Ojamylläri ja hänen miniänsä | Page 3

ihmiseen, joka kyll? oikeutta my?ten ei ansaitsisi sit?k??n, ett? aimo koira h?nt? haukkuisi ja rehellinen mies sylkisi h?neen, mutta jota meid?n kuitenkin t?ytyy oppia tuntemaan.
Kirja-Tiitsu -- sen nimen oli h?n saanut pit?? siit? saakka kun h?n ennen aikaan oli ollut pit?j?nkirjurina -- Kirja-Tiitsu oli ensim?inen kyl?n-posti, v??rinpuhuja ja korvaankuiskuttelija M?nnik?ss?, tyhj?ntoimittaja, joka kaikkein mutkallisimpia asioita taisi ymp?rist?ss? laverrella ja puheita ymm?rsi panna paremmin kuin moni ravintolan-neitsyt matkaan. H?peem?t?n ja julkea kun h?n oli, tuli h?n takaovesta j?lleen sis?lle, jos h?nt? etuovesta viskattiin pellolle, ja ilman Kirja-Tiitsun sekaantumista ei mik??n asia saanut tapahtua; sill? tuo kiskuri ymm?rsi, paremmin kuin moni kuppari tahi tiet?j?akka, mieliksi puhua, Kirja-Tiitsu auttoi sek? kosimisissa ett? peijaisissa, h?iden ja kemujen toimeen panemisessa, kirjoitti kaikki anomus- ja arentikirjat, ja koko M?nnik?n kyl?ss? ei ollut sit? majaa, johon Kirja-Tiitsun ter?v? nen? ja rokon-arpiset kasvot eiv?t olleet tunkeuneet. Ja hyvinh?n sen arvaakin: aina h?nen sormiansa syytti, sill? jos h?nen virkansa ei tuottanut kunniaa, niin se kuitenkin el?tt??, ja kaikella mik? ei karjunut, sill? oli Kirja-Tiitsun taskussa kyll? tilaa. "V?h?isen valehdella, v?h?isen varastaa, on yht? hyv? kuin puolentynnyrin maa" -- kas siin? sana, joka ihan t?sm?lleen sopii Kirja-Tiitsuun. Sill? tuo lipilaari puhui miehille ja naisille korvat t?yteen, nosti lapset ja vanhemmat toisiansa vastaan, jahka vaan oman hy?tyns? saavutti. Jossa puu hakataan, siihen lastut lankeevat. Sattui kyll? toisinaan niinkin, ett? jos asia meni liiemm?isiin, joka lastu j?tti pahat merkit kielittelij?n selk??n -- sen h?n ravisti maahan niinkuin koira vett? -- mik?s h?nen moisensa h?pe?st? tai kunniasta huolis? -- Sanalla sanoen: Kirja-Tiitsu oli yksi p??-Juutas (sill? punainen oli h?nen tukkakin), jota kaikkiin asioihin voi k?ytt??, vaan ei suinkaan -- maksotta!
Sutlepan Anttoni kirkon takana oli Kirja-Tiitsun kummi ja hyv? yst?v?. -- Tiet??h?n sen: mihink? tomu maasta ja lika rattaasta j??? Mutta Ojamyll?rin herralla ei h?n voinut toivoa asiallensa menestyst?, sill? Kirja-Tiitsu oli h?nt? kerran hyv?sti pett?nyt, ja siin? asiassa oli Antilla ihmeellisen hyv? muisti: sit? h?n ei helposti unohtanut! Kuitenkin oli Ojamyll?ri viime-aikoina k?ynyt Kirja-Tiitsulle hiukan yst?v?llisemm?ksi, joka siit? ylpe?n? usein sanoi Anttonille: "Saatpa n?hd?, kummi, saatpa n?hd?, h?n palaa kuitenkin viel?, -- jos vaan yksist??n koulumestarin Annankin t?hden", ja niin puhui kiskuri irvistellen, niinkuin olisi h?nell? jo ollut Ojamyll?ri vallassaan -- ja Jumala n?hk??n! veijari oli oikeassa.
Er??n? lauantaina ennen joulua oli Ojamyll?ri myynyt viljaa kaupunkiin, ja hyvin menestyneen kauppansa vuoksi oli Antti varsin hyv?ll? tuulella. Kun h?n palatessaan oli kaupungista kappaleen matkaa kotiap?in ajanut, tapasi h?n Kirja-Tiitsun joka my?s oli k?ynyt kaupungissa asioilla. Kun entinen kirjuri n?ki rikkaan Ojamyll?rin tulevan kauniilla ruunallansa, j?i h?n n?yr?sti seisomaan tien viereen, sieppasi lakin p??st?ns? ja kumarsi syv??n, juurikuin olisi Ojamyll?ri ollut joku pappi tahi tuomari. Rasva viettelee hiiren killer??n ja veijari tiesi mit? h?n teki.
T?m? oli ylpe?lle Ojamyll?rille varsin mieluista. ?kki? pid?tti h?n hevosensa ja huusi:
"Kiipee p??lle, Kirja-Tiitsu, ruunani jalat juoksevat sukkelammin, kuin sinun, ja mietin: on aina parempi alhaisemmin ajaa, kuin ylpe?sti karauttaa".
?kki? niinkuin salama oli Kirja-Tiitsu vankkureissa ja nyt valui suu kiitoksia ja ylistyksi?; mutta miehyt tuli oikein h?milleen, kuu Antti armollisesti sanoi: "Voi istua viereeni, juttua veist?tellen k?y tie lyhyemm?ksi".
"Ei nyt en?? voi vanhuksen kuolema olla kaukana", mietti Kirja-Tiitsu, nosti huolella takkinsa liepeet ja istui Antin viereen. Puhuttiin ensin torihinnoista, sitte t?m?nvuotisesta ilmasta ja kylv?st?, kunnes Kirja-Tiitsu viimein alkoi kiitt?? Ojamyll?rin ruunia.
"Se on tosi", huusi h?n ja l?i polveensa, jotta nahkahousut m?ikkyi, "se on tosi: uhkeampia el?imi? ei ole yhdell?k??n kreivill? eik? ruhtinaalla!"
"Mutta kyll?p? ne kanss' maksavat!" vastasi Ojamyll?ri, jonka syd?mest? veijarin kiitos tuntui kuin olisi siihen valunut sulaa mett?, "kaksi korkeaa nisukuormaa on niiden hinnaksi viety kaupunkiin! Kuitenkin, mit? se haittaa? Meid?n-moisilla on viel? enemm?n hinkaloissa!"
"Tietysti", vastasi Kirja-Tiitsu, edelleen yh? mielistellen ja imarrellen, kunnes sai ?ij?n oikein hyv?lle tuulelle; sitte kys?isi h?n yht'?kki?:
"Trimmon is?nt?, ?lk?? moittiko, mutta min? olen jo aikaa ihmetellyt, kuinka te aina viel? itse ajatte kauppapuodille; -- teid?n rikkauksilla ja i'?ll? voisi se ty? j??d? Jaakolle. H?n ei en??n ole lapsi ja kaupoittelemisen suhteen voisivat Juutalaiset h?nelt? viel? oppia".
Ojamyll?ri katsoi kotvasen aikaa maahan, sitte lausui h?n miettien:
"Tosi kait se niin on, mutta asia ei kuitenkaan luonnistu, ei ensink??n! Usko sanojani Kirja-Tiitsu, kyll? min?kin istuisin ennen l?mpim?n takkavalkian ??ress?, kuin ryt?jytt?isin t?ss? vankkureilla, mutta -- jokaisen pihist?? kenk? h?nen omaa jalkaansa! Niinkauan kuin viel? itse v?h?nkin jaksan olla jalkeilla, en anna is?nnyyden valtikkaa k?dest?ni. T?h?n aikaan on nuorella v?ell? omat mietteens? ja varsinkin meid?n Jaakolla!" Ja kun ?ij? juuri sattui olemaan puhumatuulella, lis?si h?n: "Jos h?net kaupunkiin panisin, sitte tulisi asia kahta hullummaksi kuin se nyt on, sill? helpommin ei voisi h?n miss??n muualla tavata Annaa, joka Sutlepan Rietulta joka lauantai viepi v?h?n voita ja munia kaupunkiin. Eik?s hiidess?! Min? tulisin jo sek? lasten ett? vanhain pilkattavaksi, kuin itse punoisin k?ytt?, jolla minua hirtett?isiin!"
"Ettek? n?e", sanoi Kirja-Tiitsu sys?isten ?ij??n, "siin? susi, kussa sanotaan". Kymmenkunta askelta heid?n edell?ns? k?vi Anna, joka, tyhj? koppa k?dess??n, palasi kaupungista.
Ojamyll?ri ei lausunut sanaakaan, mutta h?n nosti nen??ns?, vihelsi kerran, ja niinkuin salama lensiv?t vankkurit ja