Ojennusnuora | Page 7

Jos joskus osut ulkomaailman puoleen kääntymään tahtoen
tehdä jollekulle mieliksi, tiedä menettäneesi ryhtisi.

Riittäköön siis sinulle kaikessa se, että olet viisas, mutta jos
tahdot myös näyttää olevasi viisas, näyttäydy sellaisena
itsellesi, ja siinä on sinulle kyllin.

XXIV.
1. Älköön sinua tuskauttako tällaiset mietteet: minä elän
huomaamattomana, en ole missään mikään. Sillä jos se, että
jotakuta ei huomata, on pahaa, ei toki toinen voi pahaan sinua saada, ei
enempää kuin häpeäänkään. Tokkohan siis onkaan sinun
tehtäväsi päästä hallitukseen, saada kutsuja kemuihin? Ei
suinkaan! Kuinka se sitten olisi huomaamattomuutta sinua kohtaan? Ja
etkö ole mikään missään sinä, jonka tulee jotakin olla vain
niissä, jotka ovat sinun vallassasi, ja joissa saatatkin olla suurimman
arvoinen?
2. Mutta sinusta "ei ole apua ystäville". Mitä tarkoitat
avuttomuudella? Sitäkö etteivät saa sinulta rahapenniä tai ettet
sinä voi tehdä heitä valtion kansalaisiksi? Kuka sinulle on
sanonut, että nuo asiat ovat meidän vallassamme eikä muiden
tehtäviä? Kuka voi antaa toiselle, mitä itsellä ei ole? "Hanki
sitten", sanovat, "että mekin saisimme".
3. Jos voin hankkia säilyttäen itseni siveänä, rehellisenä ja
ylevämielisenä, niin osoita minulle tie siihen, ja minä hankin.
Mutta jos vaaditte minua menettämään oman hyväni, jotta te
saisitte sitä, mikä ei ole itsestään hyvää, niin tottakai
näette kuinka kohtuuttomia ja ymmärtämättömiä olette.
Mitä te mieluummin tahdotte? Rahaa vai siveän ja uskollisen
ystävän? Siihen siis minua ennemmin avustakaa älkääkä
vaatiko minua tekemään sitä, millä sen ansion juuri kadotan.
4. Mutta, sanovat, isänmaa kaipaa apuani, mikäli se minusta riippuu.
Kysynpä taas: minkälaista apua? Pylväikköjä ja kylpylaitoksia
ei se sinulta tietenkään saa. Ja mitä se merkitsee? Eihän seppä
tee saappaita eikä suutari sirppejä: on kylliksi, kun kukin tekee

tehtävänsä. Ja jos sinä hankit isänmaalle jonkun toisen
kansalaisen, joka on siveä ja rehellinen, etkö silloin hyödytä
isänmaata? Totisesti! Etkö sinä siis ole saattanut olla
isänmaallesi hyödyllinen!
5. Mikä on niinmuodoin, sanovat, minun asemani yhteiskunnassa?
Mikä hyvänsä, kun vaan olet siveä ja rehellinen. Mutta jos
nämä ominaisuudet menettäen tahdot isänmaata auttaa, mitä
hyötyä sille heruisi sinusta, jos olet siveetön ja epärehellinen?

XXV.
1. Jos pidoissa joku pidetään parempana sinua, mikä ilmenee joko
kohteliaisuudessa tai neuvonpiteeseen pyytämisessä, niin sinun
tulee iloita, että hänelle niin käy, jos tuo on hyvää; mutta jos
se on pahaa, älä suututtele, että sinun ei niin käynyt. Muista,
että kun sinä et tuon toisen tavoin puuhaa saavuttaaksesi sitä,
mikä ei ole meidän vallassamme, sinä et myös sitä ansaitse.
2. Kuinka nimittäin voisi samanlaista kohtelua saada se, joka ei käy
jonkun ovissa, ei noutele eikä kiittele häntä, kuin se, joka käy,
noutelee ja kiittelee häntä. Olisit siis kohtuuton ja vaativainen, jos
myymähintaa maksamatta tahtoisit sen saada ilmaiseksi.
3. Millä hinnalla kaupataankaan kaalia? Sanokaamme obolilla. Jos
siis joku antaa obolin ja saa kaalia, mutta sinä et anna etkä saa,
älä luulottele sinulle käyneen huonommin kuin hänelle, sillä
niinkuin hänellä on kaalinsa, niin on sinulla rahasi, jota et antanut.
4. Samoin on tässäkin asian laita. Sinua ei kutsuttu jonkun pitoihin?
sillä sinä et antanut kutsujalle sitä hintaa, jolla kutsu olisi ollut
saatava: kätteleminen on sen myyntihinta, ja palveliaisuus. Anna siis
maksu, josta se myydään, jos se mielestäsi on sen arvoinen.
Mutta jos et tahdo sitä maksaa ja haluat kuitenkin sen saada, olet
vaativainen ja typerä.
5. Eikö sinulla siis ole mitään tuon kekkerin sijasta? Onpa niinkin:

sinun ei ole tarvinnut vastoin tahtoasi kiitellä ketään eikä
kärsiä alentumista hänen ovillansa.

XXVI.
Luonnon neuvo opitaan niistä asioista, joista meillä keskemme ei
ole erimielisyyttä; esim. kun toisen palvelija särkee astian, ollaan
heti valmis sanomaan, että tuo on tavallista. Tiedä siis, että kun
jokin sinun omasi särjetään, tulee sinun olla samanlainen kuin olit
toisen oman särkyessä. Seuraa tätä sääntöä
tärkeämmissäkin asioissa. Kun toisen lapsi kuoli tai vaimo, ei ole
ketään, joka ei sanoisi, että se oli inhimillistä. Mutta kun jonkun
oma lapsi tai vaimo kuoli, heti kuullaan: oi voi minua onnetonta! Tulisi
kuitenkin muistaa, mitä tunsimme, kun sitä samaa muista
kuulimme.

XXVII.
Niinkuin päämäärää ei aseteta siinä tarkoituksessa, että
sitä ei saavutettaisi, niin ei myös ole maailmassa luonnon pahaa.

XXVIII.
Jos joku jättäisi sinun ruumiisi jonkun vastaantulijan mielivaltaan,
sinä tietenkin vihastuisit; mutta kun sinä jätät mielesi kenenkä
hyvänsä herjaajan loukattavaksi ja häirittäväksi, etkö sitä
häpeä?

XXIX.
1. Tarkkaa kunkin työn edellytyksiä ja seurauksia, ennenkuin siihen
ryhdyt. Ellet niin tee, pääset alkuun tosin alttiisti, seurauksista
välittämättä, mutta sittemmin erinäisten vaikeuksien

esiytyessä saat siitä häpeällisesti luopua.
2. Aiot voittaa kilpailuissa? Niin minäkin, totisesti! sillä se on
somaa. Mutta tarkkaa edellytyksiä ja seurauksia ennenkuin tartut
toimeen. Sinun täytyy taipua kovaan kuriin, nauttia pakkoravintoa,
pidättyä leivoksista, harjoitella väkisin, määrähetkinä,
kuumassa ja kylmässä, et saa juoda kylmää etkä viiniä
mielesi mukaan, lyhyesti sanoen: tulee jättää itsesi johtajan
valtaan niinkuin lääkärin käsiin. Sitten itse kilpailussa peittyä
pölyyn, ehkä katkaista kätensä, nyrjäyttää jalkansa,
niellä tuntuvasti tomua, kenties kärsiä iskuja, ja kaiken tämän
ohessa hävitä.
3. Tarkkaa tätä kaikkea ja tule voitteluun, jos vielä mielesi tekee,
muutoinhan ajelehdit niinkuin lapset, jotka leikkivät milloin
painijoita,