Ojamylläri ja hänen miniänsä | Page 9

pemoita yksik??n kana pois'. -- Arveletteko, ettei Jaakko tyydy ?itins? perint??n? Min? sanon teille: kerrassaan ja lyhyesti: h?n on aina kuitenkin niin luja mies, ett? h?n viel? vihdoinkin saapi Annan em?nn?ksi".
"Tyhji? puheita!" lausui Ojamyll?ri, hairasi ulos kaapin-laatikon ja etsi kahdenkymmenen-vuotisen tomun ja h?m?h?kin verkkojen seasta er?st? paperikimppua, jonka h?n antoi Kirja-Tiitsun k?teen. Kun entinen kunnian-arvoinen pit?j?nkirjuri pari lehte? oli k??nt?nyt, huusi h?n: "Ottakaa, pankaa silm?lasit nen?n p??lle ja lukekaa itse: siin? se on selv?sti ja laveasti kirjoitettu!" Ojamyll?ri teki niinkuin toinen k?ski: "Miss? kumminkin olivat ajatukseni?" sanoi h?n sitte ja pani paperit laatikkoon j?lleen. Mik? nyt tuli neuvoksi? Tuolille istuen tuijoitteli h?n kulmat rypyss? ja k?si leuan alla, oieti yhteen paikkaan. Kirja-Tiitsu r?misteli sill? aikaa kymmenell? sormella akkunan ruutua ja vihelsi er??n tutun juomalaulun s?velm??.
Kotvasen kulutta, Ojamyll?ri mutisi: "t?t? en en?? kest? --" ja ?kki? yl?s nousten huusi h?n:
"Keksi joku neuvo, Kirja-Tiitsu, tee asia tiedoksi, ja niin totta kuin rahvas sanoo minua rikkaaksi Ojamyll?riksi -- yks pivont?ysi hopearuplia ei saata minulle p??nkipua!"
Nyt oli Kirja-Tiitsu oikein mieliasiassaan, ja ahne Ojamyll?ri siell?, johon h?n miest? tahtoi! Hetken kuluttua lauloi lintu kokonaan toista laulua!
"Kuulkaa Trimmon is?nt?", yllytti veijari ysk?ht?en, "min? tiet?isin h?t?tilassa tosin viel? viimeisen keinon, jos ette suinkaan vain itse pane vastakyntt?: ymm?rr?tteh?n sen 'ettei mert? pisaroitta soudeta' ja ket? joku rohto voi kuolemasta pelastaa, h?n ei rupea tohtorin ja apteekkarin kanssa tinkim??n. Katsokaa, minulla on yksi sellainen rohto, ja vaikka kohta teid?n Jaakko ensin murtaisi suutansa ja tuskittelisi -- se auttaa, ja se t?ss? on p??asia".
Ojamyll?ri katsoi odottaen puhujaa silmiin.
"Kaikilla teid?n uhkauksillanne, riidallanne ja el?m?itsemisell?nne" -- puheli viisas neuvon-antaja edelleen, -- "ette ole viel? yht?k??n koiraa takan ??rest? maanitellut pois, ettek? voi sit? tehd?k??n, t?ss? on tarpeen n?ytt?? totuutta! -- Anna t?ytyy tulla syrj??n saatetuksi, muuten ei anna Jaakko koskaan j?lkeen; mutta ei suinkaan tulella ja miekalla, Jumala varjelkoon! emmeh?n murhaajia ole -- vaan ainoastaan kauniilla ja rauhallisella tavalla; h?nen pit?? menn? miehelle! Mutta ei suinkaan teid?n Jaakolle, vaan kokonaan er??lle toiselle -- mit? arvelette? -- Minut pit?? h?nen ottaa, minut! Eli paremmin, min? tahdon ottaa h?net! -- Kuinka nyt? Mutta min? toivon my?s, ett? siit? olette kiitollinen ettek? saata Annaa kerj?l?isen tavalla majaani -- no, ?lk?? pelj?tk?, min? en ole suinkaan h?peem?t?n!"
"Kirja-Tiitsu! se on neuvo!" huusi Ojamyll?ri loistavin silmin. "Ja senk? ottaisit tehd?ksesi?"
"Miksi ei?" vastasi veijari, "suuni on jo kauan vettynyt tuon raittiin tyt?n t?hden, kanan liha on aina kanan lihaa!"
"Mutta Kirja-Tiitsu" -- kysyi Ojamyll?ri ep?illen, "mutta -- tahtooko h?n sinua my?s?"
"Tahtooko? ?h! ?h! ?h!" nauroi Kirja-Tiitsu, "pit?isik? tuollaisella k?yh?ll? kirkkohiirell?kin olla omaa tahtoa? -- H?nen t?ytyy, myllyn-is?nt?, h?nen t?ytyy! Ja pankaa t?hdelle, viimein kiitt?? h?n viel? Jumalaa, ett? kunniallinen mies on h?net ottanut!"
"Hm", mietti Ojamyll?ri, "tuon p??lle en suinkaan tahtoisi vannoa", mutta Kirja-Tiitsu lis?si:
"Ja -- mit? viel? tahdoin sanoa -- vanhan Sutlepan Rietun t?ytyy auttaa minua; sill? Anna taikka rahaa! -- ymm?rr?ttek?? Ja muutenkin, sen verran kuin Annaa tunnen, -- h?n on hyv?syd?minen lapsi eik? anna asian tullakaan sille kannalle. Vaikka Sutlepan vanha muori kyll? pit?? h?nt? enemm?n orjana kuin ihmisen?, on h?n kuitenkin kiitollinen tuolle noidalle ja -- sanokaa mun sanoneeni! -- h?n menee paulaan! -- Ja Jaakko? Ensin h?n kyll? tuskailee ja huokaa, mutta -- aika on hyv? neuvon-antaja, ja luvun lopuksi ennustan teille iloisia h?it? teid?n Jaakon ja rikkaan Ylisuon Katrin v?lill?".
Ojamyll?rin posket loistivat riemusta, yksi ainoa sana Kirja-Tiitsun puheessa ei ollut h?nen mieleens? -- miss? veijari maksoa oli maininnut.
"Ja kuinka paljon my?t?j?israhaa vaadit?" kysyi h?n pelokkaasti.
"Kolme sataa ruplaa, vaan ei rahtuakaan enemm?n taikka v?hemm?n", oli vastaus.
Ojamyll?ri karkasi ihan pystyyn. "Kolmesataa ruplaa!!" huusi h?n h?mm?styen.
"Juuri niin paljon", vastasi Kirja-Tiitsu rauhallisesti, "v?hemm?ll? min? en ota Annaa!"
"Paljon rahaa! hirmuisen paljon rahaa!" lausui Antti p??t?ns? pudistaen, "mutta vanhan yst?vyyden vuoksi tyydyt s? kuitenkin puoleen! Asiat on niukat ja minun moiseni ei ole en?? niin varallinen, kuin ennen".
Kirja-Tiitsu, joka tiesi, ettei vanhalla miehell? ollut muuta neuvoa, oikaisi k?tt?ns? lakkia kohden, lausuen:
"Ehk? saatte sill? hinnalla jonkun haukan, mutta minua ei suinkaan!" N?in sanoen nousi h?n yl?s ja rupesi l?ht?? tekem??n.
"No no", urisi Ojamyll?ri, "kysyen ja tarjoten tulee kauppa, ja kolmella-sadalla ruplalla voinhan kuitenkin avata suutani?"
Lyhyesti: nuot molemmat kunnian-arvoiset miehet sopivat hinnoilla! Kaksisataa kuusikymment? ruplaa oli Annan verenhinta, nelj?kymment? oli kuitenkin saanut pudotetuksi.
"Koska ei kuolema kysy aikaa", teki Kirja-Tiitsu, jolla se ammatti oli, heti kontrahdin valmiiksi ja Ojamyll?ri piirsi suurilla kirjaimilla nimens? sen alle. Paitse sit? p??tettiin viel?, ett? Kirja-Tiitsu kosisi vasta tulevana syksyn?, -- "ihmisten vuoksi!"
My?h? jo oli, kun Ojamyll?ri ja h?nen kunnioitettu neuvon-antajansa erosivat. Kun Antti p??sti Kirja-Tiitsun pihalta ulos, hairasivat koirat kuin hullut entisen kirjurin jalkoihin, ik??nkuin olisivat tiet?neet, ett? tuo ilki? par'aikaa oli yhden uuden pahan ty?n valmistanut.

V.
Mit? mietteit? sota toi Ojamyllylle, M?nnik?n kyl??n ja Sutlepan perheesen.
Yksi tahi toinen meist? muistanee ehk? viel? lapsuutensa ajasta, ett? ?itivainaja, kun tahtoi saada vallatonta poikaa vaikenemaan, huusi: "Punaparta tulee!" -- se nimi sai heti joka lapsen vaikenemaan ja kiskoi useamman kuin yhden vanhemman karvaa. -- Puolen maailman kanssa, jonka h?n oli