Ojennusnuora | Page 5

vapaina, jos vierasta omanasi, joudut vaikeuksiin, huoliin ja
levottomuuteen, moitit Jumalaa ja ihmisiä; mutta jos katsot omaksesi
vain sen, mikä on sinun ja pidät vieraana sen, mikä todella on
vierasta, niin ei sinua kukaan koskaan mihinkään pakoita, ei kukaan
sinua estä, et syytä etkä moiti ketään, et vastoin tahtoasi tee
mitään, ei kukaan sinua vahingoita, ei yksikään ole vihamiehesi,
sillä sinun ei tarvitse kärsiä mitään turmiollista.
4. Kun siis tavoitat niin korkeita näkökantoja, muista, että sinun
tulee harrastaa niitä pontevasti toimeliaana, toisinaan muita asioita
ollenkaan ajattelematta, toisinaan ainakin nykyiset asiat jättäen
tuonnemmaksi. Mutta jos samalla haluat näitä ja tahdot myös
valtaa ja rikkautta, on varsin mahdollista, että et saavuta
näitäkään, juuri siksi, että samalla pyrit omistamaan
ensinmainittuja hyveitä: ja niin kokonaan menetät sen, mikä
yksin ja ainoastaan voi tuottaa vapautta ja onnea.
5. Harjaannu siis heti vastaamaan kaikelle katkeralle mielialalle: tuo on
vain näennäistä eikä ensinkään sitä, miltä se
näyttää. Ota siitä sitten selvä ja arvostele niiden ohjeiden
nojassa, joita sinulla on, ennen kaikkea tämän mukaan: onko tuo
niitä, jotka ovat meidän vallassamme, vai niitä, jotka eivät ole?
Ja jos se kuuluu niihin, jotka eivät riipu meistä, ollos valmis siihen,
että se ei ensinkään kuulu eikä koske minuun.

II.

1. Muista, että halun vaatimus on saada sitä, mitä haluaa, ja että
inhon vaatimus on karttaa sitä, mitä inhoo: joka ei saavuta
haluamaansa, on pettynyt ja onneton, -- joka ei karta inhoamaansa, on
kurja. Jos siis inhoat vain sitä luonnonvastaista, joka on sinun
vallassasi, niin et yhtään joudu sen pahan valtaan, jota inhoat; mutta
jos pelkäät tautia tai köyhyyttä tai kuolemaa, joudut
onnettomaksi.
2. Älköön sinulle siis olko vastenmielistä mikään, mikä ei
ole meidän vallassamme, ja siirrä inhosi siihen luonnonvastaiseen
pahaan, joka on meidän vallassamme; mutta nykyhetkellä tukahuta
halusi kokonaan. Sillä jos haluat jotakin, mikä ei ole meidän
vallassamme, joudut välttämättä onnettomaksi; jos taas haluat
niitä, mitkä ovat meidän vallassamme ja joiden haluaminen
saattaisi olla hyvää ja kaunista, ei niitä sinulla vielä ole
hallussasi. Harrasta vain tai ole harrastamatta, mutta tyynesti, rajaa
pitäen ja vaivaa näkemättä.

III.
Kaikesta, mikä ilahduttaa mieltäsi tai tuottaa hyötyä tai mitä
rakastetaan, muista lausua minkälaatuista se todella on,
vähäpätöisimmistä asioista alkaen. Jos mielesi on kiintynyt
saviruukkuun, sano: saviruukusta minä pidän paljon, ja jos se
särkyy, älä siitä häiriinny; jos suutelet lastasi tai vaimoasi,
sano suutelevasi ihmistä, sillä kun hän kuolee, ei sinun tule joutua
häiriöön.

IV.
Kun aiot ryhtyä johonkin toimenpiteeseen, johda mieleesi,
minkälaatuista tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele
itsellesi, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä
viskellään vettä ihmisten päälle, tungeskellaan,
ilvehditään, vieläpä varastetaankin, ja sitä turvallisemmin

tartut toimeesi, jos heti sanot itsellesi: tahdon kylpeä, mutta tahdon
säilyttää oman luontaisen mielentilani. Ja menettele samoin
kaikessa, mihin ryhdyt, sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin
estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan tätä
kylpemistä, vaan myös säilyttää oman luonnollisen
mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos suututtelen
satunnaisuuksista.

V.
Ihmisiä ei tee levottomaksi niin paljon itse asiat kuin heidän
ajatuksensa asioista, esim. kuolema ei ole kauhistuttava, sillä
silloinhan Sokrateskin olisi kuolemaa kauhistunut, vaan se ajatus, että
kuolema on kauhea, tekee sen kauhistuttavaksi. Siis kun joudumme
esteisiin tai käymme levottomiksi tai muutumme murheellisiksi,
älkäämme syyttäkö muita kuin itseämme, omia
ajatuksiamme. Syyttää toisia omasta onnettomuudestansa on
sivistymättömyyden merkki; syyttää itseänsä on sivistyksen
alkeiden ilmaus, olla syyttämättä muita ja itseänsä on näyte
ihmisen sivistyksestä.

VI.
Älä ylpeile mistään etevyydestä mitä sinulla ei ole. Jos hepo
kerskuen sanoisi: olen uljas, olisi se siedettävää, mutta jos sinä
kerskuen sanot: minulla on uljas hevonen, tiedä ylpeileväsi hevosen
hyvistä ominaisuuksista. Mikä on sinun? Hengen kykyjen
käytäntö. Siis sitä mukaa kuin luonnollisesti käytät
kykyjäsi, sikäli saat ylpeillä, sillä silloin ylpeilet ainoastaan
omasta hyvästäsi.

VII.
Kun merimatkalla laiva pysähtyy satamaan ja sinä lähdet laivasta

hakemaan vettä maalta, sopii kyllä matkalla poimia näkinkenkä,
kukkanen y. m. s., mutta sinun tulee pitää mielessäsi laiva ja
lakkaamatta tarkata, kutsuuko laivanpäällikkö lähtöön; ja jos
kutsuu, tulee jättää kaikki muu, ettei sinua sidottuna noudettaisi
laivaan niinkuin elukoita kuljetetaan. Samalla tavalla on elämässä:
jos sinulle näkinkengän ja kukkasen sijasta annetaan vaimo ja lapsi,
ei mikään sitä estä; mutta jos päällikkö kutsuu, juokse
laivaan, jätä ne kaikki äläkä katso taaksesi, ja jos olet vanha,
älä poistu pitkälle laivasta, ettet jäisi, kun hän sinua kutsuu.

VIII.
Älä vaadi tapahtumain tapahtumista sinun tahtosi mukaan, vaan
toivo niiden käyvän juuri niinkuin ne käyvät, niin saat nauttia
rauhaa.

IX.
Tauti on esteenä ruumiille, mutta ei vastoin tahtoa harkintakyvylle.
Halvaus on esteenä säärille, mutta ei harkinnalle. Ajattele tätä
kaikessa mikä sinua kohtaa, ja sinä havaitset esteen kohtaavan aina
jotakuta muuta eikä sinua.

X.
Kaikissa tapahtumissa muista itseesi mennen kysyä: mitä kykyä
sinulla on sen oikeaan käyttämiseen? Jos näet viehättävän
henkilön, tulee sinulla olla itsesi hillitsemisen kykyä; jos saat vaivaa
ja vastusta, tulee olla kärsivällisyyttä ja kestävyyttä; jos sinua
soimataan, tulee olla pitkämielisyyttä. Ja niin totuttautuessasi
eivät hetken mielteet saa temmatuksi sinua mukaansa.

XI.
Älä milloinkaan