Novelleja I | Page 7

koetti muistella, milloin ihmeeksi ja kummaksi mokoma vale h?nelt? oli p??ssyt.
-- "Esiripussa tosin on vaikein asia," sanoi kreivi, "mutta sen teemme sinisest? kankaasta ja liimaamme siihen kultat?hti?. Seh?n on superbe!"
-- "Ja sit? varten toimme me riisin kultapaperia kaupungista," sanoi Sylvester ja pyyhk?si nen?llist? ihmett?ns?.
-- "Mutta roolit, roolit," lausui Alfons: "antakaa kirjoitettaviksi ne, min? menehdyn halusta saada uudistaa n?yttelij?taidettani."
-- "Kuinka? Te olette siis pelanneet?"
-- "Niin, v?h?isess? seuran?ytelm?ss?. Meit? oli Milanossa useampia taideniekkoja ruhtinattaren Braganza Flagellinin luona. Siin? p??timme pelata seuran?ytelm??. Ja se onnistuikin vallan hyvin. Ruhtinatar itse tuli minua kiitt?m??n; komplimentteja sain my?s herttualta della Cruttacellalta ynn? monelta muulta. Sanoivat minun pelanneen hyvin luonnollisesti."
-- "Mik? rooli teill? oli?"
-- "Italialaisen bravon elikk? rosvon."
-- "Niink?!" kiljasi kreivi riemuissaan, "sitten on kaikki magnifique! Teid?n tulee nytkin pelata rosvoa."
-- "Ah!" sanoi Sylvester ihastuneena; "se sopii tosiaankin vallan verrattomasti, koska nuori herra pelaa niin luonnollisesti ry?v?ri?."
Ylenkatseellisen silm?yksen loi paroni Alfons mokomaan komplimentin tekij??n, ja arveli itseksens?: "vanha h?per?."
-- "Min? en ole s??st?nyt aikaa enk? vaivoja, lapseni," lausui kreivi. "Roolitkin olen itse kirjoittanut." Ja nyt h?n antoi kullekin h?nen roolinsa. Sylvester se kumminkin sai paksuimman pakan.
-- "Jaa, t?m?k? minulle?" kysyi h?n s?ik?htyneen?, luullen, ett? h?nen tulee lukea ulkoa koko tuo paksu kirja.
-- "Niin, sinun tulee olla nimitt?in sufl??ri!" -- Ja nyt selitti kreivi n?ytelm?n sis?llyksen.
Crescentia (Beata) on ihana ruhtinatar, joka rakastaa sanomattomasti nuorta ruhtinasta Antoniota (Alfons). Mutta Antonio h?nen mielest??n on liian hempe?, h?ness? ei muka ole sit? keskiajan ritarillisuutta, jota ruhtinatar usein romaaneissa on ihaillut. H?n tekeytyy tahallansa kylm?kiskoiseksi sulhastansa kohtaan, her?tt??kseen vaan h?ness? suurempaa toimeliaisuutta. Kauan kest?? sulhanen t?t?, vaan viimeinkin h?n arvaa ihanan ruhtinattaren tahdon. H?n selitt?? asian salaa morsiamen vanhemmille ja vihkii heid?t salaisuuteen. H?n nimitt?in tahtoo kerrassaan poistaa morsiamestansa mokomat oikut. Heid?n ja sulhasen yhteisest? sopimuksesta ilmoittavat vanhemmat er??n? p?iv?n? morsiamelle sen sanoman, ett? he, n?hty?ns? Antonion lev?per?isyyden, ovat p??tt?neet antaa h?nelle kiellon. Ruhtinatar rukoilee h?nen puolestansa, mutta vanhukset eiv?t per?ydy. Pian sen j?lkeen tapaa A. morsiamensa yksin??n. H?nkin on saanut tiedon vanhempain kiellosta ja nyt h?n on aivan toinen ihminen. Nyt h?n vasta osoittaa rakkautensa. Vanhemmat ovat kielt?neet, mutta l?ytyyh?n viel? keino j?ljell? -- karata. Ep?toivon riivaamana kysy h?n, uskaltaisiko morsiamensa seurata h?nt?. Haa! Kuinka ihanalta n?ytt?? nyt neidon mielest? h?n! Neito suostuu, vavahtelevin syd?mmin, ja ensi y?n? he p??tt?v?t karata. Siihen loppuu ensimm?inen n?yt?s.
Seuraavassa n?yt?ksess? ovat ruhtinas ja h?nen morsiamensa synk?ss? mets?ss?. Tuuli vinkuu ja ukkonen k?y. Morsiamen mielest? t?m? on aivan kuin romaanissa ja h?nest? tuntuu ihanalta. Sulhanen sanoo kumminkin l?htev?ns? katsomaan, eik? miss??n m?kki? n?kyisi. Morsian j?? yksiksens?. H?nt? rupeaa kauhistuttamaan, sill? A. viipyy kauan. Viimein kuuluu oksain rapina ja esiin tulee -- hirmuista! -- partasuinen rosvo (sulhanen valevaatteissa.) Nyt vasta neitoselle h?t? k?teen! Rosvo on oikein julma. H?n sanoo olevansa suuren rosvojoukon p??llikk?. H?n sanoo mieltyneens? n?in kauniisen impeen ja tahtovansa ottaa h?net aviopuolisokseen. Neito yritt?? huutamaan, vaan rosvo sanoo, ett? h?nen maksaa vaan aivastaa, niin silloin tulee h?nen joukkonsa, ja kuka takaa sitten miten neidon k?y? Neito vaikenee, mutta kun rosvo tahtoo h?nt? suudella, rupeaa h?n ep?toivoissaan huutamaan. Silloin rosvo t?ytt?? uhkauksensa, h?n aivastaa, ja samalla astuu esiin mets?st? -- morsiamen vanhemmat; samalla my?s rosvo heitt?? pois valepukunsa ja seisoo katuvaisen morsiamensa edess?. Nyt lupaa morsian heitt?? pois mielest?ns? kaikki ritarilliset oikut. Vanhemmat antavat siunauksensa, ja siihen loppuu toinen n?yt?s.
Mutta nyt ottaa is? (kreivi) rakastavien k?det ja julistaa kokouneelle yleis?lle, ett? h?nell? muka on ilo tosiaankin antaa siunauksensa paroni Alfonsille ja tytt?rellens? Beatalle ja pyyt?? yleis?n l?htem??n j?lleen teaterista saliin ja juomaan siell? malja heid?n onnekseen.
Semmoinen oli n?ytelm?n sis?llys, ja kaikkien mielest? se oli ihana. Sylvesterilt? oikein silm?t vettyiv?t.
Ja t?st? puolin oli Rauhalinnassa puuhaa. Harjoituksia oli useampia kertoja p?iv?ss?. Salvumiehet tekiv?t uudessa teaterissa n?ytt?lavaa. Alfons maalaili dekorationeja, ja milloin toiset eiv?t oikein hyv?ksyneet h?nen taideteoksiansa, silloin h?n selitti t?m?n olevan D��sseldorffin koulun mukaista. Sylvester liimaili paperisia kultat?hti? siniselle esirippukankaalle. Kreivinna ja Beata lukivat roolejansa ja pitiv?t huolta puvuista.
Viikon kuluttua oli kaikki valmis. Airuet kulkivat ymp?ri pit?j?n kunnioituksella kutsumassa koko pit?j?n aatelista herrasv?ke? tekem??n Rauhalinnalle sen kunnian, ett? kunnioittaisivat sit? l?sn?olollansa ensi keskiviikkona klo 8 illalla.
Samana aamuna oli Rauhalinnassa pidetty viimeinen harjoitus ja kaikki k?ynyt hyvin. Viel? oli v?h?n laittelemista, liiterin ulkosein? koristettiin lipuilla ja kuusilla; sis??n tuotiin tuoleja ja penkkej?, seinille asetettiin kynttil?it?. Sufl??rin koju p??llystettiin harmaalla paperilla. Sylvester tahtoi siihenkin liimaista pari kultat?hte?, se kun oli oleva h?nen kunniasijansa, mutta ei sallittu. Ja niin oli kello 7 aikana kaikki valmis. Odotettiin vieraita sykkivill? syd?mmill?. Beata osasi roolinsa ulkoa; h?n laitteli pukuaan. Kreivinna k?vi k?skyj? antamassa. Alfons seisoi peilin edess? ja koetteli asettua oikein sopivaan pathos-asemaan. Mutta kaikista rauhattomin oli Sylvester. N?ytelm? taskussa k?veli h?n edestakaisin perheentuvassa ja jos joku palvelija tuli h?nelt? jotain kysym??n, vastasi h?n ylpe?sti:
-- "Mene tiehes, tomppeli; minulla on t?ss? muutakin ajattelemista." Ja tuon tuostakin poikkesi h?n viinikellariin s?rkem??n pullollisen, ennenkuin rotat sen tekisiv?t.
Vaan jo kuului aisakello lehtokujalta. Rengit hypp?siv?t vastaan. Kreivi ja kreivinna juhlapuvuissa tulivat kuistille ja saattoivat vieraansa sis??n. Ensiksi