Niilo Klimin maanalainen matka | Page 5

siin? tapauksessa olevan immen, joka kaikista olisi ainoa, mist? saattoi minulle olla apua ja lohdutusta yksin?isyydess?ni. Mutta sit? my?den kuin esine minua l?hestyi erotin min? hirvitt?v?n ison ja kiukkuisen aarneen. Min? pel?styin siihen m??r??n ett? kokonaan unhotin itseni ja uuden taivaallisen arvollisuuteni ja tuskassani otin esille testimonium academicum'ini, joka juuri oli taskussani, n?ytt??kseni p??lleni tunkeutuvalle viholliselleni, ett? olin suorittanut yliopistolliset tutkintoni, ett? olin ylioppilas, viel?p? baccalaureus'kin ja ett? siis saatoin vastustaa jokaista ep?syyllist? ahdistusta, viittaamalla foorumiin. Mutta ensimm?isen tulistuksen h?lvetty? ja tultuani t?ysille tunnoilleni j?lleen, t?ytyi minun hymyill? t?lle tuhmuudelleni.
Min? en viel? ollut tullut ihan selville siit?, miss? aikeissa t?m? aarne minua ahdisti, tekik? se sen yst?v?n? taikka vihollisena taikka ehk? -- mik? oli luultavinta -- ainoasti uteliaisuudesta saadakseen hyvin katsella minua. Sill? t?ytyyh?n tunnustaa ett? ihmisruumis, joka py?rii ilmassa pit?en keksi? k?dess?ns? ja hinaten per?ss??n k?ydenp?tk?? ik??nkuin h?nt?n? on sellainen n?ky, ett? se saa sieluttoman el?imen ihmettelem??n. Tuo harvinainen n?ky, joka minussa oli n?ht?v?n?, oli, miten sittemmin sain tiet??, saanut asujamet kiert?m?ss?ni pallossa kaikenlaisille ajatuksille ja arveluille. Filosoofit ja suuretieteilij?t pitiv?t minua pyrst?t?hten? otaksuen k?yden t?hden pyrst?ksi. Toiset arvelivat t?m?n harvinaisen ilmanilmi?n ennustavan uhkaavata onnettomuutta: kulkutautia, n?lk?? taikka jotakin muuta t?m?nlaista merkitt?v?? kohtausta. Muutamia l?ytyi, jotka k?viv?t viel? loitommaksi, piirt?en tarkasti kuvani, jommoisena se heist? et??lt? n?kyi, joten min? olin sek? kuvattuna, kerrottuna ett? maalattuna ja vaskeen uurrettuna jo aikoja ennen kuin kiertot?hdelle saavuin. Kaikesta t?st? sain suureksi huvikseni tiedon, tultuani sinne ja opittuani maanalaisen kielen.
Selvitykseksi tahdon mainita ett? siell? my?s esiintyy useita taivaankappaleita, jotka aina ilmestyv?t ihan yht?kki? ja joita maanalaiset asukkaat sanovat Skisjikiksi, s.o. harjollisia, heid?n heid?n kertomustensa mukaan varustettuina karkeoilla, tulipunaisilla hiuksilla, jotka kasvavat ruumiista kuin harjakset, ja harjalla, joka on pitk?n parran kaltainen. Varsin kuin yl?puolisessa maailmassa luettiin n?m? siell? ennusihmeitten joukkoon.
Mutta palatakseni taas kertomukseeni. Aarne oli nyt p??ssyt niin l?helle ett? se ulottui minuun r?pyttelevill? siivill?ns? ja iski ter?v?ll? nokallansa jalkojani eik? siis en??n salannut miss? aikeessa se minua vainosi. Minun t?ytyi sent?hden koettaa aseella, joka oli tarjonani, pit?? tuota taistelunhaluista el?int? loitolla, ja keksini avulla t?m? minulle onnistuikin, niin, sainpa sen viel? per??ntym??nkin; Mutta kun tuo peto yht? kaikki viel? jatkoi ahdistustansa, onnistui minun vihdoin k??nt?? keksini aarneen selk??n, varsin siipien v?liin, mutta t?m?n tein semmoisella voimalla etten kyennyt saamaan sit? irti. Haavoittunut el?in p??sti pahan parkunan ja t?ytt?si p??t? pahkain kiertot?hte? kohden; ja min?, joka uudesta taivaallisesta arvostani jo olin saanut kyll?ni, n?hty?ni ett? se varsin kuin muukin suuruus oli vaaroille alttiina, seurasin vastustamatta aarnetta, sen matkalla alasp?in ja siis muuttui kiert?v? liikkeeni taas pystysuoraksi.
Kauvan ja hyv?ll? vauhdilla liidetty?ni yh? taajenevan ilman l?vitse, joka suhisi korvissani, ehdin vihdoin lujalle maalle el?imen kanssa, joka pian sen j?lkeen kuoli haavastansa. Oli y? kun saavuin kiertot?hdelle, jonka saatoin ymm?rt?? ainoasti siit? ettei aurinkoa ollut n?kyviss?, sill? pime?t? ei ollut, p?in vastoin oli viel? niin valoisa, ett? hyv?sti saatoin lukea akatemiallisen todistukseni. T?m? ?inen valo tulee taivaanlaesta taikka sis?puolisesta maan kuoresta, joka saa valonsa keskipisteess? olevasta maanalaisesta auringosta ja luo takaisin t?m?n valon niinkuin kuu meill?. T?m?n asian laita vaikuttaa ettei melkein muuta eroa y?n ja p?iv?n v?lill? ole, kuin ettei aurinko ole y?ll? n?kyviss?, mik? suhta taas tekee ilman v?h?n lauheammaksi.

TOINEN LUKU.
Natsaari-kiertot?hdell?.
Sittenkun n?in siis olin lopettanut ilmaretkeni ja terveen? ja ehj?n? joutunut kiertot?hdelle (sill? tuo nopeus, jolla aarne aluksi teki matkaa, hiljeni sen mukaan kuin sen voimatkin v?heniv?t) j?in hetkiseksi liikkumattomaksi, ihmetellen mik? edelleen olisi minua kohtaava p?iv?n noustua. Min? rupesin nyt havaitsemaan, ett? entiset ep?t?ydellisyyteni muistuttausivat, ett? min? olin unen ja ravinnon tarpeessa, mink? t?hden katkerasti kaduin sit? ett? ajattelemattomuudessani olin heitt?nyt kakkuni pois. Uupuneena kuin olinkin monista huolistani, vaivuin vihdoin uneen. Min? olin, miten arvelin, saanut noin parin tunnin kuorsauksen, kun kova ammuminen, joka jo hetkisen oli h?irinnyt makeata untani, her?tti minut kokonaan. Unesta olisi monta erillaista ja omituista kuvaa haamuillut mieless?ni. Min? olin mielest?ni j?lleen olevinani Norjassa, jossa min? maanmiehilleni kerroin mit? olin kokenut ja n?hnyt. Edelleen olin olevinani Faan??n kirkossa, miss? olin kuullut lukkari Niilo Undersenin veisaavan ja kiljuvalla ??nell?ns? tavallisuuden mukaan kiusaavan korviani. Sent?hden her?tess?ni ensin luulinkin t?m?n miehen karjunnan untani h?irinneen. Mutta kun havaitsin h?r?n l?hell?ni saatoin ymm?rt?? ett? t?m?n mylviminen minun oli her?tt?nyt. Kun nyt h?mm?styksess?ni katsoin ymp?rilleni, n?in auringon noustessa kaikkialla hedelm?llisi? peltoja ja vihert?vi? niittyj?. Puitakin n?in, mutta -- kuinka kummaa! -- ne eiv?t olleet liikkumattomia, vaikka oli niin tyyne, ettei h?yhenk??n hy?r?ht?nyt. Kun tuo karjuva h?rk? n?ytti aikovan k?yd? kimppuuni, katsoin minne p??sisin turvaan, ja kun l?hell?ni havaitsin puun, pakoitti pelkoni minun yritt?m??n sen oksien suojaan kiipe?m??n. Mutta tuskin olin alkanut koettani, kun puu p??sti parahduksen, kovan ja kime?n kuin suuttuneen naisen, ja samassa sain niin tukevan korvapuustin, varsin kuin suoralla k?dell?, ett? p??ni meni py?r?lle ja itse t?ps?ytin suulleni maahan.
Min? olin kuin salaman kohtaamana ja v?h?lt? kuolla huolesta. Ymp?rill?ni kaikkialla kuulin m?lin?? ja meteli? kuin olisin ollut kauppatorilla taikka p?rssiss?, yleis?n lukuisimmillaan ollessa. Min? avasin silm?ni ja n?in ymp?rill?ni koko el?v?n mets?n, ja paikka