Nimettömiä lauluja | Page 4

m??r?n?: taivaltaa?kuin miesi kunnian,?hyv?n, oikean puolesta uskaltaa?vaik' selk?saunahan.
Siis terve, veljeni Don Quixote,?nyt k?si k?tehen.?Hei riemukulkuhun, tappiot?ja voitot jakaen.
Min? kyn?ll?in! Sin? miekallas!?Hepo allamme molempain:?Sin? lasketat Rocinantellas,?min? runoratsullain.
5
Bakkus, istu p?yt?h?mme,?viivy hetki vierell?mme.?Oishan meill? kutsumus?ottaa oiva heilaus.
Bakkus, tartu niskaan meit?,?pienen pilven p??lle heit?!?Siell? maaten mahallaan?katsoisimme maailmaan.
Puoliks hymyisimme t?lle?muurahaisenel?m?lle,?puoliks kaipaisimmekin?pallollemme takaisin.
Mut jos oikein onnestaisi?ehk? sihtihins? saisi?personan sen pikkuisen?Min? Itse nimisen.
Siell? pilven paltehella?saisi hetken naureskella?armahalle itselleen?t?rkehine puuhineen.
Useasti touhutessa?hengess? ja totuudessa?ollaan aika narreja?vaikkei itse arvata.
Niinp? hetken hymy?mme.?Bakkus, istu p?yt?h?mme,?niskatukkaan tarttuen?heit? p??lle pilvien.
6
Aamu kultaa oksat viinapuun.?Veljet, saamme lukkoon panna suun.?Sammuu taivaan lamput tuhannet.?Pohjaan pikarimme viimeiset.
Her?? tuuli. Usvat hajoaa.?Kastehesta kimmelt??pi maa.?Kaunis valhe y?mme ollut on.?Aamun tultua se kuolkohon.
Rakkaat veljet, viinapuusta pois.?Ollaan kuin ei tunnettukkaan ois?koskaan toisiamme p??ll? maan.?K?tt? lyyen, veljet, erotaan.
7
On ik?v?t? kun sukulaiset?pois toisistansa noin vierautuu.?Ei villihanhi se en??n tied??jos kesy ankkamme vilustuu.
Se villihanhi se siivin lent??,?se meren ??rill? asustaa.?On meille outo sen elonjuoksu.?Ja siit? hy?ty? emme saa.
Mut kotihanhi, se kunnon lintu,?sian kanssa jakaapi purtilon.?Se lihotetaan. Se pataan pannaan.?Oi hanhenmaksalla maku on!
8
Pois, pois rikkaruohot?puutarhasta t?st??kaunoisilta kukiltamme?voimaa imem?st?.
Karun seudun kulttuurille?vaivoin raivasimme,?tunteelliset korukasvit?siihen istutimme.
Suomenmaa on aina ollut?arka kunniastaan.?Kulttuurkukkaa varjelemme?luontoakin vastaan.
9
N??tk?s, sikaa ajetaan.?Possu karkas pahnoiltaan,?juoksee kohti mets?nrantaa,?ly?d? itse?ns? antaa.
Kyll?p? ne ly?v?tkin.--?Possu, possu, takaisin??l? kiusallakaan k??nny,?ennen vaikka tielle n??nny.
Ensikerran el?iss?s?vapaus on edess?s.?Totta tuosta silloin jaksaa?jonkun seip??niskun maksaa.
10
Ah mik?h?n lienee mullakin?t??n eloni tarkotus viimeisin??Ma kuvitellut oon kirjaimeksi?vain itseni, pieneksi, v?h?iseksi.
Olen pieni kirjasin tiedoton,?jolla Kohtalo kirjansa latova on.?Mut mihink? sanaan saan kunnian tulla,?ei tietoa, aavistust' ole mulla.
Kova taivas yll? ja yksin??n?saan k?yd? el?m?n vilin??n.?Saan hetkisen hyppi? kartanolla.?Saan polkea muita, saan poljettu olla.
Jos osaton olen, niin itke? saan.?Ei kiellet?, mutta ei autetakkaan.?Jos n?lk?inen olen, saan sy?d? rapaa.?Jos v?kisin otan, saa piest? ken tapaa.
Kuin n?yttelij?, mi n?yttelee,?mi hetken itkee ja hymyilee.?Kun loppuu n?yt?s, jo verhot harmaat?ij?ks peitt?? tuskat ja laulut armaat.
Miks liikun, puhun ja uurastan??Sit? tied? en. Vain aavistan,?olen kirjain sanassa t?rke?ss?,?ties kuinka ankara valtti?ss?.
Mik? tyydytys suuri kun aattelee!?Oi taivas, mun mielt?ni hivelee.?Taas tunnen min?kin el?v?ni.?Piru p??t??n nostaa mun sis?ss?ni.
En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen.?Min? lankean maahan polvilleen.?Min?, kirjain, rukoilen latojalta:?mun pyynt?ni t?yt?, sun onhan valta!
Paha painovirhe minusta tee,?joka sotkee ja haittaa ja h?iritsee.?Ken kirjaasi sitten lukea saisi,?h?n p??t?ns? puistais ja kiroaisi.
11
Kun saisin Aladin-lampun?niin tottapa tiet?isin?mik? toivomus silloin mulle?ois syd?nt? l?heisin.
Heit' auttaa tahtoisin, jotka?vain varjossa el?? saa?ja jotka nyt kurjuuttansa?ah, ??neen valittaa.
Siks tahtoisin itse olla?se suuri ja mahtava mies,?jonka loistosta, rikkaudesta,?joka lapsikin mainita ties.
Min? tahtoisin ett? ne riippuis?mun liepeiss? ihmiset.?Min? tahtoisin olla se miesi,?jolta kerj?? tuhannet.
Mun porttini avattaisi.?Ja ma istuisin tuolillain.?Ja mun saliini suureen tuotais?nyt lauma valittajain.
Ja ma kuuntelisin kun he kaikki?kuin kuorossa uikuttais.?My?s lomassa yksitellen?he tuskansa ulvoa sais.
Ja ma hymyten ny?kk?isin heille:?"Hyv? on, teit? autetaan".?Ja he saisivat laulaa mulle?ylenpalttista kiitostaan.
Sata renki? heid?t sitten?pois yksitellen veis,?jotta jokainen sais edes kerran?mit? kukin he tarvitseis.
Niin n?lk?iset p?yt??n viet?is.?Kipot myrkky? kukkurat!?Ja viluiset ruoskaa saisi!?Ulos y?h?n sairahat!
Mut sen, joka viimeiseksi?mun ruhtinassaliini j?is,?mun n?hteni kieli kurja?sen suusta rev?st?is.
12
Taas ihanteet on tuotu esihin?ja m??ritell??n oikeaa ja v??r??.?Tuo suurta on, tuo pient? taasenkin.--?Oi ihmismieli, kaikkea se h??r??.
Ne puhuvat, puun runko yl?sp?in?noin kasvaa ilmamerten vapautehen?ja juurten janoissansa etsiv?in?on matka salatuimpaan syvyytehen.
Mut mit? helvetti? sinuhun?tuo kuuluu vaikka toisinkin ois laita,?jos juuret rynt?is taivaan kimppuhun?ja ruoskis enkeleit? autuaita
ja runko, oksat maahan tunkien?ne vaikka niinkuin juna joutuisasti?ja puhki kallioitten, kivien?sais alimmaiseen helvettihin asti.
Ei kuulu sinuun vaikka vaunuihis?mies pantais valjaisiin ja hepo ohjiin?tai veljes jos p?? maassa hyppelis?ja kirkas p?iv? paistais jalkapohjiin.
Sy? mahas t?yteen kun sen kerta saat.?Tai niinkuin el?in tuskissasi paru.--?Niin joskus kun on kes?isin? maat?sa nouse puuhun, taskussasi naru.
Sa katso, korkeus ja mataluus?jo taivaanrannass' toisiansa tapaa:?on vaakasuora viiva avaruus?ja taivaan t?hdet koskettavat rapaa.--
On yht? sulle lintu pikkunen?sa miss? livertelet laulujasi.?On yht? sulle suuri ihminen?sa minne ripustelet nuoriasi.
V
VANHA KALLIO
(NUORELLE SUOMELLE.)
Yksin?inen kumpu soisen maan,?muistanetko merta milloinkaan??Muistanetko kaukaa vuosituhansista?merta suolaista ja voimallista?
Vanha kallio, sa vapiset!?Muistat, muistat p?iv?s entiset:?Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.?Latvahasi meriloue pesi.--
Niinp? silloin. Toisin, toisin nyt.?Meri luotasi on v?istynyt?vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi?j?? vesj?tt? lehm?in laitumeksi.
Huipultas kun katson etel??n,?en??n soukan sininauhan n??n.?Varislaumat rintehill?s is?nn?iv?t,?joita ennen hy?kyaallot l?iv?t.
Vanha kallio, voi h?pe??s!?Ved? sammalpeitto yli p??s.--?Ly? ei koskaan en??n kuohu ylitsesi.?Eik? latvaas meriloue pesi.
FARISEUS
(NUORELLE SUOMELLE.)
Ly? rintoihis fariseus!?--jos my?nt?nee sen laki.?Taas p?iv?n pesut suoritit?ja rukoukses rummutit.?Liet jaellut almujaki.
Voit kerskata, oot el?nyt?lain kirjaimien mukaan.?Ja siit? eth?n ep?ile,?oot otollinen Herralle?jos ylimalkaan kukaan.
Sa koskaan kylv? mit??n et,?et koskaan mit??n niit?.?Et tunne milt? maistuukaan?se, jota synniks mainitaan.?Ja kiit?t Herraa siit?.
Niin tyynn? hurskaudessa?sun mataa el?m?si.?Jos milloin k?tt?s oikeaa?sa k?yt?t, vapahasti saa?sen tiet?? vasen k?si!
Kuin kulku kuun tai auringon?niin varma on sun retkes.?Ei koskaan ep?r?inti?.?Fariseus!--jo m??r?n??kun l?i sun synnyinhetkes.[1]
Nyt lihassasi kylm?ss??ei intohimot soita.?Saat el?? rauhaa matalaa.?Ei murhe, riemu kolkuttaa?sun syd?nt?si koita.
Sun syd?nt?s!--No kieleni,?jo valehia puhut.--?Sun syd?mesi paikalla?on lakikirja painava.?Niin haastelevat huhut.
Ja homeessa jos kirja on,?niin eth?n liene sin?!?Sun k?tesi, sun kasvosi?jo kaukaa silm? ?kk?si?niin ihmeen kiilt?vin?.
Sa puleerattu pyk?l?,?sa loistat yli maasi,?Ja aikakirjat ankarat?ne kerta viel? kertovat?sun suurta kunniaasi.--
Ly? rintoihisi Israel!?voit huutaa malliin t?h?n:?--Me oomme mailman valkeus!?--On meill? suur fariseus!?--Jos muuta liekkin v?h?n.
[1] Niit? henkil?it? varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa t?m?n Paikan kysymys- ja huutomerkeill? (?!), otettakoon lis?ksi asian valaisemiseksi pieni selitys:
Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysym?tt? mielt?. Siks synnytt?j?n luona soi jo sukulaisten ah! ja