Novelleja I | Page 3

kreivinna semmoisen rekisterin pastorin hyvist? avuista, ett? itse pastorikin olisi ihmetellyt,
-- "Mutta vaikka h?n olisi viel? enempi ja viel? sit?kin enempi, niin h?n on pappi ja torpan poika, Mon Dieu, kun ajattelen, mit? sanoisivat sukulaisemme!"
-- "Mutta, Michel, muista toki, ett? Beatrice, n?in meid?n kesken sanoen, on," -- kreivinna katsahti ymp?rilleen, eik? muka kuka kuuntelisi -- "kohta 30 vuotta vanha."
-- "Vaikka 90!" kiljasi kreivi. "Min? vaan en salli, ett? tytt?rest?ni tulisi nunna."
-- "Nunna!?"
-- "Niin, nunna jonkun pastorin kanssa."
-- "No mutta, Michel! Mieheens? kiinni-sidottu vaimo ja nunna: -- mik? eroitus!"
-- "Amelie, sin? saatat k?rsimykseni katkeamaan! Viimeinen sanani on: tuosta liitosta ei tule mit??n." Ja kreivi raapasi p??t??n oikein vihoissaan, niin ett? peruukki siirtyi toiselle korvalle. Oikein aviollisella rakkaudella kreivinna korjasi sen entiselle asemalle ja sanoi:
-- "Min? j?t?n siis lapsemme onnen sinun k?teesi. Pastori tulee piakkoin itse puhumaan asiasta, Mieti tarkoin, mit? teet," Kreivinna meni.
Kohta senj?lkeen ilmoitti palvelija kreiville pastorin tuloa.
-- "Pyyd? sis??n," k?ski kreivi.
Ja sis??n astui pastori, kasvot entist? vaaleampina, ja luultavasti siit? syyst? n?ytti nuttukin mustemmalta. Arka h?n oli luonnostaankin, tuo nuori apulainen; kummakos olikaan, ett? h?n, tullessaan pyyt?m??n ylpe?lt? kreivilt? h?nen tyt?rt?ns?, hieman vavahteli pelosta.
Kreivi pyysi istumaan.
Pastori istui, py?ritellen uutta huopahattuansa, uskaltamatta sanaakaan virkkaa, ja mit? enemmin h?n hattuansa py?ritteli, sit? enemmin sekaantuivat h?nen ajatuksensa; h?n ei muistanut kuolemakseenkaan, mill? sanoilla h?nen piti alkaman puheensa.
-- "Kuinka voitte, herra pastori?" kysyi viimein kreivi kohteliaasti.
-- "Kiitos! kyll? min? voin hyvin, se tahtoo sanoa min? en voi yht??n hyvin, se tahtoo sanoa min? voisin oikein hyvin, jos min? voisin..." ja nyt h?n sekaantui taas ja pudotti maahan uuden huopahattunsa.
-- "Olettepa hajamielinen t?n??n."
-- "Niin, minun ilmoituksessani on syd?n, se tahtoo sanoa minun syd?mmess?ni on ... ymm?rr?tteh?n, herra kreivi?"
-- "Ymm?rr?n. Se tahtoo sanoa, min? en ymm?rr? ollenkaan. Mutta jos teill? on jotain sanomista, niin olkaa hyv? ja puhukaa rohkeasti vaan, herra pastori," sanoi kreivi yst?v?llisesti.
T?m? rohkasi nuoren sielunpaimenen mielt? ja h?n alkoi:
-- "Herra kreivi! Paavali sanoo: parempi on..."
-- "Niin, kyll? h?n sanoo niin."
-- "Kuinka? Tied?ttek? te, mit? Paavali sanoo?"
-- "En tied? tarkoin, mit? Paavali sanoo, mutta min? arvaan, mit? Moses tahtoo sanoa Paavalin sanoilla. Kreivinna on puhunut minulle kaikki."
Voi kuinka iloinen oli nyt pastori, kun kuuli teht?v?ns? jo tehdyksi! Tuntui h?nest? kuin olisi taakka pudonnut h?nen hartioiltaan. Koko viime y?n h?n oli viett?nyt unetta, ajatellen vaan, mitenk? saisi asiansa oikein esitellyksi. Ja nyt oli jo kreiville koko asia tunnettu; kreivinna oli siis k?ynyt miest?ns? ennakolta valmistamassa: tuo hyv? kreivinna, joka oli todistanut jasmiini-majassa kahden autuaan sielun rakkauden! Nyt oli pastori rohkea.
H?n nousi yl?s ja virkkoi:
-- "Herra kreivi! Te tied?tte siis, ett? min? rakastan neiti Beataa; min? halajan h?nt? aviopuolisokseni ja min? halajan..."
-- "Mutta min? -- suokaa anteeksi -- en halaja," tiuskasi kreivi.
Ja nyt oli pastorin rohkeus j?lleen haihtunut, kun h?n n?in ?kki arvaamatta kuuli tuon sanan; haihtunut oli rohkeus, ja uusi huopahattu oli j?lleen maassa.
-- "Herra kreivi, min? en ymm?rr? oikein..."
-- "Vai niin? Ettek? ymm?rr? sit?, ett? is?n tahto vaikuttaa asiassa jotakin ja ett? min? paneudun vastaan teid?n ja Beatan naimista?"
-- "Mutta mist? syyst??" kys?si pastori ihmetellen, "vaimonhan pit?? luopuman is?st? ja ?idist? ja mieheen kiinni sidottu oleman!"
-- "Mutta suutarin pit?? pysy? lestiss?ns?."
-- "Jassoo!!" sanoi pastori. H?nell? ei ollut tapana sanoa tuota sanaa, mutta milloin h?n sen sanoi, silloin oli jotain merkillist? tapahtunut. H?n oli toivonut saada omakseen naisen, jota h?n rakasti, h?n oli viime y?n? sielunsa silmill? n?hnyt kauniin perhekuvan, h?n oli n?hnyt provastin hyvi? tuloja ja pullean provastinnan ja pulleaposkisia provastin-alkuja, yhden, kaksi, kolme ja nelj?kin ja kukaties kuinka suuren siunauksen; kreivin yst?v?llisyys oli viel? enemmin rohaissut h?nt? ja -- nyt oli kaikki kumossa. Senvuoksi h?n viel? kerran sanoi hyvin painavasti:
-- "Jassoo!! Nyt ymm?rr?n syyn kieltoonne. Voikaa hyvin, herra kreivi!" Ja sen sanottuaan pastori meni, mutta ovelta h?n k??ntyi takaisin, h?n oli n?et unohtanut uuden huopahattunsa lattialle ja ovessa h?n viel? sanoi itsekseen:
-- "Jassoo!!!"
Kuinka kauan pastori lie surrut ensimm?ist? rakkauttaan, sit? en tied?. Mutta sen vaan tied?n, ett? h?n piakkoin muutettiin toiseen pit?j??n -- niinkuin apulaisia tavallisesti muutellaan, luultavasti sent?hden, ett? he oppisivat tuntemaan Suomenmaata, jonka maantietoa he eiv?t ole enn?tt?neet heprean-kielen t?hden lukea sittenkuin koulussa. Sen my?skin tied?n, ett? h?nell? oli viel? kerran tilaisuus sanoa jassoo. Uudessa pit?j?ss? h?n nimitt?in rakastui -- ja nyt kauniit lukijattareni oikein kuorissa veisaavat: voi noita miehi?! -- rakastui er??n kauppiaan tytt?reen. My?ntymyksen sai h?n kohta neidolta itselt??n. Is?n luo menness??n oli h?n, nyt jo kokenut mies, hyvin rohkea ja oli varustanut oikein mahtipontisen puheen. Mutta tuskin oli h?n enn?tt?nyt sanoa v?h?n sinnep?ink??n, niin is? lankesi h?nen kaulaansa ja riemuissaan huudahti: -- "Ottakaa h?net, hyv? pastori, ottakaa Herran nimeen!"
Ja t?m? vastustelemattomuus kummastutti pastoria, n?iss? asioissa kokenutta miest?, niin kovin, ett? h?n lausui sangen painavasti:
-- "Jassoo!"
Ja sitten h?n nai ja oli onnellinen, ja kaikki entiset unelmat provastin tuloista, pulleasta provastinnasta, pulleaposkisista provastin-aluista j.n.e. toteutuivat.
Mutta miten k?vi Rauhalinnassa? Beata suri kauan, kun taaskin h?nen toivonsa oli mennyt; kreivinna suri my?s, kun enkelit j?iv?t hypitt?m?tt?, ja kreivi oli pahoillaan, ett?