Novelleja I | Page 7

oli kirjoittanut näytelmän. Määrättynä päivänä

kutsutaan koko pitäjän aatelinen herrasväki pitoihin, joissa heitä aivan
à propos kutsutaan näytelmää katsomaan. Osallisiksi näytelmään
tulevat Beata ja Alfons, kreivi ja kreivinna sekä Sylvester, siis oman
talon väkeä vaan, jott'ei asia ennen aikojaan tulisi tietyksi. Näytelmä
loppuu, niinkuin kaikki näytelmät, rakastuneiden yhtymisellä ja isän
siunauksella, mutta näytelmällisen siunauksen perästä astuu kreivi
esille ja ilmoittaa, että tämä on todellinen kihlaus.
-- "Kuinka ihanata!" sanoi Beata.
-- "Tämä on gigantillinen aate!" huusi Alfons pathos'ella, siten jo
osoittaen, että hänessä oli kyllä näyttelijän kykyä.
-- "Michel, sinussa on Meyerbeerin nero!" lausui kreivinna.
Sylvester katsoi myöskin sopivaksi sanoa jotakin; hän lausui
juhlallisesti:
-- "Totisesti, tämä on enempi kuin Meienpeer!"
-- "Vaan, lapset," puuttui taas kreivi puheesen, "aika rientää, meidän
täytyy kiirehtiä saada valmiiksi kaikki viikon kuluessa. Uusi liiteri
tehdään väliaikaiseksi teateriksi."
-- "Jaa," tiesi Sylvester sanoa, "me olemme jo palkanneet paraimmat
timpermannit." Hänellä oli tapana, niinkuin vanhoilla palvelijoilla aina
on, puhuen toimistansa, käyttää "me" sanaa, niinkuin he ja isäntä
olisivat yksi ainoa eroittamaton persoona.
-- "Niin," jatkoi kreivi, "ja Alfons, joka sanoo käyneensä
maalauskoulua Düsseldorff'issa, auttaa meitä maalaamaan
dekorationeja. Eikö niin?"
-- "Mitä kernaimmin!" sanoi Alfons ja koetti muistella, milloin ihmeeksi
ja kummaksi mokoma vale häneltä oli päässyt.
-- "Esiripussa tosin on vaikein asia," sanoi kreivi, "mutta sen teemme
sinisestä kankaasta ja liimaamme siihen kultatähtiä. Sehän on

superbe!"
-- "Ja sitä varten toimme me riisin kultapaperia kaupungista," sanoi
Sylvester ja pyyhkäsi nenällistä ihmettänsä.
-- "Mutta roolit, roolit," lausui Alfons: "antakaa kirjoitettaviksi ne,
minä menehdyn halusta saada uudistaa näyttelijätaidettani."
-- "Kuinka? Te olette siis pelanneet?"
-- "Niin, vähäisessä seuranäytelmässä. Meitä oli Milanossa useampia
taideniekkoja ruhtinattaren Braganza Flagellinin luona. Siinä
päätimme pelata seuranäytelmää. Ja se onnistuikin vallan hyvin.
Ruhtinatar itse tuli minua kiittämään; komplimentteja sain myös
herttualta della Cruttacellalta ynnä monelta muulta. Sanoivat minun
pelanneen hyvin luonnollisesti."
-- "Mikä rooli teillä oli?"
-- "Italialaisen bravon elikkä rosvon."
-- "Niinkö!" kiljasi kreivi riemuissaan, "sitten on kaikki magnifique!
Teidän tulee nytkin pelata rosvoa."
-- "Ah!" sanoi Sylvester ihastuneena; "se sopii tosiaankin vallan
verrattomasti, koska nuori herra pelaa niin luonnollisesti ryöväriä."
Ylenkatseellisen silmäyksen loi paroni Alfons mokomaan komplimentin
tekijään, ja arveli itseksensä: "vanha höperö."
-- "Minä en ole säästänyt aikaa enkä vaivoja, lapseni," lausui kreivi.
"Roolitkin olen itse kirjoittanut." Ja nyt hän antoi kullekin hänen
roolinsa. Sylvester se kumminkin sai paksuimman pakan.
-- "Jaa, tämäkö minulle?" kysyi hän säikähtyneenä, luullen, että hänen
tulee lukea ulkoa koko tuo paksu kirja.
-- "Niin, sinun tulee olla nimittäin suflööri!" -- Ja nyt selitti kreivi
näytelmän sisällyksen.

Crescentia (Beata) on ihana ruhtinatar, joka rakastaa sanomattomasti
nuorta ruhtinasta Antoniota (Alfons). Mutta Antonio hänen mielestään
on liian hempeä, hänessä ei muka ole sitä keskiajan ritarillisuutta, jota
ruhtinatar usein romaaneissa on ihaillut. Hän tekeytyy tahallansa
kylmäkiskoiseksi sulhastansa kohtaan, herättääkseen vaan hänessä
suurempaa toimeliaisuutta. Kauan kestää sulhanen tätä, vaan
viimeinkin hän arvaa ihanan ruhtinattaren tahdon. Hän selittää asian
salaa morsiamen vanhemmille ja vihkii heidät salaisuuteen. Hän
nimittäin tahtoo kerrassaan poistaa morsiamestansa mokomat oikut.
Heidän ja sulhasen yhteisestä sopimuksesta ilmoittavat vanhemmat
eräänä päivänä morsiamelle sen sanoman, että he, nähtyänsä Antonion
leväperäisyyden, ovat päättäneet antaa hänelle kiellon. Ruhtinatar
rukoilee hänen puolestansa, mutta vanhukset eivät peräydy. Pian sen
jälkeen tapaa A. morsiamensa yksinään. Hänkin on saanut tiedon
vanhempain kiellosta ja nyt hän on aivan toinen ihminen. Nyt hän vasta
osoittaa rakkautensa. Vanhemmat ovat kieltäneet, mutta löytyyhän
vielä keino jäljellä -- karata. Epätoivon riivaamana kysy hän,
uskaltaisiko morsiamensa seurata häntä. Haa! Kuinka ihanalta näyttää
nyt neidon mielestä hän! Neito suostuu, vavahtelevin sydämmin, ja ensi
yönä he päättävät karata. Siihen loppuu ensimmäinen näytös.
Seuraavassa näytöksessä ovat ruhtinas ja hänen morsiamensa synkässä
metsässä. Tuuli vinkuu ja ukkonen käy. Morsiamen mielestä tämä on
aivan kuin romaanissa ja hänestä tuntuu ihanalta. Sulhanen sanoo
kumminkin lähtevänsä katsomaan, eikö missään mökkiä näkyisi.
Morsian jää yksiksensä. Häntä rupeaa kauhistuttamaan, sillä A. viipyy
kauan. Viimein kuuluu oksain rapina ja esiin tulee -- hirmuista! --
partasuinen rosvo (sulhanen valevaatteissa.) Nyt vasta neitoselle hätä
käteen! Rosvo on oikein julma. Hän sanoo olevansa suuren
rosvojoukon päällikkö. Hän sanoo mieltyneensä näin kauniisen impeen
ja tahtovansa ottaa hänet aviopuolisokseen. Neito yrittää huutamaan,
vaan rosvo sanoo, että hänen maksaa vaan aivastaa, niin silloin tulee
hänen joukkonsa, ja kuka takaa sitten miten neidon käy? Neito
vaikenee, mutta kun rosvo tahtoo häntä suudella, rupeaa hän
epätoivoissaan huutamaan. Silloin rosvo täyttää uhkauksensa, hän
aivastaa, ja samalla astuu esiin metsästä -- morsiamen vanhemmat;
samalla myös rosvo heittää pois valepukunsa ja seisoo katuvaisen

morsiamensa edessä. Nyt lupaa morsian heittää pois mielestänsä kaikki
ritarilliset oikut. Vanhemmat antavat siunauksensa, ja siihen loppuu
toinen näytös.
Mutta nyt ottaa isä (kreivi) rakastavien kädet ja julistaa kokouneelle
yleisölle, että hänellä muka on ilo tosiaankin antaa siunauksensa
paroni Alfonsille ja tyttärellensä Beatalle ja pyytää yleisön lähtemään
jälleen teaterista saliin ja juomaan siellä malja heidän onnekseen.
Semmoinen oli näytelmän sisällys, ja kaikkien mielestä se oli ihana.
Sylvesteriltä oikein silmät vettyivät.
Ja tästä puolin oli Rauhalinnassa puuhaa. Harjoituksia oli useampia
kertoja päivässä. Salvumiehet tekivät uudessa teaterissa