Niilo Klimin maanalainen matka | Page 2

kielen opettajana kasvoi joka päivä ja samaten myös
oppilasten luku. Niin oli hän kevääsen v. 1706 taas säästänyt niin
paljon rahoja, että hän Briksin kanssa saattoi lähteä Englantiin. Täällä
Oksfordin yliopistossa, tutki hän ahkerasti kaksi vuotta, käyttäen lomaa
ainoastaan kahdesti jalkasin Lontoossa käydessään. Säästävästi hän
kuitenkin sai elää. Välttämättömimpiin menoihinsa sai hän rahaa
kielien ja soitannon opettamisella. Hän oli nimittäin jotenkin taitava
huilun soittaja, ja otettiin jäseneksi erääsen seuraan nimeltä: "the
musical club"; näin saavutti hän kaikkien luottamuksen ja toveriensa
ystävyyden.
Kesällä v. 1708 tapaamme me jälleen Holbergin Kyöpenhaminassa
yksityisenä luennonpitäjänä lukuisalle, vaan ei juuri kiitolliselle
kuulijakunnalle. Sillä kyllä kaikki tarkkuudella seurasivat hänen

luentojansa, mutta maksun tullessa kysymykseen lähtivät useimmat
oppisalista. Sitte lähti hän taas samana vuonna syksyllä Saksanmaalle
vieden muassaan erään nuoren ylioppilaan Leipsigiin kasvatettavaksi.
Hän kävi myös Hallessa ja palasi alkupuolella v:tta 1709
Kyöpenhaminaan.
Nyt loppuivat ajaksi hänen matkailemisensa. Hän sai nimittäin
vuodeksi kotiopettajan paikan erään varakkaan Amiraali Gjedden luona,
joka hänelle hankki pääsön n.k. "varkin kollegiumiin", missä hän
vapaasti sai täyden elannon. Neljä vuotta oleskeli hän täällä ja sillaikaa
julkasi hän ensimmäiset teoksensa, jotka koskivat historiallisia aineita;
niistä mainittakoon teos Kristiani IV:nnen ja Fredrikki III:nnen
hallituksen ajasta, mikä käsikirjoituksena jätettiin hallitsevalle
kuninkaalle Fredrikki IV:nnelle, joka niin mielistyi tähän että Holberg
v. 1714 nimitettiin ylimääräiseksi professoriksi ja sai 100:n riksin
suuruisen vuotuisen apurahan, joka velvoitti hänen oleskelemaan
jossakin ulkomaan protestanttisessa yliopistossa. Holberg lähti
mielellänsä matkaan, vaan ei mihinkään protestanttiseen yliopistoon.
Hän oli Englannissa mielistynyt historiallisiin tutkimisiinsa ja lähti nyt
niitä jatkamaan Pariisiin, jossa hän tällä kertaa viipyi kaksi vuotta
kooten kokemuksia, jotka varmaankin keijuivat hänen mielessään Niilo
Klimiä kirjoittaessaan. Pariisista hän matkusti Roomaan Lyonin ja
Genuan kautta. Täällä olivat varansa jälleen ylen vähissä, niin että
hänen usein saattoi nähdä liikuttavan kauhaa padassa yhdellä
kädellänsä ja toisella tekevän muistoonpanoja paperille; hän oli
melkein kurjassa tilassa. Mutta jos Ludviikkimme tähän saakka olikin
saanut kaikellaisia vastuksia kärsiä, eivät ne olleet mitäkään verraten
niihin, joita hän, kuten tavallisesti jalkasin kalkeissaan, sai kokea
palausmatkallansa Roomasta. Taistellen tauteja ja köyhyyttä vastaan
laahasi hän itseänsä Apenniinien ja Alppien poikki Savoyenin kautta
Pariisiin, jossa hän turhaan etsi lääkettä kiusaavan vilutautinsa
poistamiseksi. Siitä hän kuitenkin pääsi, edelleen kulkeissansa
kotiopäin ja poiketessaan Amsterdamiin, missä hän myös sai lainata
vähän rahoja ja pääsi taas onnellisesti Hampurin kautta
Kyöpenhaminaan v. 1717. Tämä oli hänen viimeinen matkansa, mutta
se oli hänelle myös runsaimmat kokemukset antanut. Nyt alkaa hänelle
levollisempi elämä täynnä tärkeätä ja merkittävätä vaikutusta tieteen,

taiteen ja kirjallisuuden palveluksessa.
Kohta kotiotulonsa perästä nimitettiin Holberg metafysiikan eli
viisausopin professoriksi. Tämä aine ei ollut ensinkään hänen
mieleensä, vaikka sitä tiedettä silloin pidettiin suuressa arvossa. Hän
otti sen kuitenkin vastaan mieluummin kuin nälkään kuolemisen. Ja
kukapa hänen sijassaan olisi toisin tehnyt!
Nyt oli siis Holberg saanut ei ainoasti professorin nimen vaan tulotkin,
joten hän pääsi velkojensa maksamisen tilaisuuteen ja sai elää
huoletonta elämää. "Ei niin hyvää ettei sitä paha seuraa", sanotaan, ja
niin kävi tässäkin. Holbergin virkaveljet tiesivät hyvästi, ettei
metafysiikka ollut hänen parhaita puoliansa, jonka tähden häntä
kaikkialla kohtasi pilkallisia ja kateellisia katseita. Eivätkä hänen
vastustajansa vaijenneet sittekään kun Holberg v. 1718 tuli latinan
kielen professoriksi. Tässäkin aineessa pidettiin hänen tietonsa
ala-arvoisina. Ja miksi? Siksi että hän kirjoituksissaan mieluummin
käytti tanskalaista äidinkieltänsä, kuin tavallisesti käytettyä latinaa;
siksi että hän, sydämensä pohjasta rakastaen omaa äidinkieltänsä, oli
päättänyt kokonansa omistautua sen viljelemiselle ja kehittämiselle,
mutta sitä vastoin latinan kielestä oli usein sanonut, että se, oli kuollut
kieli, jota hän oli oppinut ainoasti välttämättömyyden tähden, ei muun
vuoksi. Kuitenkaan ei kukaan puolueeton saata moittia hänen tietojansa
latinan kielessä, ja varsin varmaa on, että hän sitä tunsi enemmän kuin
metafysiikkaa. Ja onpa hän kirjoittanutkin useat teoksensa latinan
kielellä. Hänen "epistolansa" Niilo Klimin matka, tavalliset
vuosiväitökset Vartin kollegiumissa y.m. teokset ovat kirjoitetut
latinaksi.
Suurimman kirjallisen vaikutuksensa toimitti Holberg vv. 1718-1728.
Tällä ajalla kirjoitti hän ensimmäisen suuren ivallisen teoksensa, Pietari
Parsin, ja useimmat huvinäytelmänsä. Pietari Parsissa hän sattuvasti
ruoskii aikansa suhteita. Harvat kuitenkin oikein älysivät tämän
mestariteoksen päätarkoitusta; sitä, että hän siinä löi iskujansa yleiseen
henkilöitä tarkoittamatta; moni luuli Holbergin heitä tarkoittavan ja
etsivät kaikin tavoin kostoa hänelle. Kun eivät he voineet muuta tehdä,
anoivat he, että pyöveli määrättäisiin tämä teos roviolla polttamaan

(Sic!) Fredrikki IV:nnen valistuneen käsityksen kautta tästä teoksesta,
ei sen tarvinnut tätä marttyyriutta kuitenkaan kärsiä.
Ensimmäiset huvinäytelmänsä kirjoitti Holberg v. 1720. Tähän
yritykseen yllytti häntä ennen kaikkia hänen palava rakkautensa
isänmaahan, kansaan ja äidinkieleen; nämä hän, oikeana, kunnon
kansalaisena, piti pyhimpänä omaisuutenansa. Käsittäen näytelmän
suuren merkityksen valistuksen välikappaleena, ei hän saattanut kärsiä
sitä, että Talian temppeliportit paiskattiin auki ylhäisille, mutta olivat
suljettuina jokaiselle, joka ei osannut - ranskan tai saksan kieltä.
Muutamien vaikuttavien henkilöitten auttamana onnistui hänen saada
eräälle ranskalaiselle näyttelijälle, jonka nimi oli Montaigue, hankituksi
luvan, Kyöpenhaminassa avata teaatterin, jolta ainoasti tanskalaisia
näytelmäteoksia piti näyteltämän. Tämä tapahtui v. 1720. seitsemän
vuotta eteenpäin teaatteri kannatti itseänsä jotenkin hyvin; varsinkin
piti sen näytelmävaroista huolta Holberg, joka "nyt sai halun, muiden
kansojen esimerkkiä seuraten, kirjoittaa muutamia komedioita
äidinkielellä", ja ennenkuin