Novelleja I | Page 6

koko pit?j?n, ei ainoastaan punaisuuden, vaan my?s aivastamisen t?hden. Harvoin tosin Sylvester aivasti, mutta -- herrainen aika sit? aivastusta! Ensin rupesi nen? juureltansa v?h?n v?r?htelem??n hienoin v?rein, ne uudistuivat ja tiheytyiv?t; v?hitellen mutistui suukin, silm?t meniv?t kiinni ja koko Sylvester oli niin happamen n?k?inen kuin etikasta nostettu kurkku. T?ss? asemassa oli h?nen naamansa hetkisen, vaan sitten alkoi tuo j?ttil?inen ihmisellisten nen?in seassa kohota yl?sp?in, verkalleen, verkalleen, kunnes ei koko pienest? p??st? n?kynyt muuta kuin tuo nen?llinen j?ttil?inen. Pieni nyk?ys viel?, ja sitten kuului r?j?hdys hirve? ja sitten semmoinen "per?kaneeti" "haa-ah!" T?m? r?j?hdys oli niin kova, ett? kun kreivinna ensi kerran sen kuuli, niin h?n py?rtyi ja olisi kenties kauankin ollut py?rryksiss?, mutta kohta aivasti Sylvester j?lleen ja kreivinna her?si. Ja her??h?n sit? semmoisesta.
Niinkuin sanottu, kreivi l?ksi kaupunkiin ja otti Sylvesterin mukaansa, ja Sylvester l?ksi h?nen kanssaan ja otti mukaansa kaikki pienuudet ja ison nen?ns?, joka oli niin tumman punainen ja joka aivasti niin merkillisen kovaa.
Mit? asiaa oli kreivill? kaupunkiin? H?n oli n?et t?n?-aamuna tulleista sanomalehdist? lukenut, ett? Suomalainen Teateri oli tullut l?heiseen kaupunkiin. Tuon luettuansa oli kreivi lausunut: "T?m? tulee kuin taivaasta!" ja p??tt?nyt paikalla l?hte? matkalle. Kaupungissa h?n oli kaksi p?iv?? ja istui innokkaimpana kuulijana ja innokkaimpana taputtajana teaterissa. H?n tutustui regiss??rin kanssa ja tiedusteli h?nelt? tarkoin kaikenlaisia asioita. Kutsuipa h?n koko teaterin j?senet pulskiin pitoihin ja tilasi teaterin osakkeita 20 kappaletta.
Lopuksi h?n viel? pyysi regiss??rin luokseen majapaikkaansa ja siell? he juttelivat milt'ei aamuun asti. Suurimmalla yst?v?llisyydell? saattoi kreivi viimein vieraansa pois ja oli niin iloinen, ett? kun Sylvester tuli auttamaan h?nt? riisumassa, taputti kreivi h?nt? olalle ja sanoi:
-- "Sin? vanha, uskollinen Sylvester."
-- "Armollinen herra!"
-- "T?h?n asti ovat rotat s?rkeneet viinipulloja..."
-- "Oikein kauheasti."
-- "Eiv?tk? mene satimees?"
-- "Ei, jos halkeais!"
-- "S?rje sin? t?st? puolin itse jo ennakolta pari putelia, niin ehk'eiv?t rotat en?? s?rje."
-- "Jaa, mutta kenties se auttais!"
-- "Auttaa varmaan." Ja kreivi nauroi oikein syd?mmen pohjasta ja lis?si:
-- "Sin? vanha, uskollinen Sylvester!"
Kreivill? oli lysti ja Sylvesterill? oli lysti. Mutta kaikkein lystint? oli regiss??rill?. Mik? h?nt? nauratti? Niin, kukas sen tiet??, mik? niit? herroja naurattaa, ne ovat jo sellaista nauravaa v?ke?. Mutta erinomaisen pilkalliselta vaan h?nen naurunsa n?ytti.
Vaan koittipa viimeinkin merkillinen p?iv? Rauhalinnan kreivilliseen taloon. Koko viime y?n oli lampun n?hty palavan kreivin kammiossa. Aamulla h?n oli kutsuttanut luokseen Sylvesterin ja k?skenyt h?nen paikalla menn? kutsumaan paroni Alfonsia.
Alfonsin tultua kutsui kreivi saliin kreivinnan, Beatan, Alfonsin ja Sylvesterin.
-- "Lapset," lausui h?n juhlallisesti, "nyt on surpriisi viimeinkin valmis." Niin lausui kreivi ja katsahti ylpe?ll? riemulla l?sn?oleviin, mink? vaikutuksen se muka tekisi heihin.
Kreivinna huokasi:
-- "No viimeinkin!"
Beata sanoi:
-- "Armas papan!"
Paroni Alfons ei tiennyt oikein mit? sanoa. Surpriisin odottaminen ei ollut h?nest? tuntunut yht??n ik?v?lt?. H?n oli saanut kreivilt?, tulevalta apeltaan, runsaasti varoja lainan nimell?, oli pannut maatilansa hyv??n kuntoon ja arveli -- ulkomailla saamainsa valistuneiden k?sitysten mukaan -- sopivaksi, ett? surpriisi viipyisi vaikka hyvinkin kauan ja vaikka viel? sit?kin kauemmin. Mutta nyt n?kyi asiasta kumminkin loppu tulevan, sen ilmoitti kreivin sana. Paroni ajatteli ensin, ett'ei h?n sanoisi mit??n, mutta kohteliaisuudesta h?n virkkoi, kumartaen:
-- "Mik? onni!"
Sylvester avasi silm?ns? suuriksi, niin suuriksi kuin vaan pienuus salli, ja sanoi hyvin painavasti:
-- "Soo-o!"
Kreivi katseli sanojensa vaikutusta ja varmemmaksi vakuudeksi sanoi uudestaan:
-- "Niin, nyt on surpriisi valmis!"
Ja sitten h?n sanoi sen viel? kerran.
Nyt vasta ryhtyi h?n selitt?m??n koko asian. Samana p?iv?n?, jolloin h?n oli suostunut Alfonsin formaaliseen pyynt??n, oli h?ness? her?nnyt ajatus, viett?? ainoan lapsensa, tuon kultakutrisen Beatricen, kihlajaiset jollakin erinomaisella tavalla. H?n oli huomannut Moli��re'n p?yd?ll?ns? ja siit? oli h?nen mieleens? iskenyt toimittaa n?ytelm?kihlajaisp?iv?ksi. Ja sitten oli kreivi ruvennut haeskelemaan sopivaa kappaletta, vaan viimein tullut siihen p??t?kseen, ett? h?n itse kirjoittaisi sopivan n?ytelm?n. H?n kun oli sen saanut melkein valmiiksi, niin oli Suomalainen Teateri tullut l?heiseen kaupunkiin. Sinne piti kreivin menn? saamaan "inspirationia" ja tiedustelemaan regiss??rilt?, miten paraiten saisi seuran?ytelm?n pidetyksi. Ja nyt se oli -- valmis! Kreivi oli kirjoittanut n?ytelm?n. M??r?ttyn? p?iv?n? kutsutaan koko pit?j?n aatelinen herrasv?ki pitoihin, joissa heit? aivan �� propos kutsutaan n?ytelm?? katsomaan. Osallisiksi n?ytelm??n tulevat Beata ja Alfons, kreivi ja kreivinna sek? Sylvester, siis oman talon v?ke? vaan, jott'ei asia ennen aikojaan tulisi tietyksi. N?ytelm? loppuu, niinkuin kaikki n?ytelm?t, rakastuneiden yhtymisell? ja is?n siunauksella, mutta n?ytelm?llisen siunauksen per?st? astuu kreivi esille ja ilmoittaa, ett? t?m? on todellinen kihlaus.
-- "Kuinka ihanata!" sanoi Beata.
-- "T?m? on gigantillinen aate!" huusi Alfons pathos'ella, siten jo osoittaen, ett? h?ness? oli kyll? n?yttelij?n kyky?.
-- "Michel, sinussa on Meyerbeerin nero!" lausui kreivinna.
Sylvester katsoi my?skin sopivaksi sanoa jotakin; h?n lausui juhlallisesti:
-- "Totisesti, t?m? on enempi kuin Meienpeer!"
-- "Vaan, lapset," puuttui taas kreivi puheesen, "aika rient??, meid?n t?ytyy kiirehti? saada valmiiksi kaikki viikon kuluessa. Uusi liiteri tehd??n v?liaikaiseksi teateriksi."
-- "Jaa," tiesi Sylvester sanoa, "me olemme jo palkanneet paraimmat timpermannit." H?nell? oli tapana, niinkuin vanhoilla palvelijoilla aina on, puhuen toimistansa, k?ytt?? "me" sanaa, niinkuin he ja is?nt? olisivat yksi ainoa eroittamaton persoona.
-- "Niin," jatkoi kreivi, "ja Alfons, joka sanoo k?yneens? maalauskoulua D��sseldorff'issa, auttaa meit? maalaamaan dekorationeja. Eik? niin?"
-- "Mit? kernaimmin!" sanoi Alfons ja