Ojamylläri ja hänen miniänsä | Page 2

juoma h?nelle maittaneet. Miksi niin? No, Annalla oli kaikenlaiset hyv?t avut ja tavat sek? kaunis oli h?n p??lliseksi kuin enkeli -- yht? ainoata oli h?n -- vailla: -- rahaa!
Mutta rahaa, paljon rahaa! oli Ojamyll?rin ?inen ik?v?iminen ja p?iv?inen miete, ja suurempaa mielipahaa ei voinut Jaakko h?nelle tehd? kuin kosia k?yh?? tytt??.
Liisa, Ojamyll?rin em?nt?, oli ymm?rt?v?inen, hell? ja hiljainen vaimo, joka vaivalla t?h?n asti oli rauhaa kannattanut is?n ja pojan v?lill?.
Mutta h?n huomasi selv?sti, ett? asia t?ll? tapaa ei voisi kauemmin k?vysty?, sill? Antin viha poikaa vastaan yltyi p?iv? p?iv?lt?, ja vasta hiljattain oli h?n uhannut ajaa Jaakon pois kotoa, jos ei h?n heitt?isi tuota tyhj?? kirkkohiirt?. Ja Antti oli mies sanansa pit?m??n, sill? j?ykemp?? ja ylpe?mp?? miest? kuin Ojamyll?ri ei voinut kahdenkymmenen virstan ymp?rist?lt? l?yt??.
?iti raukan hankki syd?n haljeta alituisen riidan ja toran t?hden, mik? vaikeni vasta illalla my?h??n h?nen miehens? maata menness?, mutta j?lleen nousi aamulla varhain Antin kanssa, joka pitkin p?iv?? rypistynein kulmin ja kiukkuisin sanoin muiskien kulki tuvassa ja ulkona. Sen ohessa tiesi Liisa poikansa tuntevan tuskaa is?n luonnottoman tahdon t?hden, sill? niinik??n oli h?nelle itselle nuoruudessansa tapahtunut. Ei mill??n muotoa h?nen oma syd?mens?, vaan h?nen is?vainajansa tahto, ollut h?net Ojamyll?rin vaimoksi saattanut; h?n itse oli jo aikoja er??n toisen valinnut. Raskaalla syd?mell? oli h?n viimein antautunut is?n tahdon alaiseksi. -- J?ykk?mielinen Ojamyll?ri ei ollut viel? koskaan kiitossanaa h?nelle siit? lausunut ja katseli nyt j?lleen karsain silmin vaimoansa: olisiko h?n ehk? pit?nyt yht? neuvoa Jaakon kanssa? Ett? Liisalla juuri senkin vuoksi ei ollut kultaiset p?iv?t, ymm?rt?? jokainen itsest?ns?.
Toisella tapaa, vaan ei suinkaan paremmin, oli asiat yll? mainitun Annan el?m?nkohdan suhteen. Kun kyl?nraitista yl?sp?in ja kouluhuoneesta viel? palasen matkaa eteenp?in l?hdemme, tapaamme kirkon takana er??n vanhan, lahonneen m?kin, vinosein?isen ja sammalkattoisen, joka selv?sti ilmoittaa, ettei huoneenrakentajan hampaita en?? moneen aikaan ole porottanut. Siin? asuu vanha Sutlepan Anttoni vaimonsa ja lastensa kanssa, joita parikunnalla onkin koko tuvallinen, vaikka kyll? vanha t?lli oikeutta my?ten jo aikaa olisi ollut huutokaupalla myyt?v?, jos kaupungissa asuvalla velkojalla ei olisi ollut kristillinen syd?n rinnassaan. -- Kun Annan vanhukset jo aikaisin kuolivat, oli Anttoni ottanut Annaa -- tietysti maksoa vasten -- kasvattaaksensa, ja kunnallishallituksen oli hyv? mieli, ett? p??stiin erilleen tuosta k?yh?st? tyt?st?, ja ett? joku sill? tapaa otti tuota k?yh?? lasta hoitaaksensa. Mutta Jumala n?hk??n! Anttoni ja Rietu eiv?t ymm?rt?neet omiakaan lapsiansa kasvattaa, saatikka vieraita. Mies oli patajuoppo ja tappelija, vaimo raaka ja sivistym?t?n, joka ylimalkaan ei tehnyt suurta eroitusta "minun omani" ja "sinun omasi" v?lill? ja usein antoi peukalon kasvaa toisia sormia pidemm?ksi. Mit? silloin lasten kasvatuksesta tulisi? Anna sai kasvatusvanhemmiltansa, mit? suurin osa h?nen kaltaisiansa saavat, jos ne ovat k?yh?t: v?h?n sy?d? -- tehd? paljon ty?t? sek? ottaa vastaan soimasanoja, ja jos Taatto taivahinen ei olisi sanallansa apua ja lohdutusta tuonut, h?n olisi kokonaan j??nyt oman onnensa nojaan ja unhotuksiin.
"Mutta", kysyy ehk? yks ja toinen, "eik? Anna l?htenyt pois, koska h?n oli kasvatusvanhemmillensa kiusaksi?" -- Niinp? niinkin, kyll?h?n tuo hyv? lapsi olisikin l?htenyt, ja mietti sit? varmaan ennenkuin me molemmat, mutta mihin h?n sitte joutuisi? -- Kun Anna laskettiin koulusta, pyysi h?n p??st? palvelukseen, ett? itse ansaitsisi leip?ns? ja niinmuodoin ei en?? olisi kasvatusvanhempiensa el?tett?v?n?. Mutta nyt tuli kysymys: "Pitik? heid?n uudestaan h?nen t?htens? murehtia ja n?hd? vaivaa? H?n olkoon tyytyv?inen, kun saapi j??d? yhteen kohtaan!" Rietu ei olisi h?nt? ensink??n laskenut, varsinkaan nyt kun tytt?rens? h??t juuri olivat tulossa; sill? Anna oli kaikkeen tyytyv?inen, ja kotiaskareet olivat kokonaan h?nen teht?v?n?ns?; yht?hyvin Rietu sanoi h?nen t??ll? olevan jaloissa, ja aamusta iltaan ty?n ja vaivan lis?ksi torui ja soimasi h?nt?.
Niinmuodoin oli Anna viel? t?n?p?iv?n? Sutlepan perheess?, ja kyyneleit? ja itkup?ivi? oli h?nell? enemm?n kuin ilohetki?.
Lapsuudesta asti olivat Anna ja Jaakko olleet yhdess?, yhten? koulussa, lukusijoilla ja Herran ehtoollisella, sill? molempain ?idit olivat lapsuuden-yst?vi?. Aika oli muuttanut lapset t?ysikasvuisiksi, mutta rakkaus syd?mess? oli sekin kasvanut, ja kun Jaakko oli 23- ja Anna 20-vuotias, silloin tiesiv?t my?s molemmat, etteiv?t voisi el?? ilman toisiansa. Ett? Ojamyll?ri ei hevin ottaisi vitivaivaista mini??, sen he tiesiv?t my?s, mutta molemmat olivat nuoria, voivat sek? tahtoivat odottaa, ja lupasivat ennen kuolla, kuin toisistansa erota -- niinkuin nuorien rakastavaisten aina on tapa! -- Joka kaupungissa ja kyl?ss?, viel?p? joka perheess?kin on omat sala-kuiskuttelijat ja kontittelijat, jotka eiv?t suurempaa iloa tunne kuin sattumoilta kuultua salaisuutta heti ilmoittaa juuri niille, joiden ei suinkaan olisi pit?nyt siit? tietoa saada. -- Eik? M?nnik?n kyl?ss? semmoista olisi ollut? Eip? viel? ollut viikkoakaan kulunut, niin tiesi Ojamyll?ri alusta loppuun koko asian. Vaan nyt Antti tulistui niinkuin rohdin-tukko, johon pistet??n valkia, h?n melusi ja pauhasi, ett? sein?t soi, ja vannoi valan, ett? ennen kuolisi, kuin ottaisi taloonsa tuon "ryysyl?isen". Jaakko pysyi is?n melutessa tyynen?, vaan ?ij? tunsi poikansa ja tiesi ett? h?n semmoisissa asioissa oli j?ykk? ja lujamielinen. Mutta h?n p??tti tehd? kaikki mit? suinkin voisi, lasten syd?met eroittaaksensa ja rakkauden niist? juurineen kiskoaksensa! Luonnistuiko h?nen tuumansa? -- Saammepa n?hd?!
T?ll? tapaa oli asiat Ojamyllyll?; nyt luomme silm?mme er??sen