Nurmeksen kapina | Page 3

vastasi Juhana, "ja toivoakseni ette p??t?ksest?ni pahastu".
"En voi sinua kielt?? l?htem?st?", lausui Jaakko, lis?ten: "Tuo, muijani, parasta olutta p?yt??n. Juokaamme l?ht?malja rakkaan veljeni pojan kunniaksi."
Matleena teki kuten k?sketty oli. Vanhan Nevalaisen silmiin kohosivat kyyneleet, kun h?n nosti oluthaarikan ja joi.
"Min? olen jo korkeassa ij?ss?", lausui Jaakko, "enk? tied?, kauanko Herra en?? suopi minun el??. Ehk? nyt viimeisen kerran n?en sinut, poikaseni. Kuule siis vanhan set?si muistutus! Ole aina vilpit?n. Rakasta is?nmaatasi enemm?n kuin omaa henke?si! Sin? olet joutuva koetukseen. Kummallisia vehkeit? kuuluu sielt?p?in, jonne aiot l?hte?. Niin h?pe?llisi? ne ovat, etten voi niit? mainita. Niit? tulee sinun est??; jos ei sana auta, niin on ty? tarpeeseen. Sinun pit?? est??. Ja sin? teet sen. Sen vuoksi lieneekin tuo l?hd?n halu sinussa syntynyt. T?m? usko minua lohduttaa. Jumalan siunaus olkoon muassasi."
Nyt noustiin illallisp?yd?st?. Viel? istuttiin jonkun aikaa pakinoimassa. Juhana katseli kaipauksella kaikkea ymp?rill??n. Pienetkin huonekalut olivat nyt h?nen mielest??n tavallista suuremman arvoisia. Vanha Nevalainen astuskeli edestakaisin, jupisten itsekseen jotakin, mist? kukaan ei voinut saada selv??. H?n ei ollut ensink??n hyv?ll? tuulella. Anna hy?ri korjaten pois ruoan p?yd?lt? ja pannen ev?st? huomisaamuksi Juhanalle. Neito oli kaunis n?hd? kuin vasta puhjennut ruusu. Silloin t?ll?in tipahti kyynel h?nen silmist??n ev?spussiin, ja se lohdutti Annaa, ett? edes jotakin muistoa h?nest? joutuisi Juhanan matkaan.
* * * * *
Vihdoin k?ytiin levolle. Kaikkien uni oli v?hemm?n tyydytt?v?, mutta eritt?inkin Anna pysyi valveilla. "En voi h?nt? unohtaa", valitti neito ja painoi p??ns? kyynelten kostuttamaa pielusta vasten. "Voi, jos joku muu saa h?net omakseen! Onneton se neito, joka vie minun lemmittyni! -- Mutta v??rin teen! En tahdo h?nelle onnettomuutta toivoa. El?k??t he onnellisina -- ja kauan -- ja kaukana minusta... Tahtoisinpa n?hd? sen neidon, joka h?net voipi itseens? suostuttaa. Ei! Parempi etten n?e enk? kuule mit??n. Min? tahdon kuolla pois n?ist? ahdistavista oloista."
N?in riitaiset ajatukset ajelehtivat Annan sielussa. Kun aamurusko kultaili it?ist? taivaan rantaa, nousi Juhana virke?n? vuoteeltaan. H?n lausui hell?t hyv?stit vanhuksille, joita aavisteli tuskin en?? n?kev?ns?k??n. S??lien puristi Juhana Annan k?tt?. T?m? n?ytti jotensakin reipastuneelta. -- Tien haarassa k??ntyi Juhana viel? katsomaan taaksensa. Tuolla seisoivat kolme h?nelle rakasta henkil??: harmaap?inen, ylv?s rautio ja h?nen kunnioitettava vaimonsa, jonka tasaista luontoa Juhana piti suuressa arvossa, ja tuolla seisoi my?s punaposkinen, mustasilm?inen, kahdeksantoistavuotias tytt?nen, kuumeisella innolla silm?illen kohta tien haarassa n?kyvist? katoavaa nuorukaista. Kyyneleet kohosivat Juhanan silmin; h?n otti lakin p??st??n, heilautti sit? ilmassa ymp?ri hyv?stelyksi... Viel? hetkinen, ja nuorukainen oli h?vinnyt tienhaaran taakse.

II
Rovasti.
Karjalassa olivat olot t?h?n aikaan hyvinkin kurjat. N?ill? mailla hyvin tunnettu majuri ja kruunun verojen kantaja Simo Affleck rasitti jo ennest??n k?yh?? kansaa kiskomisillaan. "Ilkeyksist??n ja v??rinteoistaan mainiona h?n viel?kin el?? kansan taruissa", lausuu muuan historioitsija. Karjalan raukoilla rajoilla h?n sai melkein rauhassa harjoittaa ilkit?it??n. Hallituksella oli kylliksi muuta huolehdittavaa, ja se ei suinkaan voinut panna pahaksi, ett? veronkantaja oli ankara, sill? rahaa tarvittiin, ja sit? oli v?h?n. Itselleen oli majuri koonnut melkoisesti tavaraa Kiteell?, Pielisiss? ja Nurmeksessa oleviin hoveihinsa, Suorlahteen, Lieksaan, ja Hovilaan. Niinp? Hovilassa arvioidaan olleen omaisuutta 5000 taalarin arvosta.
Kauan oli rahvas n?ill? seuduin k?rsinyt majurin v?kivaltaisuutta. Vihdoin sen maltti loppui, ja se ryhtyi kaikenlaisiin vastustuspuuhiin. Kuitenkaan ei t?m? vatarinta olisi suurta merkinnyt, ellei se olisi saanut kannatusta taholta, jolle Suomen kansa ainiaan on tottunut luottamuksella katsomaan: kirkolta. Ja t?m? kannatus oli mit? omituisinta laatua. Se ei yllytt?nyt kansaa v?hemp??n kun Ven?j?n avulla hankkimaan pelastusta rasittajansa ikeen alta.
Muutamana syyskuun aamuna vaelsi Nurmeksen pit?j?ss? kaksi miest? maantiet? eteenp?in. Toinen n?ist? oli el?nyt jo ohi parhaan miehuutensa ij?n. Tummansinert?v? sarkatakki ja samankarvaiset housut olivat h?nen pukunansa. P??ss? oli kupera, musta huopahattu, k?dess? vankka keppi ulkomaan puusta; kepin ylip??t? koristi hopeahulkki, jossa oli luettavana omistajan nimikirjaimet P. H.
T?m? mies oli Pielisten senaikuinen rovasti, Pietari Haerkepaeus.
Enemm?n kuin rovasti olisi h?nen seuralaisensa vet?nyt katsojan huomiota puoleensa. Edellisen muodossa ja k?yt?ksess? ilmeni se vakavuus ja maltti, jolla etev?mpi tavallisesti osoittaa ylemmyytt?ns? alhaisemmalla henkisen edistyksen asteella olevaa kohtaan. J?lkim?inen koetti vilkkain liikkein ja ??nens?vy?ns? vaihdellen el?v?sti esitell? jotakin asiaa. Rovastin kumppani oli rokonarpinen, lyhyenl?nt? mies. H?nen karsaaseen katsovat silm?ns? v?l?hteliv?t tuhkatihe??n kuin s?rmik?s jalokivi valoa heijastellessaan. Se vilkuttelu oli pahaenteist?, kylm?? kuin p?iv?paisteen kimmellys iljangolta. -- T?t? miest? muuten pidettiin suuressa arvossa ter?v?n j?rkens? ja my?skin varakkuutensa vuoksi, ja nurmeslaiset eritt?inkin suosivat Yrj? Sormuista Affleckin ankarimpana ja vaarallisimpana vastustajana n?ill? mailla.
"Sanoit kansan ?llistyneen kuulutuksen johdosta?" kysyi rovasti ik??nkuin her?ten syvist? mietteist?.
"Niin", virkkoi Sormuinen. "Lis?n? vaikutti sekin, ett? kappalaisen poika, Eerikki maisteri, luki sen vapisevalla ??nell?, milloin punastuen, milloin vaaleten. Tsaari Pietarin nimi j?i h?nelt? puoleksi kurkkuun. Toisin t?ss? varmasti edistytt?isiin, jos te, kunnianarvoisa herra rovasti, saarnaisitte meid?t irti t?st? surkuteltavasta alamaisuudesta, semmoisen vallan alta, joka ei meit? jaksa suojella."
"Ajattelematon tosiaan olin, kun niin t?rke?n toimen uskoin nuoren pojan teht?v?ksi", my?nsi rovasti. "Mutta en luule asiain viel? hukassa olevan. Sanoithan useankin jo olevan taipuvainen uuteen tuumaan?"
"Sanojeni takana seisovat Karjalainen, Ikoset, Nyyrinen, Sykk? ja Tikka", luetteli Sormuinen. "Kyll? tappuroita on, kun tulta saadaan."
"Ent? Nevalainen?" kysyi rovasti.
"Sipo Nevalainen!" hym?hti Sormuinen halveksivasti. "Mit?p? h?n meist? huolii, tuo hurskas,