Nummisuutarit | Page 4

täytyy, mutta täkstissä; alla on isäs
nimi ja puumerkki, sen rinnalla taasen todistajan nimi, ja alimaisena
kaikista seisoo: »Sepeteus, kanttoori».
TOPIAS. Nyt mahdat asian käsittää?
SEPETEUS. Niin tässä kirjallisesti menetettävä on. Mutta kenen
panemme todistajaksi?
TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies
ja seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman
tässä varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan.
SEPETEUS. Käy toimeen, poika.
ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. (Menee).
SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän?
TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
SEPETEUS. Vahinko, vahinko, suuri vahinko. Siellä Kurkelan Juho
saarnasi, että kajahtelit Herran temppelin seinät.
TOPIAS. Kurkelan Juho! Kas niinpä rikas lapsensa mieheksi saa; mutta
mitä auttaa täällä köyhän?--Vai jo mar Juho puusäkissä paukutteli?
Hänen tunsin jo pienestä nallikasta ja tuntui hän mielestäni aina vähän
tölhömäiseksi, mutta nyt on hän maisteri.
SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu
Herran henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa
kuullut, niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut.
Tosin oli ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman.
Mutta pianpa perehtyi poika, ja nyt hän punotti kuin tulinen muuri ja,
ravistellen päätänsä, hän kovasti huusi: »heräjä sinä, joka makaat,
heräjä sinä, joka makaat».--Kahteen osaan jakasi hän saarnansa,
ensimäinen oli helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta.--Oih, oih! sitä
poikaa, Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja
puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein:
kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja
humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit, niinkuin sanan

sattuessa tapahtuvan tiedämme.
TOPIAS. Entäs miehet?
SEPETEUS. He istuivat kauvan jäykkinä kuin kannot.
TOPIAS. Kas sen mä luulen. Vaimo on onnellinen täällä. Hän taipuvan
sydämensä tähden sielunsa viimein pelastaa; meitä, sen varmaan
päättää taidan, löytyy kuitenkin kaksi vertaa enemmin kuin akkoja
kadotuksen syvyydessä. Uskooko kanttoori sitä?
SEPETEUS. Valitettavasti kyllä mun se täytyy uskoa, koska
jokapäiväiset esimerkit todistavat sanas. Sen tästäkin näemme, että tuon
nuoren apulaisemme luona--totisesti herännyt mies--käy monet verrat
naisia enemmän kuin miehiä kokouksissa lauvantai-ehtoina; sinne
akkoja kirjavana liehtoo mennä, mutta harvoin miehen sinne
könöttävän näet. He ovat sitä paatunutta sukua, niin, paatunutta, mutta
kas kuin kova tulee, niin koiraskin poikii, sanoo sananlasku, ja niinpä
kävi nytkin Juhon saarnatessa. Kauvan hän naisia itketti ennenkuin
sana pystyi miehiin, mutta antoipas hän heille muutaman kiivaan
silmän-mulkauksen ja huusi kovasti, että »tästäkin saarnasta teidän
kerran tulee tehdä ankara tili», ja järähtipä, järähtipä muutaman ukon
leuka ja siellä ja täällä tutisi joku karhea tukka; ja koska hän nyt tuli
saarnansa toiseen osaan ja taivasta oikein eteemme maalailemaan
rupesi, niin kohina raskas kuului yli koko kirkon, kuin metsässä, koska
rakeita sataa, ja ukkonen pauhaa, herran voima korkeudessa jylisee; ja
yksikään silmä ei kuivaksi jäänyt. Tämän kaltainen eilinen kirkonmeno,
jonka ihanuutta sinä, Topias, et saanut maistaa.
TOPIAS. Kaiketi mun esti siitä perkele, se vanha juoniniekka. Mutta
kaikkivalta suojelkoon tätä poikaa, joka kerran ehkä kääntää puolen
mailmaa.--Kuinka suoritti hän itsensä kuulutuksissa?
SEPETEUS. Totta sanoen, niin saattoipa hänen suomentaminen kovaan
puuhaan, mutta eipä ihme vasta-alkavalta. Mutta kovissa kiipaleissa oli
poika, ja, ilman apuani, tiesi kuinka käynyt olis.
TOPIAS. Kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen?
SEPETEUS. Kävihän se.--Niin, sinä naimaan lähetät poikas, mutta
tahdonpa sinulta kysyä: oletko tarkkoja tietoja kiehtoillut tulevan
miniäs mielen-laadusta, luonnosta? Muista, että parempi tippuvan
räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa.
TOPIAS. Häntä sanotaan siveäksi tytöksi. Se on se Karrin Kreeta.
Siveä ja sävykäs neito; mutta ken olis asian luullut näin pitkälle käyvän?

Se ensin oli kuin kärpänen, mutta kasvoipa kuin härkänen, ja näin se
syntyi. Keväällä, tietäjissä käydessänsä Mikko Vilkastuksen kanssa,
kohtasi Esko tytön, koska oli heillä kortteeri samassa talossa,
vartoessaan tietäjätä kotiin. Mutta havaitsipa tällä ajalla Mikko
joitakuita silmäyksiä Eskon ja tytön välillä. Hän arvasi asian, tempasi
uljaasti sen päästä kiinni, rupesi puhemieheksi ja toimensa onnistui
oivallisesti.
SEPETEUS. Lepääkö siis kaikki tällä perustalla?
TOPIAS. Ei juuri sillä; vaan kesällä, pari viikkoa jälkeen juhanneksen
asia oikein vahvistettiin minun ja Karrin välillä. Ja tapahtui se
Puol'matkan krouvissa yhteenjoutuissamme kaupunki-tiellä. Mutta kas
siinäkös kättä puristeltiin ja harjakannuja tyhjennettiin ja olipa
armottoman lysti sinä päivänä ja vähän vielä toisenakin päivänä. Hi hi
hi!
SEPETEUS. Mutta kummaksi mainitsen tytön tässä valtuus-kirjassa,
Karrin piiaksi vai kasvatteeksi?
TOPIAS. Kasvatteen kannalla on häntä talossa pidetty, eikä kuulu hän
olevan juuri ilman kapioitakaan; luhtissaan sanotaan löytyvän yhtä ja
toista. Pari päivää jälkeen häitten, niinkuin on keskusteltu, ovat
kuormat tässä.--Tänään lähtevät tästä Esko ja Mikko Vilkastus,
huomenna ovat he morsiustalossa hyvin siksi, että ehtivät vielä
tekemään kuulutuskartan sunnuntaiksi, koska ensikerran kuulutetaan.
Kuulutuksen ajan häihin asti viettää Mikko sukulaistensa luona siellä ja
Esko morsius-talossa, suutaroiten; ja hauskaksi, luulen minä, pitää
hänelle tuntuman tämä aika.
SEPETEUS. Hauskaksi tuntui Jaakopille aika vartoessaan neitsykäistä
Raakkelia.--Mutta suo anteeksi, suutari! Tapani on puhua aatokseni
aina suoraan suustani ulos, katsoen siinä ei miehen mieltä, vaan asian
oikeata laitaa.--Minä tiedän, että muuan erinomainen säätös pakoittaa
sekä poikaasi, Eskoa, että hoitotytärtäsi, Jaanaa, rientämään naimisiin,
koska nimittäin sille, joka heistä ensin avioskäskyn täyttää, on lankeeva