Nimettömiä lauluja | Page 3

ah, unohtaisivat pois...
Mut ?kin yks daameista huutaa?ja kaatuu sen kaunehimman?kavaljeerin sylihin.?Kas, karitsa h?diss?ns??teki jotakin somaa, ja sill??etiketti? rikkoikin.
Ah, ah, mik? kauhea hetki!?My?s toinen daami jo tuolla,?on nurmella selj?ll??n.?Mut se kolmas, se lihavin, hitain?kavaljeeritta j?i. Ja h?np??ei py?rtynyt ensink??n.
Tosin pahoinvoinnin tunteen?sai h?nkin, mut kyynelsilmin?h?nen n?ht?v? on vision:?kavaljeerit onnelliset?jo virvoituspuuhissa liehuu,?ja tuoksuu Eau de Colon.
Se yksin j??nyt daami?monologin pienen lausuu.?H?n huokaa: "J'ai mal au coeur!?Mon Dieu, Jean miss? nyt viipyy??H?n karitsan hakuhun l?ksi.?Mon Dieu, mon Dieu quel malheur!
Ois h?n nyt l?hell? t?ss?,?niin tottapa daamia kolme?my?s py?rty? taitaisi.?Kavaljeerit hempein kuiskein?pois pitk??n heinikkohon?ah meid?t kantaisi.
He virvoittaisivat meit??kuin taitaa miehiset miehet?ja niinkuin me kaivattais.?Oi ihana py?rtymishetki,?sun verhojes turvissa paljon?etiketti? rikkoa sais.
Te katsojat, silloin t?ll?in?sukan, selj?n saisitte n?hd??yli nurmikon kukkaisen.?Ja tyydytettyin? kaikki?me lopuksi lausuisimme:?esirippu nyt etehen!"
SYYSKUVA
Hehkuu v?rikyll?isin? puistot.?L?mmin tuoksurikas iltatuuli?huokuu pitkin puistokadun vartta?t?ytt?in kepe?sti keuhkot,?tuoksullansa melkein huumaten.
Istun penkill? ja katson kuinka?h??r?? pienet pojantenavat?puitten kimpussa, kuin ammatikseen?pett?in polisia pyylev?t?.?Nytkin suuren tuomen latvassa!?Ent? eik?s tuossa pihlajassa?vilku marjaterttuin v?litse?kintut ruskeat ja p?rr?tukat.
Miss? liekkin koko polisi.?Lemunaatin juontiin lienee mennyt?taikka jospa aivan kotiansa?kuivaa paitaa ylle vaihtamaan.
Eip?s ole h?irim?ss? n?it??iloisia j?tk?miehi?,?hulikaaneja ja kuulingeita,?jotka k?sikaulaa astelee?pitkin puistotiet? julkista,?laulaa jollotellen harvakseltaan.
Kauvas n?kyy naamat punaset.?Mutta kauniin naaman keskell??kiilt?? pikimusta suu.?--Niinkuin neekereit?, joille Luoja?oisi erehtynyt naaman v?rin?huuliin tuhrimaan ja huulten naamaan.
Mutta oikeastaan n?m? ovat?noita Suomen j?tk?miehi?,?joitten veress? on kutsumus?palvelukseen pyh??n Bakkuksen.
Ja nyt, totellakseen veren ??nt?,?ovat juhlimaan he ryhtyneet?ainoalla nektarilla, mink??pahansuopa porvaryhteiskunta?heille j?tti, kenk?musteella.?Siit? v?ri huuliin, peukaloihin.
Mutta nyt he unohtaneet on?kaiken kaunansa ja kapinansa?porvareita, riist?ji? kohtaan.?Anteeks antoivat he typerille?raittiusmiehille ja -naisille.?Jumalia palvelee he nyt.
Niinp? istuu j?tk?t ruohikkoon,?puutarhurin kukkapenkkiin aivan.?Kuuluu kotva porinata, jonka?katkaseepi silloin t?ll?in joku?laulunp?tk?, riemunhihkasu?taikka l?isk?ys kun vahva k?si?iskee kaveria olalle.
V?hitellen v?s?ht?v?t rentut,?keikahtavat kukin pitk?kseen?keskeen annansilm?in, iristen,?pelargonioitten hele?in,?varjoon suuren marjapihlajan,?jonka terttuin v?litse ma n??n?monta p?rr?p??t? kurkistavan?alas autuvihin nukkujiin.
Yksi istumaan on j??nyt vain.?Muistamatta tovereitansa,?huomaamatta mit??n ymp?rill??n?tuijottaa h?n keng?nrippeisiins??raskain humalaisen katsein.?H?nell? on silminn?ht?v?sti?taipumusta filosofiaan,?elonkysymysten pohtimiseen.?Ja h?n itseksens? mutisee.
Ymp?rill? kuuluu kuorsausta.?Pojat pihlajata puistelee?jotta marjat satehena k?yv?t?p??lle onnellisten hulikaanein.
Filosofi yksin?ns? vain?mutisee. Ja ny?k?htelee p??.?Sitte pyyhk?see h?n pitk?n tukan?silmilt?ns? pois ja taivaalle?j??pi sumein silmin katsomaan.?Sumein aukirev?ht?nein silmin,?jotka eiv?t mit??n silti n?e.--?Enemp?? me n?hnemmek? kukaan?
SIS?J?RVEN H?YRYLAIVA
Pieni sis?j?rven h?yrylaiva?k?yd? nytkyttelee hiljallensa.?Sel?n reunaan tulee silloin t?ll?in,?mutta niinkuin s?ik?ht?nyt oisi?omaa suuremmoista rohkeuttaan,?painuu saarten suojiin uuestansa.?Pyrkii pitkiin lahdensopukoihin?kiert?in varovasti niemenk?rjet.
Niin se k?ypi hiljallensa yh??purren kulku, niinkuin monta vuotta?on jo k?ynyt. Yht? ainoata?reitti?ns? kiert?in joka p?iv?.?Aina samat rannat n?hden, samat?pienet laineet lipatellen kylkiin.?Laiska kuohu keulan eess?, laulain?vanhat laulut yh? toistamiseen.
Samat maitop?nik?t ne yh??aamupuolla yksi kerrallansa?laitureilta poimitaan ja illoin?tyhjennein? paikallensa tuodaan,?t?n? vuonna useampi kuhmu?kyljiss?ns? vain kuin viime vuonna.?Samat matkustajatkin, vain vuotten?mukaan kasvot ryppyisemmiks tullen.
?mm?t tuossa k?ykk?leukojansa?loukuttavat. Taas on heill? murhe?apupapin vaimosta. T?? onhan?aivan liiaks' kiinni maailmassa.?Eik? n?yt? edes ymm?rt?v?n?h?vet?kk??n t?m? papin vaimo.?Annastiinakin tuon oli kuullut?lemmenlaulujansa lurittavan.
Harvakseltaan miesten ??net kuuluu:?"...Jokos kuohitutit orivarsas?...?johan tuota ... talonpojan t?ihin?heilumulkku sovi ... sy?pi paljon ...
temuaa ... ei pysy pojan k?iss? ...?tekee tuhot ... ei se sovi orit?vetohevoseksi ... ruuna siivo ...?tyytyv?inen ... niin on ruuna ... niin on..."
Niin k?y puhe. Kone jytkytt??pi?yh? samaan verkkaisehen tahtiin.?Poiketaanpa joskus laitureihin.?Joku tulee, useampi menee.?Laiva tyhjeneepi v?hitellen.?Matkamiehen, kaupungeista tulleen?ny?k?htelee p??. Ja istualleen?siihen nukahtaa h?n tyhj??n laivaan.
KES?INEN MIELIALA
Pois t??lt?. T??ll? liikkuvat?jo inhat kes?vierahat,?nuo, jotka kosketuksellaan?saa koko seudun saastumaan.
T??n kiroan puolherrasn?yn.?Pois jalkapatikassa k?yn,?pois salotorppiin viimeisiin.?K?yn koirain luota ihmisiin.
Ja mustimman kun m?kin n??n,?ma siihen totisesti j??n.?K?yn kalaa. Hein?? poikki ly?n.?Ja torakoineen leiv?n sy?n.
Ma ukkoin kera juttuan.?Ma syljen p??lle lattian.?Ja k?ver?st? piipustain?ve?n venn??nlehtein sauhut vain.
Mut em?nt? kun iltasin?taas kertoo ??nin kimein?kuin levi??pi riettaus?ja kuin on Herran rangaistus,
niin silloin kera tytt?ren?k?yn suojaan neitsytaittasen.?Ah kauniin hetken rakastaa?saan torpan piikaa pulleaa.
IV
1
Kultainen, kultainen t?hti?sinisen pilven p??ll?.?Ah, sin? katsot meihin?Murheen Laaksossa t??ll?.
Ah, olet n?hnyt kaiken?ihmislapsien luvun?hamasta kun is? Aadam?alotti apinan suvun.
Ah, olet n?hnyt monen?syd?men aivoitukset.?Ah, olet kuullut monen?kielen jaaritukset.
Herrasta luomakunnan?paljo on muistissa sulla.?--Paljo kaunista mahtaa?viel? lis?ksi tulla.
Mit?h?n t?ytyneek??n?viel? sun n?hd? ja kuulla?ennenkuin enkeli saapuu?tuomiopasuna suulla?
Ah, sin? kultainen t?hti?sinisen pilven p??ll?,?suuresti sinua s??lii?Homo-hitunen t??ll?.
Ah, mink? aikanas tehnyt?lienet sa rikkomuksen?kun noin saanut olet?raskahan rangaistuksen?
Ennenp? Juudaksen paikan?ottaisin Helvetiss??kuin sinun kultatuolis?pilviss? sinisiss?.
2
Puu uljain kankahalla?se kaatuu maahan. Lahoaa.?Sy? kissa p??skyn. Kaikki?on siihen hetkeen loppuvaa.
Se heid?n kohtalonsa.?On toisin m??r? sun ja mun.?Jos ihminen nyt kuolee,?ei kuole silti loppuhun!
Oi ihme luonnon suurin.--?Vain tomumajan j?tt?? h?n.?Ja jossain kaukomailla?saa loputtoman el?m?n.
Sen uskon.--Mik?s auttaa?kun Raamattukin sanoo niin.?Mut tyytyisinp? silti?ma p?iviin kotvaa lyhempiin.
Ma haluaisin el???el?m?n rikkaan, oikean?ja pit?? palkkanani?my?s loppukuolon oikean.
Vain tyhj? reik? ilmaan?j?is muistokseni miekkoisen.?Ja senkin v?hitellen?l?is ajan aallot umpehen.
Ma haluaisin kerta?pois kadotaksein nukahtaa.?Oi miks en porsas, p?ssi?tai kurja hiiri olla saa!
3
Niin katson lauluuni entiseen?kuin puolioutohon ihmiseen.?Kuin jossain luulisin n?hneheni?nuo kasvot ja ??nen kuulleheni.
Mut milloin ja miss??--En muistakkaan.?J??n nolona tuotakin tuumimaan?mit? varten laittelen laulunp?it?,?parin vuoden p??st? kun tunne en n?it?.
Lie syd?n sykkinyt ennenkin.--?Kun tuhrasin tuonkin paperin,?sain paljon vertani l?mmint? k?ytt??.?Ja paperiksi se j??neen n?ytt??.
Mut eip?h?n auta. On pakko niin.?Olen kahlittu kyn??n ja paperiin.?Oi taivas, kurjuutta kaikellaista?sin? Aatamin lapsi aikanas maista.
4
Hei terve mieheen Don Quixote.?Nyt k?si k?tehen.?Ja sitte kulkuhun, tappiot?ja voitot jakaen.
Sun veljiis, t?itteni t?hden, ma?kai lukeutua voin.--?Monet kerrat tiukkana taistella?kera tuulimyllyn koin.
Ja kirjoista jos alun sai?sun miekkasi heilutus?niin kirjallistapa laatua kai?my?s mun oli turnaus.
Minut, surullisen hahmon mies,?ly? ritarikuntahas.?Mihin vienee viirip?inen ties,?min? marssin matkassas.
Eron pienen meiss? jos huomaiskin,?se ei kuulu asiaan--?kas kertapa viisaan, tuhmankin?sy? mato kirkkomaan.
Yks vain on