hiipistellen; mutta kas, eip? torkkunut sillon romalainen vahti, ei, vaan nostipa heti hirmuisen r?hin?n, ja vilauksessa seisoi jalo Julius valmiina vastustukseen, ja, pahoin kuranssattuina, pakenit pian takaisin vaskimiekkaset miehet. Mutta posito, ett? vartija sillon olis maannut, niinkuin Timoteus ?sken tuossa rahilla, niin olispa kenties nyt ihan toisenlainen mailman historja. Posito, ett? ?sken, Timoteuksen maatessa, Preussil?inen ?kisti olisi karannut p??llemme. Haa! ken menee takaukseen, ettei t?st? hetkest? Europan kartta muodostuisi perin toisin? Niinp? taitaa pienimm?st? kipen?st? nousta hirvein tulipalo. Sent?hden tahdon nyt teille kaikille varoitukseksi asettaa t?h?n eteenne muistuttavan esimerkin.--Timoteus, nyt takki koreasti p??lt?s ja taivu t?nne rahille. Ole n?risem?tt?, sin? itsepintaisin kaikista miehist?ni. Alas rahille! (Muori Kunigunda, lihava, paksu eukko suurilla ympyrj?isill? silm?klaseilla ja ryhev? korvamyssy p??ss?, tulee ja Mariana)
MAURA. Muori Kunigunda, tehk??t parastanne, tehk??t parastanne, kultamuori. T?m?n miehen ainoa rikos on, ett? h?n pikkaraisen vaan nukahti kuin kukko orrella.
KUNIGUNDA. (Lankee polvillensa Patrikin eteen, pitellen h?nen s??ri?ns?) Korkea, laupias herra, teit? rukoilen t?ss? polvillani armahtamaan n?it? kahta kurjaa, heikkoa ihmislasta!
PATRIK. Nouskaa yl?s, kunnioitettava mummo; min? h?peen; nouskaat yl?s.
KUNIGUNDA. En nouse, t?ss? viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan naulitsis. T?ss? viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman sanan t?ss? murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen toivon toi, ja t?m? sana on armo.
PATRIK. (Ly?den k?dell??n vasten otsaansa) Ah!
KUNIGUNDA. Min? varron, yst?v?ni vartovat, korkeuden sinert?v? vahvuus vartoo, vartoo hengitt?m?tt?.
PATRIK. No niin: olkoon armo! Nouskaat yl?s, korkeamielinen mummo. He heh! (Suutelee Kunigundaa) He heh! T?ll? suudelmalla vahvistan lupaukseni. Kas niin.--Me olemme vihollisijanne; mutta taidatteko sanoa, taidatteko sanoa, ett? k?yt?mme itse?mme teit? kohtaan kuin viholliset? Hi hi hi!
KUNIGUNDA. Taivas, vuorita kerran h?nen kiireens? kunnian loistavalla kruunulla! (Menee. Eukot pyhkiilev?t silmi?ns?)
MAURA. El? kauvan, el? onnellisna, s? armas sielu!
1:N ??NI. Makea sankar!
2:N ??NI. Nimes maine pian ymp?r mailmaa viek??n!
PATRIK. No no no; menk??t nyt vaan, menk??t nyt vaan.
3:S ??NI. S? kunnian helmalapsi, rakkauden syd?mmellinen sulhanen!
PATRIK. He heh! Menk??t nyt, menk??t nyt.
TITUS. (Naisille, jotka katsovat sinnen t?nnen) Suur kiitost, eukot; suur kiitost, paljon kiitoksia. (Kumartelee syv??n)
PATRIK. Ota kiv??ris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin sin?, Titus; sill? muistakaat, jos t?st?l?hin viel? kerran saman kompeen teette, ei l?ydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan, vaan vihani mustat ukkospilvet teid?t k??rii kierroksiinsa, nielee teid?t. Sent?hden ottakaat vaari.
TITUS. Kyll' kyll'.
PATRIK. Te toiset my?s, ottakaat vaari.
SOTAMIEHET. Kyll? me sen teemme.
PATRIK. Niin, ja kuulkaat lupaukseni. Jos kerran viel? olven henki mun leiriin jotain selkkausta saattaa, niin kuluessa kahdentoist pitk?n tunnin ei tulkoon huulillenne t?m?n nesteen pisarata. Se olkoon tuomionne.--Mutta toivonpa teilt? kaikin tavoin oikeitten urosten k?yt?st?, niin toivon ja olen taas t?ydess? sovinnossa kanssanne, mun toverini ja veljeni sodan verisell? kent?ll?, ja mielin nyt tyhjent?? seurassanne iloisen maljan, tyhjent?? sen pohjaan asti. (Tuopit t?ytet??n)
ANTON. Herra kapteeni piti eilen oivallisen puheen.
TOMMI. Vaiti vaiti!
PATRIK. (Seisten olvituoppi k?dess?, ja samoin sotamiehet) Jaa, viritetty onpi sodan tuli, sankarjoukko kuni lohik?rme yl?s pohjaan kiemartelee, tahi matelee kuin iiliskotti harjasmets? selj?ss?, harjasmets? kirkkaista painetiista. Berlin, Berlin, s? jalo kaupunki, mun ennustukseni kuule. ?Uhrilammas vavisten seisoo seppel p??ss? ja uhraaja tulee.? Niin ennustan ja kuulen korkuudesta. Kostottaren huudon: ?tule tule!? Ja h?n tulee. Yl?s yl?s kylm??n Hyperboreaan tiemme kulkee, ja edell?mme kiit?? kipen?itseviss? vaunuissansa hirmuinen Ares, tykkijyskeen ja trumpup?rin?n rakastaja.
SOTAMIEHET. El?k??n Ares, el?k??n Ares! Hurraa! (Heiluttavat hattujansa ilmassa ja Bonifacius vitsakippuansa)
PATRIK. Liehuvilla hiuksilla kiit?? villityill? katsannoilla h?nen rinnallansa Eris ja Enyo, ja h?nen varsojansa ohjaa Doimos se kauhea ja Fobos toista kauheampa viel?.
SOTAMIEHET. El?k??n Fobos, el?k??n Fobos, el?k??n h?n! Hurraa!
PATRIK. Hep? liehtarimme ovat pohjaan korkeaan ja j?iseen; ja vietetty?mme ankaran helavalkean siell? puoly?n valtakunnassa, me taas takasin loikerramme isiemme maahan kruutipoltetuilla poskilla, ja sankararvet otsissamme ja rinnoissamme. El?k??n is?inmaa ja sen uroslauma! Heid?n kunnioiksensa nyt tyhjenn?n t?m?n maljan. (Juovat tuoppinsa pohjaan)
SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa, hurraa! (Laulu; Patrik ly? tahtia k?dell??n laululle)
?Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten. Hurra, hurra! Wenn das die Preussen vüsten, Das sie morgen sterben müsten.? Hurra!
(Sotamiehet kantavat pois Patrikin kovalla hurrauksella, Bonifacius, heilutellen vitsakippuansa, seuraa heit?.)
MAURA. Mik? meno, mik? huuto! Hirmuinen on sodan meteli. Oo, oo!
TITUS. Huomaa, Timoteus, Bonifacius saa heilt? kyydin takasin.
TIMOTEUS. Oikein h?nelle! Mit? tekee h?n siin?, miss? kunnia kaikuu? Mielinp? n?ytt?? h?nelle pitk?n nen?n; siihen on nyt kaksin kerroin syy.
TITUS. El?, veljeni, vaan kiitt?k??mme, ett? asia sammui n?in.
TIMOTEUS. H?n tulee. Sin? punapartanen Goljati!--Sano, toverini, mik? on sun syd?mmes salainen toivotus tuota miest? kohtaan?
TITUS. Antaa h?nen olla. H?n toimittaa virkaansa.
MARIANA. H?nen virkansa. H?nelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa, teenp? h?nelle jonkun keposen.
MAURA. Lapsi lapsi, mit? haastelet! Muista muista, ett? on h?n Jumalalta pantu j?sen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille. (Bonifacius tulee)
BONIFACIUS. (Eriks.) T?ss? pataljoonissa ei kohdella minua ansiotani mukaan. Eik? siis tullut