Ojennusnuora | Page 8

milloin miekkailijoita, milloin torventoitottajia, milloin
näytelmätaiteilijoita: niin sinäkin, tahdot olla ensin voimailija,
sitten miekkailija, sitten puhuja, senjälkeen tietoviisas, mutta kaikesta
sielustasi et mitään, vaan niinkuin apina matkit kaikkea
näkemääsi ja mikä milloinkin sinua miellyttää. Et
nimittäin ryhtynyt harkinnalla mihinkään etkä eri
näkökantoja tarkaten, vaan satunnaisesti ja viileän vaiston
mukaan.
4. Siten eräät nähdessänsä tietoviisaan ja kuullessaan jonkun
puhuvan niinkuin Eufrates puhui[1] (vaikka kuka osaa niin puhua kuin
hän?) tahtovat itsekin olla viisaita.
[1] Eufrates oli stoalainen tietoviisas Syyriasta, Plinius nuoremman
(62--112) ystävä. Toisen tekstin mukaan on sanottava: "niinkuin
Sokrates hyvin puhuu".
5. Ihminen, ajattele ensin, minkälainen on tehtävä, sitten arvosta
omat voimasi, voitko kestää. Tahdot suorittaa viisiottelu-urheilun
tai painia: tarkasta käsivartesi, reitesi, tutki lanteesi, sillä toinen
soveltuu toiseen eikä jokainen samaan.
6. Arveletko, että tietoviisaaksi pyrkien saisit samalla lailla syödä,

juoda, haluta, kenkkuilla? Etpä vaan! Täytyy valvoa, ponnistaa,
erkaantua omaisistasi, joutua lapsenkin ylenkatsottavaksi,
vastaantulijoitten ilkuttavaksi, kaikessa olla alempana, -- kunniassa ja
viroissa, oikeuden edessä ja kaikissa toimissa.
7. Ajattele tätä, tahdotko siten lunastaa tyyneyden, vapauden,
mielenrauhan. Päinvastaisessa tapauksessa älä ryhdy äläkä
lasten lailla ole tänään tietoviisas, sitten tullimies, sittemmin
puhuja, senjälkeen kuninkaan käskyläinen. Nämä eivät
sovellu yhteen. Sinun täytyy olla yksi persoonallisuus, hyvä tai
huono. Sinun tulee harjoittaa hengenvoimiasi tai ulkonaisia kykyjä,
harrastaa sisäistä tai ulkoista uurastusta, -- olla elämänviisas tai
maailmanlapsi.

XXX.
Velvollisuudet johtuvat yleensä keskinäisistä olosuhteista. Sinulla
on isä: velvollisuus on huolehtia hänestä, totella kaikessa,
kärsiä häneltä nuhdetta ja kuritusta. Entä jos hän on paha?
Missä on määrätty, että luonnon olisi tullut tehdä sinulle
hyvä isä eikä vain isä? Veljesi tekee väärin sinulle: noudata
sinä silloin säädyllisyyttä häntä kohtaan äläkä katso
mitä hän tekee, vaan mikä on sinun tehtäväsi luonnon lain
mukaan. Eihän toinen sinua loukkaa, ellet itse tahdo; mutta silloin
olet loukattu, kun luulet, että sinua loukataan. Silloin siis havaitset
naapurin, kansalaisen, virkamiehen velvollisuuden, kun totut
tarkkaamaan keskinäisiä olosuhteita.

XXXI.
1. Mitä tulee jumalanpelkoon, tiedä, että pääasia siinä on
omata oikeat käsitteet, nimittäin että Jumala on ja hyvin ja
oikeudenmukaisesti hallitsee kaikkea, ja sinun tulee järjestää
itsesi jumaluutta tottelemaan ja mukautumaan kaikkeen mitä tapahtuu
sekä vapaaehtoisesti havaitsemaan siinä korkeimman järjen

määräyksiä. Niin ollen et milloinkaan saa syytä moittia
kaitselmusta etkä syyttää jääneesi huolenpitoa vaille.
2. Mutta siihen mielentilaan ei ole mahdollinen tulla, ellet irtaannu
niistä seikoista, mitkä eivät ole meidän vallassamme, ja katso
hyvän ja pahan riippuvan ainoastaan niistä, mitkä ovat meidän
vallassamme; sillä jos otaksut jonkin niistä [mitkä eivät ole
meidän vallassamme] olevan hyvää tai pahaa, on tästä
seurauksena, että kun menetät jotakin hyvää, jota tahdot, tai
kohtaat jotakin pahaa, jota et tahdo, sinä soimaat ja vihaat tällaisen
aiheuttajaa.
3. Jokainen elävä on nimittäin luonnostansa sellainen, että
pakenee ja karttaa niinhyvin sitä, mikä näyttää hänelle
vahingolliselta, kuin vahingon aiheuttajaa, vaan suosii ja tavoittaa
hyödyllistä ja sen aiheuttajaa. On siis mahdotonta, että se, joka
luulee itseänsä vahingoitettavan, iloitsisi luulemastansa
vahingonaiheuttajasta, samoinkuin hän tietenkään ei voi iloita itse
vahingosta.
4. Tästä tulee sekin, että poika solvaisee isäänsä, kun ei saa
luulemaansa hyvää. Tämä se teki Polyneikes ja Eteokles
veljekset riitaveljiksi [ja toistensa tappajiksi], kun luulivat tyrannivallan
olevan hyvää. Tämän tähden moittii jumaluutta maamies,
merimies, kauppamies, niin myös ne, jotka vaimonsa ja lapsensa ovat
menettäneet. Sillä missä on hyötyä, siellä ollaan myös
jumalisia. Sentähden joka huolehtii haluta ja inhota sitä, mitä
hänen tulee, hän samalla huolehtii hurskaudesta ja jumalanpelosta.
5. Uhrata, lahjoittaa ja antaa pyhiin tarkoituksiin isien tavan mukaan
sopii aina puhtaalla mielellä, ei kevytmielisesti eikä
huolimattomasti, ei kitsaasti eikä yli varainsa.

XXXII.
1. Jos menet ennustamoon[1], muista olevasi tietämätön siitä,

mitä tapahtuu, vaan että tulet sitä ennustajalta tiedustelemaan,
mutta minkälainen tulos on, siitä olit tietoinen tullessasi, jos vain
olet viisas. Sillä jos se on niitä, jotka eivät ole meidän
vallassamme, on välttämätöntä, että se ei ole hyvää
eikä pahaa.
[1] Kreikkalaisilla oli erityisiä ennustuspaikkoja ja temppeleitä,
joita pidettiin pyhinä ja joissa uskottiin pappien, papittarien y. m.
välityksellä saatavan tulevaisuuden tietoja ja jumalain tahdon
ilmauksia.
2. Älä siis osoita ennustajalle haluasi tai inhoasi äläkä vavisten
häntä lähesty, vaan hyvin tietäen, että mitä hyvänsä
seuraakin, se on perin yhdentekevää eikä ensinkään satu
sinuun, mutta millaista tahansa se onkin, sopii sitä hyvin
käyttää eikä kukaan ole esteenäsi. Luottamuksessa siis
lähesty jumaluutta niinkuin neuvojaasi, ja muuten kun jokin neuvo on
sinulle annettu, muista neuvonantajaasi ja ketä
tottelemattomuudellasi ylenkatsot.
3. Mutta tule tiedustelemaan ennustajalta, niinkuin käski Sokrates,
vain sellaisia seikkoja, joissa kaiken harkinnan perästä voidaan
vedota lopputulokseen ja joissa ei järjellä eikä millään muulla
keinolla voida kyseenalaisesta tapauksesta selvää saada. Siis kun on
vaarassa autettava ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko
tuohon vaaraan antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi
tietää onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai
jonkin ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve
järki sanoo, että vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja
isänmaata vaarassa autettava. Tottele siis suurempaa tietäjää,
Pythiosta, joka ajoi temppelistä tiehensä sen, joka ei ollut auttanut
hengenvaaraan joutunutta ystäväänsä.[1]
[1] Kaksi ystävää matkalla Delfoin tietäjätemppeliin joutui
ryövärien