Novelleja I | Page 2

Beataa heid?nkin tunteitansa liikuttamaan.
Ja Beata soitti ja soitti oikein hyvin. Tahtoisinpa n?hd? mitenk? pienik?tiset neitoset ottavat allegrossa useampia oktaaveja per?kk?in; Beatalta se sit? vastoin sujui aivan hyvin: ilmankos h?nell? t?ytyikin olla sormikkaissa n:o 7 3/4!
Kaikki olivat ihastuneet Meyerbeerin kappaleesta, ja vihdoin pyydettiin kreivinnatakin soittamaan jotain, esim. Mozartilta.
-- "Ah, messieurs ja mesdames", sanoi kreivinna ja loi silm?ns? maahan kuin seitsentoistavuotias tytt?, "min? olen jo unohtanut niin paljon, minulla on n?in? viime vuosina ollut paljon puuhaa, niin ettei ole ollut aikaa soiton harjoittamiseen."
Tosiaankin kreivinnalla oli niin paljon toimitusta, ett'ei h?n joutanut soittamaan, ja kun h?n joskus istahti pianon ??reen, silloin h?n ei muistanut muuta kuin "Ukko Noak" ja "Kukkuu, kukkuu," ja nekin soitti h?n yhdell? sormella.
Tuon tuostakin kreivinna kutsui mammoja katsomaan niit? sametti- ja silkkikankaita, kulta- ja hopeakaluja, joita Beatrice taas oli saanut is?lt??n lahjaksi syntym?p?iv?n?ns?. Ja mammat ihailivat ja ylisteliv?t ja kotia tultuaan kertoivat rakkaille pojillensa niist? ihanuuksista; mutta aatelisten nuorukaisten esteetilliset perusteet eiv?t horjahtaneet. Sulhasta ei kuulunut, ja Beata oli jo kahdeksankolmatta vanha. Ep?toivo oli jo t?ytt?? Rauhalinnan vanhan kreivin, vanhan kreivinnan ja vanhaksi tulevan neiti Beatan.
Tulipa viimein pit?j??n apulaiseksi nuori, vasta Porvoosta p??ssyt, pappismies. H?nen ulkon?k??ns? minun ei tarvitse eritt?in ruveta kuvaamaan. H?n oli aivan senn?k?inen kuin nuoret apulaispapit tavallisesti ovat: kalpeat kasvot, sile?ksi kammattu vaalea tukka, silm?lasit, musta nuttu, valkea huivi ja musta huopahattu. H?n rupesi k?ym??n Rauhalinnassa, ja mit? useammin h?n siell? k?vi, sit? useammin h?n katseli Beataa. Kotiin tultuaan pastori laski k?tens? syd?mmelleen ja kys?si: "olenko rakastunut?" Mutta syd?n ei viel? syk?ht?nyt mit??n vastaukseksi. Kerran -- vuosi oli jo kulunut -- oli h?n ollut Rauhalinnassa, jossa Beata j?lleen oli soitellut Meyerbeerin Hugenotteja ja ollut h?nen mielest??n tavattoman lempe?. Kun nuori pastori nyt kotia tultuaan tapansa mukaan laski k?tens? syd?melleen ja oikein hartaasti kys?si: "olenko rakastunut?" -- niin jopa syk?hti syd?n, ja sitten se syk?hti toisen kerran ja sitten viel? ja sitten ei sykkin?st? loppua tullutkaan: nuori sielunpaimen oli rakastunut kultakutriseen Beatriceen. Nuori pappismies, niinkuin n?kyy, ei ollut mik??n esteetillisesti sivistynyt mies.
Siit? pit?in k?vi h?n hyvin usein Rauhalinnassa, jossa vieraanvaraisuus oli sanomattoman suuri, niinkuin Suomessa tapana on ollut maailman alusta. H?n puheli Beatalle paljon kaunista ja k??nsi aina puhettansa rakkauteen. Beata tuon huomattuaan loi aina silm?ns? neitsyeellisess? kainoudessa maahan ja sanoi:
-- "No, mutta herra pastori!"
Ja herra pastori riemuitsi ja neiti Beata riemuitsi my?skin. H?n oli tosin toivonut itselleen ensin kreivi Albrechtia, sitten vapaherra Fritzi?, sitten aatelismies Ruprechtia, mutta kun n?m? toiveet eiv?t olleet toteutuneet, niin rupesi h?n huomaamaan nuoren papin olennossa paljon hyv??, ja pastorinrouvan el?m? alkoi haamoittaa h?nen silmiss??n varsin vieh?tt?v?lt?, ja kun h?n sitten noin sattumalta muisti t?ytt?v?ns? pian 30 vuotta, niin nuori pastori n?ytti viel? paremmalta ja pastorinrouvana-olo viel? vieh?tt?v?mm?lt?.
Kreivinna huomasi pian heid?n syd?mmiens? tilan, ja ken voi semmoista tarkemmin huomata kuin mamma, joka toivoo saada polvillansa hypitt?? pieni? enkeleit? lapsensa lapsen haamussa? H?n oli kyll? ensin h?nkin toivonut aatelisia syit? enkelihypitykseen, mutta nytp? huomasi hurskas kreivinna, ett? sanan julistajalla ja enkelill? on hyvin paljon likeist? yhteytt?. Senvuoksi h?n nyt kaikin mokomin halusi, ett? pastori ja kultakutrinen Beatrice mit? pikemmin astuisivat alttarin eteen ja sitten -- Herra siunatkoon niit? pieni? enkeleit?!
Viikon per?st? pastori tuli j?lleen. Kaunis oli syksyinen ilta, t?hdet tuikkivat taivaalla, ja pastori istahti Beatan kanssa jasmiini-majaan. Pastori nosti viimein k?tens? yl?s ja lausui:
-- "Neiti Beata!"
-- "Herra pastori!"
-- "Min? katselen noita t?hti?."
-- "Ja min? katselen my?s."
-- "Ja min? ajattelen, miks'ei minun nimeni ole Beatus."
-- "Miksi niin? Teid?n nimenne on Moses, ja se on hyvin kaunis," sanoi neiti.
-- "Kiitos! Mutta Beatus merkitsee: autuas. Min? tahtoisin olla autuas!"
-- "Kuinka ihana ajatus!"
-- "Niin! Ja Beata merkitsee my?s: autuas. Ja silloin taivaan t?hdet n?kisiv?t t?ss? kaksi autuasta ihmist?."
-- "Voiko autuaita olla maan p??ll??"
-- "Voi kyll?, kun rakkaus heid?n syd?mmens? sitoo."
-- "No, mutta herra pastori!"
-- "Niin, neiti; autuuden esimakua tunnen aina, kun olen l?heisyydess?nne, ja autuas olisinkin, jos -- --"
-- "Jos!?"
-- "Jos teid?n syd?mmess?nne olisi samoja tunteita minua kohtaan kuin minun syd?n parassani on teit? kohtaan, neiti Beata."
Neiti ei vastannut, h?n vain nypli hyppysill??n kukkasta k?dess??n, ja nyt vasta h?nen mieless??n oikein ihanalta n?yttikin tulevaisuus papin rouvana.
-- "Beata, sin? et vastaa!" kuiskasi pastori kotvasen kuluttua ja otti neitoa k?dest?.
-- "Beatus! Mit? vastaisin en???" kuiskasi neiti, ottamatta k?tt??n pois.
-- "Min? uskallan siis toivoa, ett? taivaan t?hdet n?kev?t t?ll? hetkell? -- -- --"
-- "Kaksi autuasta!"
-- "Amen!" sanoi er?s ??ni heid?n takanaan. Sen sanoi Rauhalinnan vanha kreivinna, joka aivan sattumalta oli l?hestynyt jasmiini-majaa ja aivan sattumalta kuullut heid?n puheensa.
Ja sin? hetken? kaksi autuasta olentoa vannoivat toisillensa ikuisen rakkauden, ja sit? olivat todistamassa Rauhalinnan vanha kreivinna ja taivaan kirkkaat t?hdet.
Niin, rakkaus oli tunnustettu molemmin puolin ja vahvistettu kreivinnan "amen" sanalla, mutta "pamaus" puuttui viel?; se piti saataman Rauhalinnan vanhalta kreivilt?, ja -- sit? pamausta!
-- "Ei, ei, ja tuhat kertaa ei," sanoi vanha kreivi, kuultuaan rouvaltaan koko asian. "Min'en salli mit??n mesalliance'a, min?."
-- "Mutta pastorihan on oikein hyv? mies. H?n on nuori, h?n on sivistynyt, h?n on oppinut, h?n on..." ja nyt luetteli