Novelleja I

Novelleja I, by Samuli Suomalainen

The Project Gutenberg EBook of Novelleja I, by Samuli Suomalainen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Novelleja I
Author: Samuli Suomalainen
Release Date: February 19, 2007 [EBook #20621]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOVELLEJA I ***

Produced by Tapio Riikonen

NOVELLEJA I
Kirj.
Samuli S.
K. E. Holm, Helsinki, 1876.

SIS?LLYS:
N?ytelm? Kaks kertaa kaks "Tallellahan on!" Kes?inen tarina Kes?kylvyilt? Hallay?n?

N?YTELM?.
-- "Mutta, Michel, milloinka sin? viimeinkin suostut viett?m??n tytt?remme kihlajaisia? Kohta on koko vuosi kulunut siit? kuin paroni Alfons pyysi Beatricen k?tt? ja sai lupauksen h?nelt? sek? meilt?. Mutta miks'ei voi asiaa loppuun ajaa?" N?in puhui Rauhalinnan vanha kreivinna miehellens?. Rauhalinnan vanhalle kreiville, aina kun he illallisen sy?ty?ns? olivat istahtuneet kamiinin eteen tai kes?ll? kuistille. Ja Rauhalinnan vanha kreivi napsautti nuuskarasiaansa ja vastasi:
-- "K?rsimyst?, k?rsimyst?! Olenhan sanonut, ett? valmistan odottamatonta huvitusta, surpriisia!"
-- "Mutta olisihan jo parhainkin surpriisi enn?tt?nyt tulla vuodessa valmiiksi. Ihmiset rupeavat jo puhelemaan yht? ja toista, sill? kaikki tiet?v?t kumminkin heid?n antaneen lupaukset toisillensa."
-- "K?rsimyst?! Puhukoot nyt mit? hyv?ns?; toista he sitten sanovat, kun saavat osansa tuosta surpriisista." Ja hyvin salaper?isen? nuuskasi kreivi uudelleen ja lis?si:
-- "K?rsimyst?, k?rsimyst? vaan!... Mutta nyt on aika, mon ange, sinun menn? levolle, ja minua odottaa ty??"
-- "Mik? ty??"
Kreivi l?hestyi rouvaansa, koetti tehd? kasvonsa veitikkamaisiksi, napsautti sormillaan ja sanoi:
-- "Surpriisi!" Ja sitten h?n nauroi, niin ett? peruukki oli p??st? pudota.
-- "Hyv?? y?t?, Amelie" sanoi h?n sitten ja l?ksi ty?kammioonsa, mutta ovella h?n viel? seisahti, k??ntyi ymp?rins? ja heitt?en rouvallensa mit? makeimman heittosuukon, virkkoi:
-- "K?rsimyst?!"
Ja salista kuului viel? selv??n, kuinka kreivi pois menness??n naurahteli.
Mutta kreivinna astui pahoilla mielin tytt?rens? lepokammioon.
-- "No, maman, onko mit? uutta?"
-- "Ei muuta kuin 'k?rsimyst? ja surpriisia' vaan."
-- "Fi donc, kuinka pappa on" -- neiti yritti sanoa: paha, mutta h?n oli liian n?yr? lapsi, joka ainoastaan ajatteli niin, mutt'ei koskaan sanonut pahaa is?st??n, sen vuoksi h?n sanoi: "kummallinen."
-- "H?n on tosiaankin" -- kreivinna yritti sanoa: vanhuuden h?per?, mutta h?n oli liian n?yr? aviopuoliso, joka ainoastaan ajatteli niin, mutt'ei koskaan sanonut pahaa miehest?ns?; sen vuoksi h?nkin sanoi: "kummallinen."
Ja kummallinenhan olikin Rauhalinnan vanha kreivi. H?n oli ylh?ist? sukua ja oli nainut ylh?isest? suvusta, ja tuon ylh?isen rakkauden pantiksi oli heille syntynyt lapsi, jo ennen mainittu Beata, niinkuin h?n kasteessa nimitettiin, vaikka mamma aina sanoi lastansa kauniimmalla nimell?: Beatrice. T?t? lastansa kreivi rakasti suuresti; -- siin? ei mit??n kummallista. Paljon h?n rakasti vanhoilla p?ivill??n vanhaa rouvaansakin, -- eik? siin?k??n mit??n niin kummallista ole. Mutta kummallinen h?n oli sittenkin rakkaudessaan, sill? h?n rakasti lastaan liian lapsellisella tavalla, niinkuin kohta saamme kuulla.
Beatrice ei ollut kaunis, sill? h?n oli is??ns?, ja is? oli niit? ihmisi?, joita luodessaan luonto ei ole k?ytt?nyt kaikista hienoimpia ty?kaluja. Beatrice ei ollut kaunis, mutta oli kumminkin rikkaan kreivin tyt?r, -- ja se on paha asianhaarain yhdistys. H?n oli tullut jo siihen ik??n, jolloin tytt?nen ei en?? tyydy nukkeihinsa, jolloin kultainenkin koti tuntuu ahtaalta, jolloin h?n, sanalla sanoen, toivoo itsellens? kumppalia ilossa ja surussa, my?t?- ja vastoin-k?ymisess?. Mutta v?h?np? oli toivoa elonkumppalin saamisesta, sill?, niinkuin sanoin, Beata ei ollut kaunis ja kumminkin ylh?ist? sukua. Oman pit?j?n ja ulkopit?j?inkin nuoret aateliset olivat kaikki esteellisesti sivistyneit?. Jokainen heist? arveli itseksens? t?ll? tavalla: "Jos nyt naisin jonkun, joka ei ole kaunis, niinkuin esimerkiksi Beatan, niin mitenk?s k?visi? Ensimm?isen? iltana, kun astuisin rouvani kanssa saloniin, nostaisivat kaikki lorgnettinsa meihin p?in ja sanoisivat: nuorella paronilla ei ole makua. Ja semmoista ei kunnon aatelismies voi siet??." Niin he arvelivat, nuoret aateliset, sill? he olivat, niinkuin min? jo sanoin, esteellisesti sivistyneit? miehi?. Siit?p? syyst? ja ainoastaan siit? Beata neitona eli, neitona vanheni. Mutta jospa nyt neiti Beata olikin ulkomuodoltaan v?h?n ep?-esteetillinen; jospa h?nen nivuksensa olivatkin punertavia (mamma sanoi niit? kultakutreiksi); jospa h?nen nen?ns? muoto ei ollutkaan mik??n laina maailman kultuurikansoilta, vaan oli umpisuomalaisesti kippura; jospa h?nen suunsa olikin semmoinen, ett? h?n harvoin uskalsi nauraa; jospa silm?t olivatkin taivas tiesi mink? v?riset ja sit? paitsi per?ti pienet; jospa h?n k?yttikin sormikkaita n:o 7 3/4; -- niin eik? h?nell? ollut muita suloja, esimerkiksi sielun ja varsinkin varallisuuden? -- Herrainen aika! Oli kyll? paljonkin! Ja niill? argumenteilla kreivinna koettikin kaikin mokomin saada aatelisnuorukaisten esteetillisi? perusteita kumotuiksi, jos ei muuta, niin ainakin h?nen tytt?rens?, tuon kultakutrisen Beatricen, suhteen. Kreivinnalla, niinkuin t?ysikasvuisten neitosten mammoilla aina, oli n?et hartaimpana toivona, saada hypitt?? polvillansa pieni? enkeleit? heid?n lapsensa lapsen haamussa. Ja tuossa todistustavassaan k?yttihe kreivinna hyvin hienosti. Kun oli vieraita heill?, ja puhe k??ntyi joskus soittoon, silloin kreivinna huokasi:
-- "Niin, mutta ei mik??n ole niin kaunista kuin Mozartin Hugenotit."
-- "Ei, maman", oikaisi Beata. "Hugenotit on Meyerbeerin."
-- "Niin vainenkin; min? aina sekoitan Mozartin ja Meyerbeerin, sill? min? ihailen heit? yht? paljon kumpaakin: heill? on niin paljon yht?l?isyytt?. Soitithan eilen meille Hugenotteja ja min? oikein itkin."
Ja sitten kohteliaisudesta vieraat pyysiv?t