Ojamylläri ja hänen miniänsä | Page 8

tied?tte Trimmon is?nt?, ett? Sutlepan Anttoni kirkontakaa varhain t?n? aamuna meni Tuonen Tuomaalle vieraaksi?"
"Kuka? Sutlepan Anttoni?" kysyi Ojamyll?ri ly?den silm?t selj?lleen.
"?lk?? tehk? asiaa toiseksi kuin se kerta on", oli liehakon vastaus, ja kun kirkolla kellot par'aikaa alkoivat soida lis?si h?n: "Kas niin, kuulkaa itse, nyt saatte siit? virallisen tiedon, kyll?h?n se siis tosi asia on".
Sill? aikaa oli Ojamyll?ri astunut l?hemm?ksi ja tarjosi nyt jaarittelijalle k?tt? yli aidan, -- kunnia, jota Antti ei viel? el?m?ss??n ollut h?nelle osoittanut. Veijari tunsi sen my?skin, raappasi jalallaan edest? ja takaa ja puhui vanhalla tavallaan yht? ja toista.
"Kuinka nyt k?ypi Sutlepan m?kin ja pikkaraisen perunamaan?" kysyi Ojamyll?ri. "Sen tiet?? k?teens?kin, ettei Rietu en?? kuinkaan kauan pid? sit?".
"P??lliseksi jos min? en tahdo" -- vastasi Kirja-Tiitsu, viipottaen h?nt??ns? kuin kalkuuna, milloin sen on hyv? mieli.
"Aina paremmin", ihmetteli Antti, "kun sin? et tahdo? Etk? kuitenkaan ole -- kauniin -- Rietun puoleen silmi?si heitt?nyt?"
"En juuri sit?k??n", vastasi veijari ysk?ht?en, "mutta min? olen Sutlepan v?elle hiljattain lainannut rahaa huoneitten maksamiseksi, muuten olisivat ne jo viskattu ulos". Ja makeasti nauraen kysyi liehakoitsija: "Eik? ole tosi Trimmon is?nt?, on niit? sent??n huonompiakin maailmassa kuin min??"
"Hm, hm!" mutisi Ojamyll?ri, "ken tiesi. Ei kettukaan tahdo koskaan varkaan nime? kantaa". Ett? tuollaiset vaivaiset ylpeiliv?t, sit? ei k?rsinyt Ojamyll?ri milloinkaan, sent?hden lis?si h?n:
"Ihmeellist?, mit? ihmisest? voipi tulla! Jos is?vainajasi tiet?isi, ett? h?nen pojallansa on rahaa lainassa! Min? muistan varsin hyvin kuinka ryysyisen? ja viheli?isen? h?n aina kulki, ja ett? h?n kyl?n takana olevalla karjalaitumella viimein sai loppunsa".
Kirja-Tiitsu otti nuot katkerat sana tyyneesti vastaan, mutta itsekseen mietti h?n: "Odota veikkonen, kyll? sin? maksat minulle tuon kahdenkertaisesti l?ikkyvill? ruplilla".
Kotvasen aikaa kuluttua lausui Ojamyll?ri:
"Kuule Kirja-Tiitsu, oikeutta my?ten olisinkin jo aikaa tahtonut tavata sinut -- tule kuitenkin tupaan! Em?nt?ni on mennyt kaupunkiin, muuten saisitkin silm?nr?p?yksess? menn? samaa tiet? ulos jota sis?lle tulit -- tied?th?n ettei h?n paljon sinusta v?lit?".
"Tosi, tosi, eik?p? niin liene", vastasi tuo h?peem?t?n, "ja jos naiset minua vanhaksesta eiv?t olisi vihanneet -- kurko h?nen tiesi, mist? se tulee! -- olisin jo aikaa akoittunut mies".
Molemmat astuivat tupaan. Ojamyll?ri lykk?si salvan oven eteen -- pelokasta Kirja-Tiitsua karsi sit? n?hdess? helppo v?ristys, ja h?n ei rauhoittunut ennenkuin vanhus pyysi h?nen painaa puuta.
K?det selj?n takana asteli Ojamyll?ri ensin muutaman kertaa ymp?ri tupaa, sitte seisahtui h?n Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi:
"Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, ysk? tukehdutti ??nen, ik??nkuin h?n h?peisi itse?ns? sille miehelle murhettansa ja toiveitansa puhellessaan. Kun ysk? j?tti, alkoi Antti uudestaan:
"Kirja-Tiitsu, ett? min? olen onneton is?, sen tied?t itsekin".
"Tied?n kyll? Jumala n?hk??n!" vastasi veijari ja pyyhki silmi?ns? huo'aten. -- Ojamyll?ri puheli edelleen:
"Nuoret saattavat kuolla, vanhan t?ytyy kuolla, ja pane t?hdelle, minun suhteeni ei asia en?? kauan viivyttele. Jos Katri vainaja -- Jumala antakoon h?nen sielullensa rauhaa! -- on mulle jo harmaita hiuksia kylliksi tehnyt, niin on Jaakko minulle kokonaan arkun naulaksi! Liisani -- voi Jumalani! -- Mutta syd?meni ei kest? sit? kaikkia syvemmin sinulle selitt??. Mutta niin totta kuin t?ss? seison, asian t?ytyy muuttua!"
"Se oli sana!" ?nkytti Kirja-Tiitsu, "n?ytt?k?? kerta, ett? te is?nt? olette!"
"Kun n?in mietin, Kirja-Tiitsu, mill? kannalla asiat nyt jo ovat, ja miksi ne viel? muuttuvat, kun kuolema minun silm?ni sulkee, -- niin vihasta ottaa henkeeni kiini! Kenelle olen min? t??ll? orjannut ja korjannut; kenelle koonnut ja kenen edest? vaivaa n?hnyt: Koulumestarin Annalleko? Tuolleko kirkonhiirelle, jota ei en?? liene k?yhemp?? toista koko M?nnik?n kyl?ss?? -- Min? olisin jo hullua hullumpi, jos sit? sallisin! -- Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Ennen maailmakin hukkuu! -- Sent?hden -- sent?hden -- --" ysk? keskeytti h?net taas -- "Kirja-Tiitsu, Jumala n?kee ylh??lt?, ett? he itse minua siihen pakottavat, mutta: kuten sin? minulle, niin min? sinulle. Vanha Karja-Matti sanoi aina: 'koiran nahkaan sopii koiran hammas'. Ymm?rr?tk??"
"En viel? oikein selv??n", vastasi punap??, korviansa pystytt?en.
"P?hl?", huusi Ojamyll?ri jyrk?sti, "luulin min? kuitenkin sinua ymm?rt?v?isemm?ksi. Kuule siis: min? aion tehd? viimeisen s??nt?ni ja kielt?? Jaakolta perinn?n, jos h?n minun kuolemani j?lkeen ottaa Annan vaimoksi! Ymm?rr?tk? nyt?"
"Kyll?", vastasi Kirja-Tiitsu tyynesti, "mutta siin? suhteessa j?tt?k?? ennen paperi ihan kuluttamatta. Sen verran kuin min? teid?n Jaakkoa tunnen, se ei suinkaan pelj?t? h?nt? pienint?k??n, ja sen j?lkeen ottaa h?n Annin viel? mieluisemmasti vaimoksi".
"Oletko hullu!" huusi Ojamyll?ri pystyyn karaten. "Huoneet ja pellot, raha ja rikkaus yhdelt? puolen, ja tyhj? paljas kerj?l?ispussi toiselta puolen -- h?nen t?ytyisi jo hullu ja tuhma olla, jos h?n viel? sittenkin koulumestarin tytt?ren valitsisi!"
"Ja kuitenkin, Trimmon is?nt?", vastasi Kirja-Tiitsu varsin rauhallisesti, "ja kuitenkin ly?mmek? vetoa: h?n on niin yksinkertainen. P??lliseksi heitt?k??mme kaikki tyhj?t puheet -- asian nykyisell? kannalla kannatte kuitenkin vett? seulalla, sill? ensiksikin: kaikkea ei sovi teid?n kuitenkaan h?nen k?sist??n ottaa, varsinkaan nyt, kun h?n on ainut lapsi -- ja toiseksi: mit? ?idin puolesta h?nen omansa on, pit?? teid?n viimeiseen kopeekkaan asti maksaman! Jos ette minua usko, -- etsik?? yl?s aviokontrahtinne. Min? olen suuresti erehtynyt, ellei se siin? suurilla kirjaimilla ole kirjoitettuna, sill? min? olin siihen aikaan itse pit?j?nkirjurina ja teid?n is?-vainaja sanoi aina: 'Mit? on kirjoitettu, se on kirjoitettu -- sit? ei latki yksik??n koira, eik?