Nurmeksen kapina | Page 6

ukonpilvi olisi
siihen asettunut. Alahuuli oli vähän etenevämpi ylähuulta, minkä
omituisuuden tavallisesti sanotaan osoittavan itsepäisyyttä. --
Nevalaisen käytöksessä ilmeni aina arvollisuutta; hänen puheensa oli
sattuvaa ja lyhyttä. Hänen luonteensa oli voimakas, mutta samalla
haaveksiva. Usein vaipui hän mietteisiin, joista ainoastaan joku
ulkonainen vaikute hänet irtautti. Äkkiä hän silloin palautui
mielikuvituksen avaroilta aloilta todellisiin oloihin, täynnä intoa ja
voimaa.
Nevalainen oli varsin tunnollinen; erittäinkin vääryys ja sorto saivat
hänen sappensa kiehumaan. Hän katsoi ihmisen arvoa alentavaksi, että
näitä paheita esiintyikään ihmisten parissa. Hän ei koskaan ollut niitä
harjoittanut eikä suvainnut niitä muillakaan. Tämä herkkätuntoisuus
tuli suuresti vaikuttaneeksi Nevalaisen vastaiseen kohtaloon.
Luonnollista oli, että Sipon haaveksiva luonne hyvin suosi
yksinäisyyttä. Usein istui tuo iso, roteva mies muutamalla kunnaalla
kotitalonsa lähellä ajatuksiin vaipuneena. Olisipa luullut jonkun
jättiläisen vartioivan kumpuun kaivettuja aarteitaan, kun näki Sipon
silmää räväyttämättä katselevan Pielisjärven pintaa ja sitä ympäröiviä
metsiä. Välistä hän seurasi taivaan rannalla liitelevää lintua niin kauan
ja niin etäälle kuin sitä eroittaa voi. Kun se vihdoin katosi näkyvistä,
huokasi Nevalainen, koska hänen mielikuvituksensa, jossa tämän
linnun liiteleminen herätti ajatuksen vapaudesta ja rajattomuudesta,
näin ehkäistiin lennossaan.
Nevalaisen vaimo, Katri, oli miestään kuutta vuotta nuorempi. Hän oli
erittäin tasainen luonnostaan, aivan kuin luotu tyyneydellään
siloittamaan Sipolle elämän vaivaloista, epätasaista tietä. Sipo hyvin
tunsi tämän ja piti vaimoaan suuressa arvossa. Katri oli nuoruudessaan
ollut kaunotar, ja vielä nytkin kangasti tuo nuoruuden viehättävä
kukoistus hänen muodossaan, niinkuin iltarusko suloisesti, vaikkapa
heikommalla hohteella, valaisee yön helmoihin vaipuvia maisemia.

Neljä lasta oli tällä onnellisella pariskunnalla ollut, joista lukijalle jo
tuttu Juhana oli nuorin ja paraiten tuli äitiinsä. Tätäkös vanhemmat
hellin silmin katselivat! Jo useat kerrat oli ollut kysymyksenä lähettää
Juhanalle sana tulla sedän luota kotiaan. -- Juhanan kaksi vanhempaa
sisarta olivat kuolleet jo lapsuudessaan. Veli oli seppänä
Rautalammilla.
* * * * *
Oli ihana syyskuun aamu. Rasvatyynenä loisti Pielisjärven pinta
auringon valossa. Portaillaan seisoi avopäin Sipo Nevalainen ja hengitti
mielihyvällä raikasta aamuilmaa. Hän oli juuri neuvonut muutamaa
renkiään töistä, jotka olivat tehtävät pellolla. Hetken seisottuaan
portailla meni Sipo sisälle. Katri tuli häntä vastaan. He kävivät pirtin
takana olevaan kamariin eineelle.
"Olen tänään onnellisempi kuin pitkään aikaan", haastoi Sipo.
"Tuntuupa niinkuin huolet olisivat unohtaneet Nevalaisen olevan
olemassa."
"Rakas Siponi", lausui Katri, "kuinka iloitsenkaan siitä, että olet näin
tyytyväinen! Suokoon Luoja, että tätä onnellisuutta kestäisi pitkän
aikaa."
"Niin, toivotaan", lausui Nevalainen. "Ajat ovat tosin rauhattomat,
mutta maltilla ja viisaudella voi paljosta pahasta päästä."
"Arvatenkin", sanoi Katri; "viisaudellasi olet saanut aikaan sen, että
hovilaiset eivät vielä sanottavasti ole meitä ahdistaneet. Tuskin onkaan
ketään muuta, joka ei valita väkivaltaa luonansa tapahtuneen."
"He ovat ehkä itse syypäät siihen", arveli Nevalainen.
"Minkäpä väkivallalle tekee?" lausui Katri.
"Väkivaltaa ei pitäisi tarvita kärsiä, jos ei tahdo", sanoi Sipo painavasti.
"Hovilaiset ymmärtävät sen, että minä en semmoista kärsisi, ja siinä
lienee salaisuus, miksi he eivät minua häiritse."

"Mutta, hyvä Sipo, varuillaan saa kuitenkin olla", pelkäili Katri. "Olen
kuullut huhuja, että he aikovat käydä täällä, kopean Nevalaisen luona."
"Älä pelkää, Katriseni. He eivät Sipo Nevalaista suututa", vakuutti
Sipo.
"Mitäs ne pedot eivät uskalla?" virkkoi Katri. "Tikalta ja Syköltä ovat
eilen vieneet lehmän kummaltakin ja lyöneet Sykön vaimoa otsaan
seipäällä, kun hän koetti heitä estää."
"Tämä on häpeällistä", sanoi Sipo, ja hänen otsalleen ilmaantui
hetkeksi tuo uhkaava pilvi. "Älkööt nurmeslaisia liioin ärsytelkö!
Kohta lähenee koston hetki."
Juuri viime sanat lausuttuaan hän kuuli pirtin oven aukenevan. Hän
astui kamarista pirttiin ja näki Horman Mallan.
"Jumalan rauha", tervehti Malla, viekkaasti vilhuen yhdellä silmällään.
"Olen tullut luoksesi selittämään tuon idässä loistavan tähden
merkitystä."
"Noita-raukka", lausui Sipo, "käy muita pimittämässä. Minä en halua
selitystäsi kuunnella."
"Sipo Nevalainen", vakuutti noita, ojentaen kuivettunutta ruumistaan
eteenpäin, "Horman Malla ei tyhjiä lörpöttele. Idässä kasvaa uusi valta,
niinkuin tuo tähti kaunis ja voimakas. Siitä sukeutuu meidän
valtamme."
"Tulevaisuus on meille tuntematon", sanoi Sipo. "Kaikkivaltias sen
määrääpi, vaan eivät semmoiset, jotka pääsiäisaattona vuokraavat
itsensä paholaiselle."
"Mutta minulle on tulevaisuus tunnettu", huudahti noita. "Ennenkuin
päivä on laskenut, olet sinä, Sipo, onneton mies, ellet tahdo kuulla
ehdotustani -- ruveta liittoon Venäjän kanssa; siten voit pelastua
onnettomuudesta."

"Minä ajattelen vielä samoin kuin äsken", lausui Nevalainen. "Mene
muiden luo etujasi tarjoomaan."
"Anna kuitenkin edes ropo köyhälle akalle", pyysi noita.
"Nyt en siihenkään suostu, ehkä vasta", epäsi Sipo kärtyisästi.
"Ylpeä Nevalainen, muista! Ropoa et antanut köyhälle akalle. Saatpa
vielä enemmänkin antaa niille, jotka eivät apuasi tarvitse. Hahhahhaa!
Malla tuntee tulevaisuudenkin, sen kohta saat nähdä."
Noita meni. Hänen ilkeä naurunsa soi pitkän aikaa Sipon korvissa.
Mutta vihdoin tuli hän taas entiselleen ja alkoi levollisesti Katrin
kanssa puhella Juhanasta. Tämä aine oli Katrille kaikista mieluisin, ja
kohta olivat vanhukset yhtä onnellisia kuin ennen Mallan tuloa.
Päivä oli jo puolissa, kun Katri kujalle katsastaen lausui Sipolle: "Kas,
ketä tuolla tulee? Kahdet kärryt. Nyt ajavat hilasta sisään. Kiiltävät
napit yhdellä miehellä takissa! Jumala armahtakoon, hovilaisiahan nuo
ovat!"
Katri oli säikähdyksestä mennyt kalpeaksi. Sipo lohdutti häntä
tyvenesti, sanoen ettei mikään vaara nyt uhannut, ja astui sitte tulijoita
vastaanottamaan kartanolle.
Tänne oli saapunut kolme miestä. Kiiltävänappinen oli