Ojennusnuora | Page 4

toisella vuosisadalla sulanut kristinoppiin, antanut t?��lle lausuntamuotoja ja ollut siin?�� t?��rke?��n?�� k?��ytinaineena kristillisen siveysopin kehitt?��misess?��.
Uskontona on kristinoppi luonnollisesti voittanut stoan, sill?�� stoa ei tietenk?��?��n voinut kilpailla kristinopin kanssa, vaikkapa stoakin suuresti harrasti ihmisten yhteistuntoa ja esitti ihmisten yleist?�� veljeytt?�� yhden jumalallisen is?��n lapsina. Siit?�� huolimatta ei stoan vaikutus aikanansa ole ollut turha, etup?��?��ss?�� tietystikin sivistyneist????n, jonka erikoisoloihin sen oppimuodot olivat historiallisesti kiintyneet. Stoalaisuuden ansioksi lasketaankin kreikkalaisten kansallisten yksityisharrastuksien rajojen laventaminen kosmopoliittiseksi, yleisinhimilliseksi, ja niin ihmissuvun sis?��isen yhteyden todistajaksi ja sen kautta t?��rke?��ksi tekij?��ksi yhteiskunnallisen el?��m?��n muodostamisessa, siit?�� huolimatta, ett?�� stoa yksin?��isyytt?��kin ylist?��?�� ja n?��ytt?��?�� kuinka viisas voi yksin?��isyytt?��?��nkin hyv?��ksens?�� k?��ytt?��?��. My??s on stoalainen oikeusk?��site vaikuttanut roomalaiseen oikeuteen ja sit?�� tiet?�� muiden kansojen oikeuteen. Stoalaisen filosofian merkitys ja vaikutus my??hemm?��n, jopa kristillisenkin, ajan filosofiaan ei suinkaan ole huomiotta j?��tett?��v?��. Stoalaisten oppi sis?��lt?��?�� ik?��?��nkuin kaukaisia kangastuksia uuden ajan puhtaasta ja korkeasta opista ihmissuvun onnellistuttamiseksi. Ilmeisesti on stoalla ulkonaista yht?��l?��isyytt?�� kristinopin kanssa, niinkuin edell?�� jo on huomautettu, ja t?��st?�� sitten on aiheutunut se luulo ja v?��ittely, jopa todistelukin, ett?�� stoan merkkiedustaja Epikteetos on kirjoittanut kristinopin vaikutuksen alaisena, niinkuin my??s p?��invastainen luulottelu, ett?�� jotkut Uuden Testamentin kirjoittajat ja etenkin apostoli Paavali olisivat kirjoituksissansa Epikteetosta tunnustelleet ja noudatelleet.
Epikteetoksen kirjoituksista selkenee, ett?�� h?��n omalla tavallaan uskoi h?��nelle "ilmoitettuun sanaan" yht?�� lujasti kuin kukaan evankeliumin julistaja. Zeno ja Khrysippos (282--209), stoalaisuuden pylv?��?��t, ovat h?��nest?�� ihmiskunnan todelliset hyv?��ntekij?��t, jotka ovat julistaneet ja n?��ytt?��neet ihmiskunnan onnen tien, ja heid?��n oppiansa h?��n pit?��?�� lakina, joka on kotoisin jumaluudesta johtaaksensa ihmiset sis?��lliseen rauhaan. Ken on n?��in lujasti varma olevansa oikealla tiell?��, h?��n ei ota tarkataksensa, onko kenties muita teit?��, jotka veisiv?��t samaan p?��?��m?��?��r?��?��n. Ei saata olettaa, ett?�� Epikteetos olisi siihen m?��?��r?��?��n hylj?��nnyt helleenil?��isen viisauden ilmestyksen ja olemassaolon, ett?�� h?��n sit?�� halveksien olisi h?��nelle vieraan opin osittaisia eri?�� oppiinsa sovittanut. Jos h?��n edes v?��h?��nkin tunsi Paavalin kirjeet, t?��ytyi h?��nen joko vieroa sit?��, mit?�� Paavali sanoo h?��nen korkeimmastansa, tai tulla kristityksi: j?��lkimm?��ist?�� n?��ht?��v?��sti ei ole tapahtunut. Vaikka kielt?��m?��tt?�� on ajatusten yhdenmukaisuutta ja maailmankatsomuksen sukulaisuutta Uuden Testamentin ja Epikteetoksen v?��lill?��, niin on my??s vahvasti periaatteellisia erinkaltaisuuksia ja vastakohtia. Jos h?��n olisi lukenut U. T:n kirjoituksia, olisi h?��n siin?�� l??yt?��nyt h?��nelle t?��ydellisesti ymm?��rt?��m?��t??nt?��, -- mielialoja, periaatteita ja tosiasioita, jotka ovat aivan vastakkaisia h?��nen tuntemuksillensa ja j?��rjestelm?��llens?��: kuinka olisi h?��n sielt?�� piintynyt poimimaan erin?��isi?�� otteita omiin kirjoituksiinsa, havaitsematta syv?��?�� vastakohtaa kristillisen ja stoalaisen viisauden v?��lill?��? Jos h?��nelle olisi ollut t?��rke?��t?�� saada kristityit?��kin kuulijoiksi luennoillensa tai jos h?��n olisi tahtonut ilmaista kantansa kristinoppiin, olisi h?��nenlaisensa avomielinen mies sen julkisesti ja vapaasti esitt?��nyt, mutta sit?�� ei ole siin?��k?��?��n kohdassa, miss?�� h?��n n?��ht?��v?��sti kristityit?�� tarkoittaa. P?��in vastoin on h?��n kaikessa esityksess?��ns?�� stoalainen, k?��ytt?��?�� kaiken taitonsa ja kaunopuheisuutensa stoalaisen el?��m?��nihanteen ilmituomiseksi.
Samanlaisilla perusteilla t?��ytyy jo ennakolta olla selv?��?��, ett?�� Kristuksen apostolit eiv?��t voineet lainailla pakanuuden filosofiasta eiv?��tk?�� my??s olisi uskoneet voivansa helleenil?��isen filosofian lis?��yksill?�� korottaa pelastusjulistuksensa vaikutusta. Apostolien joukossa varsinkin Paavali, joka kaiketi ennen muita oli helleenien sivistykseen tutustunut, osoittaa syv?��?�� vastenmielisyytt?�� inhimillist?�� viisautta vastaan (1 Kor. 1:21, 22); se on h?��nest?�� vain harhatie Kristuksen ilmestyksen suhteen, jossa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet k?��tkettyn?�� (Kol. 2:3). Kuka helleenil?��isest?�� viisaudesta n?��in ajattelee, h?��n ei ole voinut kirjoituksiinsa sit?�� sovitella. Joku onkin t?��m?��n johdosta tehnyt varsin oikeutetun kysymyksen! Eik?? ole selv?��, ett?�� apostolille, olettaenkin h?��nen tunteneen kreikkalaista kirjallisuutta, t?��ytyi olla t?��rke?��t?�� sit?�� ennemmin salata kuin tuoda julki?
Epikteetoksen merkitys ei silti ole k?��yt?��nn??llist?�� arvoa vailla, saatikka tarpeeton, meid?��nk?��?��n ajalle; olisipa useinkin terveellist?��, tarpeellista ja hy??dyllist?�� palata Epikteetoksen menetelm?��?��n siveellisen sivistyksen opettamisessa, j?��rkiper?��isill?�� syill?�� ohjata kansaa kasvavaa el?��m?��n puhtautta etsim?��?��n ja totuutta tavoittamaan. -- Siin?�� mieless?�� on t?��m?�� *Ojennusnuora* suomeksi toimitettu.
* * * * *
Suomennos on tehty Yliopistomme kirjastossa s?��ilytetyst?�� kreikankielisest?�� D??bnerin tekstist?�� (Paris 1842), johon liittyy sangen sanatarkka latinalainen, Angelus Politianuksen, k?��?��nn??s. K?��ytett?��v?��n?�� on my??s ollut Ioh. Schweighaeuserin kreikkalais-latinalainen teksti v:lta 1798 sek?�� Dacierin ranskalainen, Elisabeth Carterin englantilainen, Aleksander v. Gleichen-Russwurmin saksalainen ja Hamiltonin ruotsalainen k?��?��nn??s. -- Muuta k?��ytetty?�� Epikteetos-kirjallisuutta on mainittava stoan ja Epikteetoksen perinpohjaisen erikoistutkijan Adolf Bonh??fferin teokset "Epictet und die Stoa. Untersuchungen zur stoischen Philosophie. Stuttgart 1890", "Die Ethik des stoikers Epictet. Stuttgart 1894" ja "Epiktet und das Neue Testament. Giessen 1911", sek?�� Theodor Zahnin "Der Stoiker Epiktet und sein Verh?��ltniss zum Christentum. Erlangen 1895".
SUOMENTAJA.

OJENNUSNUORA

I.
1. Me hallitsemme toisia el?��m?��mme seikkoja, toisia emme. Meid?��n vallassamme on mielipiteemme, harrastuksemme, halumme, inhomme, sanalla sanoen: kaikki oma toimintamme. Vallassamme taas ei ole: ruumiimme, omaisuus, muiden mielipiteet meist?��, yhteiskunnalliset olosuhteemme, sanalla sanoen: kaikki, mik?�� on ulkopuolella meid?��n toimintaamme.
2. Ja kaikki se, mik?�� on meid?��n vallassamme, on luonnostaan vapaata, esteist?�� ja haitoista riippumatonta; mutta se, mihin meill?�� ei ole m?��?��r?��?��misvaltaa, on heikkoa, ep?��vapaata, esteenalaista, meille vierasta.
3. Muistaos siis, ett?�� jos pid?��t luonnostaan ep?��vapaita asioita tai oloja vapaina, jos vierasta omanasi, joudut vaikeuksiin, huoliin ja levottomuuteen, moitit Jumalaa ja ihmisi?��; mutta jos katsot omaksesi vain sen, mik?�� on sinun ja pid?��t vieraana sen, mik?�� todella on vierasta, niin ei sinua kukaan koskaan mihink?��?��n pakoita, ei kukaan sinua est?��, et syyt?�� etk?�� moiti ket?��?��n, et vastoin tahtoasi tee