Ojennusnuora | Page 3

31:1 -- Jaak. 1:17; O. 33:1, 16 -- Ef. 5:3, Koi. 3:8, 1 Tim. 5:13, Jaak. 3:1; O. 33:2 -- Matt. 7:1; O. 33:5 -- Matt. 5:34; O. 33:6 -- II Kor. 6:14; O. 33: 7 -- 1 Tim. 6: 8, Luuk. 3:14; O. 33:8 -- 1 Tess. 4:3, Jaak. 3:17; O. 35 -- Matt. 5:10, 1 Piet. 4:4; O. 40 -- 1 Piet. 3:3; O. 42 -- 1 Piet. 3:9; O. 43 -- Matt. 18:21; O. 46 -- Matt. 7:6; O. 48:3 -- Hebr. 12:1; O. 51 -- Hebr. 3:13; O. 53 -- Matt. 6:10.
N?��m?�� parikymment?�� kohtaa on, niinkuin sanottu, otettu Ojennusnuorasta, ja lukijan sopii niit?�� itse verrata Uuden Testamentin t?��ss?�� merkittyihin kohtiin. Uusin Uuden Testamentin tutkimus ottaa selityksiss?��?��n huomioon sukulaisajatuksia my??s profaanikirjallisuudesta, varsinkin juuri my??hemm?��n stoalaisuuden. T?��ll??in todetaan Epikteetoksessa olevan, paitsi mainittuja Ojennusnuoran kohtia, ainakin parisataa ajatusten yhdenlaatuiskohtaa, yht?��l?��isyytt?�� ja yht?��pit?��v?��isyytt?�� erin?��isten Uuden Testamentin kohtien kanssa. Useat niist?�� eiv?��t ensi silm?��yksell?�� tosin ole niink?��?��n yht?��l?��isi?��, mutta tarkemmin tutkiessa t?��ytyy kuitenkin huomata ajatusten yht?��l?��isyytt?�� n?��k??kannan ytimess?�� yht?�� paljon, toisinaan enemm?��nkin, kuin pelk?��st?��?��n sanallisessa yht?��l?��isyydess?��, mik?�� useinkin on vain satunnaista tai pintapuolista laatua ja jolla ei ole tekemist?�� henkisen sukulaisuuden kanssa.
Kristinoppi osoittaa uskonnon ja siveyden el?��v?��sti yhteen kuuluviksi; Epikteetoksen -- niinkuin yleens?�� stoan -- siveysoppi lep?��?�� my??s uskonnollisilla edelt?��myksill?��: se edellytt?��?�� uskon jumaluuden olemukseen, joka on oleeltansa pelkk?��?�� j?��rke?��, on siveellisesti t?��ydellinen ja jonka sukua on j?��rjell?�� varustettu ihminen. Kristinoppi tunnustaa ja tuntee vain yhden Jumalan ja kaikille ihmisille yhden totuuden ja yhden pelastusmahdollisuuden, Epikteetos on t?��ss?�� suhteessa yht?�� "suvaitsematon": h?��nen on mahdoton ymm?��rt?��?�� ja h?��nest?�� on t?��ydellisesti henkist?�� kehnoutta ja h?��pe?��m?��t??nt?�� paatumusta, ett?�� kukaan mill?��?��n oikeutuksella saattaa ep?��ill?�� tai kielt?��?�� jumalan olemusta ja maailmaa j?��rjellisen mielen tuloksena. Taitavasti todistaa h?��n, ett?�� tulee voittaa maailma, jos tahtoo henkens?�� puhtaana pit?��?��, tulee sis?��llisesti siit?�� irtautua, sill?�� ei k?��y yhdist?��minen halua maallisiin tavaroihin ja halua todelliseen onneen, ei maailmanrakkautta ja jumalanrakkautta.
Epikteetos teroittaa jumaluuden pyhyytt?��, puhtautta ja hyvyytt?��, mutta katsoo ihmissielun pystyv?��n saavuttamaan jumalallisen puhtauden, niin ett?�� ihminen tulee jumalankaltaiseksi. Yhteys, luottamus ja rakkaus Jumalaan on stoalaisessa opissa vain ajatuksia ja p?��?��telmi?�� eik?�� sit?�� syd?��mmellist?�� tuntemusta, mik?�� kristityll?�� on persoonalliseen Jumalaansa, eik?�� niin ollen ole stoalaisella jumalanpelkoa eik?�� Jumalan vihan tuntoa eik?�� sit?�� peloittavaa vakavuutta, jolla kristinoppi lopullisesti eroittaa iankaikkisesti onnelliset ja iankaikkisesti onnettomat.
Epikteetos on, niinkuin jo on osoitettu, stoalaisen filosofisen koulukunnan edustavimpia miehi?��. Stoalaisuuden alottaja on filosofi ZENO (350--264 e. Kr.) kotoisin Kition kaupungista Kypros-saarelta. H?��n oli alkuaan liikemies, mutta antautui sittemmin kokonaan henkisiin harrastuksiin. H?��n kuunteli Atheenassa eri suuntien filosofeja, joista h?��nen oppi-isist?��?��n mainittavimmat olivat Krates ja Ksenokrates. V. 308 h?��n perusti Atheenassa oman filosofisen koulukunnan, jota nimitet?��?��n stoalaiseksi sen, taidemaalauksilla koristetun, pylv?��srakennuksen, *stoa*, mukaan, miss?�� h?��n luennoi ja opetti. Siin?�� stoapylv?��ik??ss?�� oli surmattu suuri joukko Atheenan kansalaisia 30 tyrannin hallitusajalla, jotka hirmuvaltiaat sitten Sokrateen rohkean toimenpiteen johdosta kukistettiin. Zeno valitsi sen paikan oppilaittensa yhtym?��kohdaksi niin tavoin puhdistaaksensa ja poistaaksensa siihen kiintyneen surkean muiston.
Zeno nautti suurta arvoa atheenalaisten kesken, ja erikoisesti h?��nt?�� kunnioitti Makedonian kuningas Antigonos Gonatas h?��nen viisautensa vuoksi. Zenosta ovat l?��ht??isin stoalaisopin perusteet ja yleens?�� ydinkohdat semmoisinaan. Edellisess?�� on niit?�� jo muutamin kohdin kosketeltu. Seuraavassa viel?�� v?��h?��n l?��hemmin esitet?��?��n stoalaista j?��rjestelm?��?��, sen merkityst?�� ja arviointia.
* * * * *
Zenon opin pohja oli k?��yt?��nn??llinen siveysoppi ja sen vaatimusten toteuttamista el?��m?��ss?�� h?��n samoinkuin h?��nen j?��lkeisens?�� stoalaiset teroittivat. Stoan ylin periaate on saattaa el?��m?�� sopusointuun luonnon kanssa ja niin muodostaa se j?��rjelliseksi. Ihmisluonto on riippuvainen kaikkeuden luonnosta ja edellytyksen?�� on ymm?��rt?��?��, ett?�� maailmankaikkeus on riippuvainen j?��rjellisest?�� j?��rjestyksest?��, jonka alaiseksi meid?��n tulee alistaa my??s oma tahtomme. Kaikki riippuu mielialasta, ja toiminta eli teko semmoisenansa on yhdentekev?��, joten esim. rikokset ovat seurauksia siit?��, ett?�� tekee v?��?��ri?�� p?��?��telmi?�� hy??dyllisest?�� ja vahingollisesta. T?��m?��n t?��hden on ihmisen velvollisuus kehitty?�� ymm?��rt?��m?��?��n mik?�� on hy??dyllist?��, mik?�� vahingollista, mutta stoalaisuudessa t?��m?��n arvostelu tapahtuu etup?��?��ss?�� ajallisuuden kannalta, jolloin p?��?��hyveiksi esitet?��?��n: oikeus, maltti, urhous, n?��m?�� kaikki ollen j?��rjen ilmenemismuotoja; keness?�� n?��m?�� avut yhtynein?�� ovat t?��ydelliset, h?��n on likell?�� jumaluutta. N?��in stoalainen askartelee j?��rjen perusteilla, tyytyen ajallisuuteen, josta seuraa itseens?��tyytyv?��isyys, mielinm?��?��r?��inen menettely itse?��ns?�� kohtaan, vaikkapa itsemurhakin.
Mutta t?��m?��n ohessa on ihmisen henkisest?�� puolesta huolehtiminen stoan t?��rkeit?�� ydinkohtia; stoa on luonut siveysopin, jonka vertaista ei ole miss?��?��n muissa filosofisissa j?��rjestelmiss?�� ja jonka ainoastaan kristinoppi voittaa. Pelk?��st?��?��n filosofisesti katsottuna on Platonin (427--347) tietopuolinen tutkimus ja Aristoteleen (384--322) j?��rjestelm?�� paljon korkeammalla; mutta stoalaiset ovat ymm?��rt?��neet Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajatelmista rakentaa yhten?��isen j?��rjestelm?��n, joka lajissansa on omaper?��inen ja maailmalle esiytyy uutena ja itsetyisen?��; se on viimeinen, suuri itsen?��inen muodostelma vanhan ajan filosofiaa. Kun kristinoppi esitt?��?�� korkeinta, mit?�� voi olla olemassa, esitt?��?�� vapauden, niin stoakin esitt?��?�� t?��t?�� korkeinta, vaikka omalla tavallansa, teroittaen itsem?��?��r?��?��mist?�� ja muista riippumattomuutta. Ja t?��ss?�� on stoalaisen koulukunnan historiallinen merkitys.
Se oli oikeastaan kolminainen. Ensiksikin on stoa henkisesti hallinnut muinaisajan maailmaa ainakin nelj?��sataa vuotta, valtiollisten ja uskonnollisten levottomuuksien aikana Kreikan ja Rooman sivistyneitten uskontona yll?��pit?��nyt heiss?�� siveellist?�� ryhti?��. Toiseksi on stoalaisuus juuri sen kautta tasoittanut tiet?�� kristinopille niinhyvin sivistyneiss?�� kuin rahvaassa. Kolmanneksi on se ainakin jo