Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 4

mies? Miksi pinnaat oltta kylm?n? naamaas? Miksi et l?mmit? sit?? kysyn min?. Haa! kyll? sun opetan. Miksi et l?mmit? olttas? (K??ntyy Timoteusta kohden.) Ja sin? (Ravistaa Timoteusta) Nouse yl?s, lapseni. (Vet?? miekkansa) Haa! jos ei uni olis pyh?, niin, sankarkunniani nimess?! sun heti l?hett?isin Karonin venoseen.
TOMMI. Sep? olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan.
PATRIK. Mit? sanot?
TOMMI. Sen h?n olis ansainnut. Sotavartija nukkua!
PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! (Ravistelee Timoteusta) Nouse yl?s, lapseni. Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pit?? saaman aika rapsauksen.
MAURA. (Eriks.) Voi, mun syd?mmeni musertuu!
PATRIK. Viipym?tt? nyt saattakaat t?nne Mestari Bonifacius. (Yksi sotamiehist? menee)
MAURA. (Eriks.) Jumal'avita! mit? jaksan nyt tahdon pyristell? vastaan.
ANTON. Kenties on t?ss? viel? anteeksantamuksen sijaa, herra kapteenimme.
PATRIK. Ei yht??n, pussikkani. T?ll? retkell? olen anteiksi antanut jo kolme kertaa Timoteukselle; ensi kerta Nürnbergiss?, toinen ja kolmas kerta Bambergissa; Titusta olen armahtanut kaksi reisua; ensin Erlangeniss? ja sitten Bambergissa, mutta nyt pit?? heid?n molempaen saada aika kropsun. (Ravistelee Timoteusta) Nouse yl?s, lapseni. Haa, sotavartija nukkua! Yl?s, yl?s! Mun saatat muuton vimmaan, mun saatat viel? upottamaan kirkkaan miekkani oman maamieheni vereen. Her?y! No pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu!
TOMMI. Tuoppi oltta her?tt?k??n h?nen.
PATRIK. Mit? sanot?
TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle h?nen kyll? her?tt??.
PATRIK. He heh! Vikkel? aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta jumalanlahjaa. Vett? k?ytt?k??mme olven sijassa, puhdasta vett?.--Muori siell? toikan takana, tuoppi vett? t?nne. (Er?s sotamiehist? valaa tuopillisen vett? Timoteuksen p??h?n, joka her?? pahalla marinalla, nousee yl?s pyristellen itse?ns?. Patrik nauraa syd?mmellisesti ja kauvan pidellen vatsaansa) Jaa, sin? junkkari. (Timoteus kyldr??, Patrik vastaa h?nt?, pannen kaksi sormea silm?ns? juurelle) Niin niin, mutta kiv??ri pois ja rahi esiin. (Rahi vedet??n esiin)
MAURA. Armollinen, korkea herra!
PATRIK. Ole rauhassa, eukko, ole rauhassa. (Mestari Bonifacius, punapartanen ja punatukkanen mies puettuna punasiin housuin, samankarvaseen h?nnystakkiin ja hattuun, joka on tavattoman korkea ja sokeritopin kaavanen, tulee vitsakippu kainalossa)
MAURA. Herra minun jumalani!
PATRIK. Kas t?ss? tulee mies, joka sankarlaumani pit?? Herran nuhteessa.--Onko sinulla hyvi? vitsoja?
BONIFACIUS. Ihan tuoreita Thyringenin mets?st?.
PATRIK. Hyv?! Nyt tulet niit? k?ytt?m??n kuin mies; sill? t?ss? ei ole leikki k?siss?.
BONIFACIUS. Miss? on minun poikani?
PATRIK. Ota takki p??lt?s, Timoteus, ja kumarru t?nne. Sin? ensin, Titus sitten.
TIMOTEUS. Armoo, kapteeni, armoo!
PATRIK. Ei, lapseni, ei.
MAURA. (Ryhtyen kapteeniin) Armollinen, korkeasti ylistett?v? herra, teit? rukoilen heid?n puolestansa.
MARIANA. Hyv? kapteeni!
MAURA. Kunnioitettava herra!
PATRIK. No noo, muoriseni, nyt ei auta. Heid?n t?ytyy saada; ei auta.
MAURA. (Kovalla ??nell?) Ei, ei! Min? rukoilen. T?nne kaikki naiset naapureista! Tulkaat, tulkaat! (Mariana poistuu kiireesti)
PATRIK. He heh! Turha puuha, pikku frouvani.--K?yk??mme k?siin, Bonifacius.
BONIFACIUS. Takki pois ja taivu alas rahille, mies.
MAURA. Kapteeni kulta, kulta kapteeni!
PATRIK. Oikea mutta kova mies.
BONIFACIUS. Pois, muori!--Alas rahille, mies.
MAURA. Ah ei ei! (Hallitsee Timoteusta) Armahtakaat h?nt? ja kumppaniansa tuolla. (Mariana ja seurassansa joukko naisia tulee ja yhtyv?t rukoukseen, mik? torjuvilla koikkauksilla pidellen kiinni Timoteuksesta, mik? tarttuen Patrikin liepeisiin. Kova ??ni ja meteli)
1:N ??NI. Anteeksi heille, anteeksi!
2:N ??NI. Heit? armahtakaat, niin armahtaa teit? Jumala.
3:N ??NI. Elk??t tuomitkaat, ettei viimein teit? tuomittaisi.
PATRIK. Kas kas.
TITUS. (Eritt?in naisille) T?m? on hyv? asia, ett? rukoilette. Jaa, jaa; rukoilkaat vahvasti vaan.
MAURA. Korea herra!
1:N ??NI. Ihana herra!
2:N ??NI. Makea herra!
TITUS. Kas niin; rukoilkaat vahvasti vaan. T?m? on hyv? asia.
3:S ??NI. Armon he saa, korkeasti kunnioitettava sankari? Jaa jaa, he armon saa!
PATRIK. (Erikseen) Ha haa! Onpa t?m? hetki mulle ihastuksen hetki. Kynnet pystyss? mun ymp?rill?ni seisoo naisten kirjava lauma mua hartaasti rukoillen kuin jyskytt?j?? Olympin kiireell?. Nyt olen ukko, ukko itse. Tuhannen taaleria t?st? hetkest?!
MAURA. Mink? tuomion kuulemme suloisilta huuliltanne?
1:N ??NI. Oi, se olkoon laupias ja rakkautta t?ys!
PATRIK. K?yk??t nyt siivosti kukin kotianne sek? eukot ett? tyt?t. Mua ette j?rk?yt?. Asia on t?rke? ja aika ankara, sodan-aika viel? kaupanp??lle. Ei auta, ei, vaan saakoot he nyt oivallisen saunan.-- Derschi, mestari Bonifacius!
BONIFACIUS. Pois tielt?, hameet!
MARIANA. Pois itse, sin? tulipunanen saatana!
BONIFACIUS. Tytt?! (Taputtaa k?dell??n vitsanippua)
MAURA. K?y kutsumaan muori Kunigundaa. (Mariana menee, tempasten menness?ns? Bonifaciuksen kainalosta vitsakipun, jonka kanssa h?n juoksee pois. Bonifacius kiit?? julmistuneena h?nen per?ss?ns?; Mariana viskasee vitsat teaterin perille ja katoo, Bonifacius, kippu kainalossa, tulee takaisin hirmuisella muodolla)
PATRIK. Kas sit? nen?k?st? tytt??. Hai djai!
BONIFACIUS. Saakoot ?mm?t ensin, herra kapteeni. Olkoon se k?skynne, ja kohta pit?? pl?ikym?n. He ovat vankejamme; antakaat pl?iky?.
PATRIK. Pois se! Sankarin tulee suojella t?t? heikkoa astiaa, vaan ei sit? s?rke?. Jumal' avita! m? vannon, joka hiuskarvanki heilt? v??rist??, h?n kaatuu, puree ruohoa kuin nauta.
2:N ??NI. Sin? sankarten sankari.
2:N ??NI. Sin? korkea sielu!
3:S ??NI. Tuhannen kertaa korkeampi viel?, jos h?n rukouksemme kuulee nyt.
TITUS. Niin; rukoilkaat v?sym?tt? meid?n edest?mme.
PATRIK. Ei, armaat sisaret. Te ette k?sit? sit? vastausta, joka painaa sotaherran hartioilla, painaa sillon semmenkin, koska pyrskien juoksevat Areksen hurjat varsat, koska kanuuna jyrisee, tuima miekka m?ss?? ja veri vuorilta koskena virtaa, tehden alas laaksoon purpuraisen j?rven. Naiset. Huu!
PATRIK. Jaa, kristisisaret, kohta punertavat Germanian tantereet kuin iltaruskosta hehkuva taivas. Kuolo v?ijyy meit? kuni kissa kurjaa hiirt?, tahi kuni j?nist? kirkassilm?nen ilves. T?ll? hetkell? seisomme, toisella kaadumme miekkaen kilin??n. Ja koska viimein taasen pasuunan pauhussa yl?snousemme, sillonpa mun astua t?ytyy n?iden pussikkojeni kanssa sen ankaran tuomarin eteen, n?in sanooden: t?ss? olen min? ja se komppani, jonka minulle annoit. Ja voi