Novelleja I | Page 9

pitäjän rikkain nuori herra.
-- "Te olette aina yhtä sukkela," sanoivat nuoret miehet kuorissa
rikkaimmalle herralle. Ja neitoset mutistivat suutaan ja lempeimmillä
silmäin siherryksillä sanoivat:
-- "Tosiaankin, sukkelasti sanottu!"
-- "Komedia komediasta," kertoi Albrecht entisen sukkeluutensa.
Vaan pianpa katosi talon väki.
Kaarle kreivi huomasi tuon, ja hänen sydämmensä vavahti: hän pelkäsi

veljensä joutuvan häpeään. Senvuoksi koetti hän lohdutella itseänsä
Rauhalinnan vanhalla Bordeaux'illa.
-- "Missäs kreivi on?" kysyi viimein joku.
-- "Anteeksi, herrat," sanoi isännän sijainen. "Veljeni meni liit ... tuota
noin, hän meni valmistamaan vähäistä huvitusta." Ja itsekseen hän
lisäsi: "Mikko parka!"
Äkkiä tuli Sylvester ja kuiskasi hänelle:
-- "Herra kreivi, nyt!"
-- "Mitäs nyt?" kysyi toinen ja jännitti jo keskisormensa peukaloa
vastaan.
-- "Kaikki on valmistettu," vastasi Sylvester, väistyen yhä kauemmaksi.
-- "Kuule Sylvester, sano oikein totta, ethän sinä isoine neninesi
suinkaan ota osaa komediaan?"
-- "Entäs jos otettais?" sanoi Sylvester ja ylpeänä läksi tiehensä.
-- "No nyt tulee maailman loppu," huusi Kaarle kreivi ja huusi niin
kovaa, että kaikki vieraat säikähtäneinä keräytyivät hänen ympärilleen.
-- "Mitä tulee? Mitä tulee?" kyseltiin.
-- "Maailman loppu tulee, tonttu olkoon!" huusi Kaarle kreivi vieläkin
vihoissaan.
Hänen rouvansa huomautti hänelle kumminkin salaa hänen
unohduksensa.
-- "Hyvät herrat," sanoi kreivi viimein. "Veljeni pyytää, että te tekisitte
hyvin ja tarjoaisitte kätenne rouville ja neitosille, saattaaksenne heidät
Rauhalinnan liit ... tuota noin -- -- -- teateriin, jossa veljeni pyytää
saada tarjota kunnioitettaville vieraillensa vähän näytelmä-huvitusta."

-- "Tosiaankin?" huusivat kaikki, ikäänkuin eivät asiasta mitään olisi
tienneetkään.
Ja niin astuivat kaikki teateriin ja asettuivat istuimille. Satakunta
kynttilöitä paloi seinillä näyttölavan edustalla, ja tämän äärellä
kohoeli Sylvesterin suflöörikoju.
Sininen esirippu kultaisine tähtineen peitti vielä kaikkein pyhimmän.
Vieraat naurahtelivat hieman tuolle tähtitaivaalle Rauhalinnan
liiterissä, vaan -- vait! Näyttämön takaa kuuluu uvertyyri Meyerbeerin
Hugenotteihin. Beata ja Alfons soittavat sitä à quatre mains. -- Soitto
loppui, kuului kellon kilinä, ja kahisten nousee esirippu. Puoliväliin
nousee se tasaisesti, mutta siitä lähtien nousee vaan toinen puoli.
Kauan hinaavat hinausniekat, mutta taivas on tän'iltana itsepäinen, se
tahtoo olla vinossa. Salissa rupeaa kuulumaan pidätettyjä naurun
tyrskäyksiä.
-- "Vetäkää yht'aikaa tomppelit," kuuluu viimein niinkuin maan alta
Sylvesterin ääni.
Salissa räjähtää nauru, mutta viimeinkin katoaa ylä-ilmoihin
kultatähtinen sinitaivas Rauhalinnan liiterissä. Hiljaisuus vallitsee.
Näytelmä alkaa.
Esiripun kujeellinen nouseminen oli tehnyt näyttelijöille vähän häiriötä.
Alfons, jonka ensin piti olla esillä, unohti pathos-asemansa ja esiripun
noustua oli vielä samassa asemassa, jonka hän oli ottanut,
näyttääkseen hinausmiehille, miten yht'aikaa oikein hartaasti pitää
vetää. Vaan pian tointuu hän, ja näytelmä menee tavallista kulkuansa.
Sylvester tietää, kuinka tärkeä hänen toimensa on. Puikko kädessä
seuraa hän rivi riviltä tekstiä ja puhuu muistamattomuudessaan niin
kovaa, että salissa kuullaan aina samat lauseet kahdesti. Alfonsin ääni
voittaa kumminkin, mutta Beatan ja kreivinnan puhetta ei kuulu paljon
ollenkaan; hyvä siis, että Sylvester jo ennakolta ilmoittaa, mitä heidän
on sanottava. Kaikki menee hiljaa eteenpäin, kunnes tulee se kohta,
jossa Antonio rupeaa ehdottamaan neitoselle karkaamista. Silloin on
Alfons jälleen muistanut pathos-asemansa. Hän ei enää puhu, hän
huutaa; hän rupeaa pitkin askelin kävelemään näyttölavalla, mutta

unohtuu ja astuu liian lähelle Sylvesterin kunniasijaa. Sylvester osaa
väistää nenällisen ihmeensä paronin jalkain edestä, mutta hän ei osaa
väistää kirjaansa, jota hän pitää näyttölavan permannolla. Askele vielä
-- ja kirja lentää sähisten näyttölavan sivulle.
Nyt Sylvesterille hätä käteen; kauhistuneena sanoo hän aina vaan niin
kovaa, että saliin kuuluu:
"Kirja, kirja p----le lensi tuonne noin; potkaiskaa takaisin, muuten hitto
perii!"
Mutta Alfons on nyt innoissaan, improvisationi on hänelle
luonnonperäistä. Hän puhuu sanoja, joita ei tekstissä ollutkaan.
-- "Ei se ollut niin," huutaa Sylvester tuskissaan, ja kylmä hiki peittää
hänen nenällisen jättiläisensä. Vaan yhä puhuu Alfons outoja sanoja; --
silloin Sylvester tekee huiman päätöksen ja nykäisee nuorasta merkiksi
esiripun vetäjille, ja sininen tähtitaivas laskeutuu maahan, katkaisten
Antonion innollisen puheen.
Ukkosena pauhaavat nyt salissa käsien taputukset: kukin katsoo
velvollisuudekseen täten palkita näyttelijöitä. Sinitaivas nousee
uudelleen, ja kumartaen kiittävät pelaajat. Tällä välin on Sylvester
ryömimällä kulkenut matalasta majastansa lavan lattian alatse ja
pölyisenä ilmaunut näyttämölle. Nyt kuuluu uudestaan taputuksia;
esirippu nousee, ja ensimmäisenä yrittää pölyinen Sylvester astua esiin
kiittämään hänkin kiitollista yleisöä. Mutta Alfons pidättää häntä nutun
liepeestä, niin että kulissien takaa näkyy katsojille ainoastaan tuo koko
pitäjässä tunnettu iso punainen nenä, ja bravo kaikuu salista entistä
raikkaammin.
Kovin ahdistettiin Sylvesteriä näyttämön takana. Häntä toruttiin
ankarasti siitä, että oli puhunut niin kovaa kojustaan, ja käskettiin
toisessa näytöksessä sopottamaan. Sylvester lupasi ja pistihe taas
kellariin pulloja särkemään.
Sillä välin kävivät palvelijat tarjoilemassa vieraille virvoituksia.
Rouvat puhelivat keskenänsä näyttelijättärien puvuista. Rouva X. arveli,

että barégeleninki olisi ollut sopivampi kreivinnalle.
-- "Excusez moi," väitti kreivinna Z. "musta silkkinen moiré olisi
pukenut paremmin. Mutta Beatan tournure oli liian pieni."
-- "Suokaa anteeksi," väitti jälleen rouva X, "nykyjään ei kanneta enää
niin isoja tournurejä."
-- "Älkää pahaksi panko, mutta viimeisessä numerossaan 'Die
Modenwelt' puhuu juuri ison tournuren puolesta."
-- "Mille pardons, madame, mutta 'Der Bazar' puhuu päin vastoin, ja
luulisin, että Bazar on isompi autoriteeti."
Ja rouvat X. ja Z. jäivät väittelemään, kumpika on etevämpi, "Die
Modenwelt" vai "Der