Novelleja I | Page 8

näyttölavaa.
Alfons maalaili dekorationeja, ja milloin toiset eivät oikein hyväksyneet
hänen taideteoksiansa, silloin hän selitti tämän olevan Düsseldorffin
koulun mukaista. Sylvester liimaili paperisia kultatähtiä siniselle
esirippukankaalle. Kreivinna ja Beata lukivat roolejansa ja pitivät
huolta puvuista.
Viikon kuluttua oli kaikki valmis. Airuet kulkivat ympäri pitäjän
kunnioituksella kutsumassa koko pitäjän aatelista herrasväkeä
tekemään Rauhalinnalle sen kunnian, että kunnioittaisivat sitä
läsnäolollansa ensi keskiviikkona klo 8 illalla.
Samana aamuna oli Rauhalinnassa pidetty viimeinen harjoitus ja
kaikki käynyt hyvin. Vielä oli vähän laittelemista, liiterin ulkoseinä
koristettiin lipuilla ja kuusilla; sisään tuotiin tuoleja ja penkkejä,
seinille asetettiin kynttilöitä. Suflöörin koju päällystettiin harmaalla
paperilla. Sylvester tahtoi siihenkin liimaista pari kultatähteä, se kun
oli oleva hänen kunniasijansa, mutta ei sallittu. Ja niin oli kello 7
aikana kaikki valmis. Odotettiin vieraita sykkivillä sydämmillä. Beata
osasi roolinsa ulkoa; hän laitteli pukuaan. Kreivinna kävi käskyjä
antamassa. Alfons seisoi peilin edessä ja koetteli asettua oikein
sopivaan pathos-asemaan. Mutta kaikista rauhattomin oli Sylvester.
Näytelmä taskussa käveli hän edestakaisin perheentuvassa ja jos joku
palvelija tuli häneltä jotain kysymään, vastasi hän ylpeästi:

-- "Mene tiehes, tomppeli; minulla on tässä muutakin ajattelemista." Ja
tuon tuostakin poikkesi hän viinikellariin särkemään pullollisen,
ennenkuin rotat sen tekisivät.
Vaan jo kuului aisakello lehtokujalta. Rengit hyppäsivät vastaan.
Kreivi ja kreivinna juhlapuvuissa tulivat kuistille ja saattoivat
vieraansa sisään. Ensiksi tullut oli kreivi Kaarle, Rauhalinnan kreivin
veli, rouvansa kanssa. Tämä Kaarle kreivi oli täysi vastakohta
veljellensä. Suora mies hän oli, sanoi sanottavansa aina vilpistelemättä,
usein sievistämättäkin. Nauru oli hänen huulillaan aina, sillä hänen
puheenpartensa oli: "jok'ainoa naurettu hetki lisää tuuman
elonlankaan." Sanottiin hänen olevan sivistystä vailla, ja saattoi
ollakin niin: kova oli hänellä ollut pää, hän ei ollut mitään oppinut;
mutta rautaruukkiansa hän hoiti miehen lailla, saneli alinomaa
lystimäisyyksiä ja nauraa hohotteli. Ainoa vika hänessä oli se, että hän,
maisteltuansa vähän liiemmäksi, meni vähän liiallisuuksiin
lystimäisyyksillänsä. Usein saivat neitoset punastua hänen
sukkeluuksilleen, joille hän tavallisesti itse nauroi kaikista enimmin;
usein suututti hän pitäjän nuoria aatelisia, mutta kukaan ei voinut olla
häneen kauan suutuksissa. Etiketistä hän ei tiennyt mitään; suoraa oli
hänessä kaikki. Tämä oli ensimmäinen vieras.
Heti ensimmäisten tervehdysten jälkeen meni hän veljensä kanssa
tämän kammioon, ja piippuun pannessaan sanoi kovasti ja naurusuin
kuin ainakin:
-- "Kuule, Mikko, mitä hullutuksia sinä taas olet aikonut? Mutta missäs
tikut on? Ahaa, tuolla noin!"
-- "Kuinka niin?" kysyi veli.
-- "Niinpä niin! Teateriahan sinä aiot tänään pelata? Ei tule veikkonen
mitään! Hiis, kuinka sinun piippusi on tukossa!"
-- "Teateria? kuka niin sanoi?"
-- "Minä."

-- "Mistäs sen tiedät?"
-- "Tiedän, mitä koko pitäjä tietää; timpermannit kertoivat meidän
ruukkimiehille, ne minulle, minä muijalle, muija ystävälle ja yksi sanoo
ystävälle, ystävä koko kylälle! Hahaha!" ja Kaarle kreivi nauroi
entiseen tapaansa. "Mutta," lisäsi hän, "käskepäs Sylvesterin tuoda
tänne pullollinen hyvää Bordeaux'tasi. Käske tuoda tänne sinun
kamariisi vaan, minä täällä hiljalleen sitä tyhjentelen. Hahaha! Mutta
kas tuollahan Sylvester astuukin niin totisena, kuin ei olisi rotat
särkeneetkään tänään pulloja! Astu tänne sinä vanha, uskollinen
Sylvester, Rauhalinnan juomanlaskija! Käypäs mulle pullollinen
vanhaa Bordeaux'ta. Ei totta toisen kerran sinun nenäsi pienene
ollenkaan!" Ja Kaarle kreivi kaikessa ystävällisyydessä napsautti
hyppysillään Sylvesterin nenälliseen ihmeesen. Kaarle kreivissä oli
erinomainen halu napsauttaa siihen joka kerta kuin vaan sen näki.
Sylvester ei rakastanut Kaarle kreiviä juuri noiden ystävällisyyksien
tähden, jotka olivat liiankin käteen taikka oikeammin nenään tuntuvia.
Äkäisenä toi hän viinipulloja useampiakin.
Rauhalinnan kreivi tunnusti nyt veljellensä näytelmän olevan
tosiaankin hankkeissa ja pyysi veljensä olemaan tänä iltana jonkun
aikaa isäntänä.
-- "Minnes sinua sitten viedään?"
-- "Minun täytyy olla mukana näyttelemässä."
-- "Sinunko? Sinäkö vanhoilla päivilläsi kometiantiksi? Juokse
järveen!"
-- "Ei nyt juosta järveen eikä suohon!" tiuskasi Rauhalinnan kreivi.
"Asia on nyt kerran niin, ja sinun pitää auttaa minua, jos olet veli!"
-- "No, no, Mikko, älä suutu! ilmanhan minä vaan sanoa päläyttelen."
Ja Kaarle kreivi otti veljeänsä kaulasta, suuteli häntä ja sanoi: "kyllä
sinä olet hyvä mies, Mikko, mutta lapsi sinä olet. Vaan sano, missä voin
auttaa; sen teen kernaasti."

-- "Vieraiden kokoonnuttua katoamme me vähäksi aikaa, Amelie, Beata,
Alfons ja minä. Me pelaamme, näet. Sylvesterillä lähetän tiedon,
milloin kaikki on valmis, ja sitten pyydät sinä kohteliaasti vieraita
astumaan teateriin."
-- "Liiteriin, niinkö, hahaha!"
-- "Teateriin! kuuletko, ihminen, teateriin?" tiuskasi jälleen veli.
-- "No, niin, niin, teateriin. Hyvä! Tehdään niin. Minä rupean isännäksi.
Mutta saakelin hyvää sinun viinisi vaan on. Hahaha!"
Vähitellen kokoontuivat vieraat, yksi toistansa aatelisempi. Rouvat
kuiskuttelivat keskenänsä, nuorukaiset samoin ja vanhukset myös, ja
kaikki puhelivat vaan näytelmästä, sillä kaikki tiesivät asian. Rouva A.
sanoi rouva B:lle, että seuranäytelmät kyllä ovat hyviä, mutta kun on
oltu esimerkiksi kuninkaallisessa teaterissa Tukholmassa, niin -- -- ja
muuta hän ei sanonut, veti vaan alahuulensa vähän kurttuun. Rouva B.
oli samaa mieltä. Hän arveli, ken kerrankin on nähnyt Pietarissa
franskalaisia artisteja, niin sille on seuranäytelmä myöskin --
tuommoinen kurttu alahuulella.
-- "Minä puolestani luulen, että koko näytelmästä tulee fiasco!" sanoi
aatelismies Ruprecht ja kiinnitti lasiansa vasemmassa silmässä.
-- "Ei tee mitään, hyvät herrat, ei tee mitään; me saamme komediasta
komedian," sanoi Albrecht,