Niilo Klimin maanalainen matka | Page 4

kapuamisessa tarpeen. Kun olimme saapuneet vuoren huipulle ja tuon kovan onnen rotkon partaalle, oli ensimm?isen? ty?n?mme sy?d? suurusta, v?synein? kuin olimmekin tuosta vaivalloisesta k?velyst?. Vasta nyt, ik??nkuin aavistaen tulevata onnettomuutta, rupesi syd?meni vapisemaan. Min? kysyin sent?hden miehilt?ni oliko kenell?k??n heist? halua ensin koettaa onneansa. Mutta kun ei kukaan vastannut t?h?n, virkistyi j?lleen vaipumaisillansa oleva rohkeuteni; min? sidoin k?yden vy?t?isilleni, ja valmiina matkaan annoin sieluni Jumalan haltuun. Kun nyt olin valmis hinauttamaan itseni alas, annoin miehilleni viimeiset neuvoni siit?, mit? heill? oli vaarin otettavana: ett? heid?n nimitt?in piti antaman kyden juosta kunnes he kuulisivat minun huutavan, mutta silloin herke?m?n ja, jos min? yh? edelleen huutaisin, kiireesti hinaamaan minun yl?s. Min? otin mukaani keksin, osaksi ty?nt??kseni sill? pois eteeni mahdollisesti sattuvia esteit?, osaksi my?s saattaakseni helpommin pysy? loitolla rotkon sein?mist?. Mutta min? olin tuskin ehtinyt noin kymmenen taikka kaksitoista kyyn?r?? alasp?in kun k?ysi katkesi. T?m?n onnettomuuden k?sitin tapahtuneeksi miesten valitushuudoista, jotka kuitenkin pian h?lveniv?t, kun min? huimaavalla nopeudella t?ytt?sin alas tyhjyyteen ja ik??nkuin toinen Pluto raivasin itselleni tien kamalan rotkon syvimp??n pohjaan, sill? erotuksella kuitenkin ett? minulla valtikan asemasta oli k?dess?ni vain keksi.
Miten mielensorrossani saatoin havaita olin min? noin viisitoista minuttia alinomaa mukellut alasp?in alituisessa pimeydess?, kun vihdoin rupesin oivaltamaan vienoa p?ivytt? ja heti j?lkeen puhtaan ja kirkkaan taivaan. Tyhmyydess?ni, luulin nyt ett? min? joko ilman takaisin tussahduksesta vastaiseen suuntaan taasen olin palannut takaisin ja ett? rotko siis henkeishengityksell??n taas oli antanut minulle passin maan pinnalle. Mutta min? en tuntenut sit? aurinkoa, jonka n?in, enk? taivaan lakea enk? t?hti?, kun kaikki n?m? minusta kooltansa tuntuivat pienemm?lt? kuin maapallolta n?hden. Min? luulin sent?hden ett? koko t?m? maailman avaruus oli olemassa vaan minun kuvituksessani, huimauksen vaikuttamana, taikka ett? min? olin kuollut ja nyt olin matkalla autuaitten asuntoihin. Mutta t?m?n viimeisen arveluni naurettavaisuuden havaitsin min? heti huomattuani keksin k?dess?ni ja per?ss?ni k?yden p?tk?n liikkumassa, sill? sen verran min? tiesin, ettei paratiisin saavuttamiseen tarvittu keksi? eik? k?ysi?, ja ett? taivaan asujamet, eiv?t suinkaan mielistynein? t?m?nlaisiin koristuksiin, pikemmin saattaisivat ruveta ajattelemaan ett? min? Titaanien tapaan aivoin tehd? rynn?k?n taivaan valtakuntaan ja karkoittaa sielt? jumalat pois. Saatuani aikaa l?hemmin ajatella asiaa, tulin siihen johtop??t?kseen, ett? min? olin joutunut maanalaiseen avaruuteen, ja ett? ne olivat oikeassa, jotka olivat arvanneet maan onteloksi ja ett? maan kuoren pituudessa on olemassa toinen maailma, pienempi kuin meid?n, varustettuna pienemm?ll? auringolla, pienemmill? t?hdill? ja kiertot?hdill?. Loppup??t?s osoitti my?s minun t?ll? kerralla kohdanneeni oikean kohdan.
Nopeus, jolla putosin, oli pysynyt samallaisena hyv?n hetken, kunnes vihdoin huomasin sen v?henev?n sit? enemm?n jota l?hemm?ksi tulin sit? kiertot?hte? taikka taivaan kappaletta, mik? ensin oli vet?nyt huomioni puoleensa. T?m? kiertot?hti rupesi v?hitellen n?ytt?m??n niin isolta, ett? min? lopulla, tuon taajan usvakeh?n l?vitse, joka sit? ymp?r?i, selv?sti saatoin erottaa vuoria, laaksoja ja meri?. Linnun tapaan, joka siivilt?ns? ilmoja huhtoo, laajalta maiden ja merien poikki, tuhansien vaarallisien uhkien kautta samoten, min?kin maan ja taivaan v?lill? avaruudessa kiidin.
Min? havaitsin nyt, etten min? ainoasta leijunut eteenp?in avaruudessa, vaan ett? retkeni, joka t?h?n saakka oli k?ynyt pystysuoraan suuntaan, nyt oli muuttunut vaakasuoraksi. T?m? havaintoni sai hiukset nousemaan pystyyn p??ss?ni sill? min? rupesin pelk??m??n, ett? muuttuisin joko kiertot?hdeksi taikka l?himm?n kiertot?hden kuuksi ja siten tuomittaisiin ijankaikkiseen kiert?miseen. Mutta kun toisaalta ajattelin, etten sen puolesta saattanut arvollisuuteni puolesta k?rsi? mit?k??n taitetta, koska taivaankappale taikka semmoisen kuu kyllin riitti vastaamaan n?lk??ntynytta filosofian ylioppilasta, sain siit? taas rohkeutta, varsinkin kun en tuossa puhtaassa ja taivaallisessa ilmassa, jossa liikuin, tuntenut n?lk?? enk? janoa. Kun kuitenkin muistin ett? minulla oli taskussani kakku, pisti p??h?ni koettaa, maistuisiko se minulle nykyisess? tilassani, mutta jo ensimm?ist? palaa purressani havaitsin kaiken maallisen ravinnon vastenmieliseksi ja heitin sen sent?hden pois per?ti hy?dytt?m?n?. Mutta mit?p? tapahtuikaan! Kakku ei ainoasti j??nyt leijumaan ilmassa, vaan -- oi ihmett?! -- rupesi my?s s??nn?llisesti kiert?m??n minua. T?st? min? nyt opin k?sitt?m??n liikuntovoiman luonnollisen lain, jonka mukaan kaikki kappaleet, jotka saatetaan tasapainosuhteesen kesken?ns?, saavat kiert?v?n liikkeen. ?sken olin surkutellut itse?ni sallimuksen leikkikaluna, mutta nyt rupesin tuntemaan jotakin uljasta ylpeytt?, havaitessani ettei minusta tullutkaan v?h?p?t?ist? kiertot?hte?, vaan ett? minua oli sivukiertolainen seuraava, ja ett? minut siis johdannollisesti olisi luettava isoimpain t?htien taikka ensimm?isen luokan kiertot?htien joukkoon. Ja tunnustaakseni nyt heikkouteni: min? p?yhistyin siihen m??r??n, ett? jos paikalla olisin kohdannut kaikki pormestarit ja raatimiehet Bergeniss? olisin kohdellut heit? ylen huolettomasti ja olisin pit?nyt heit? tomuhiukkaisina, jotka eiv?t tervehdyst? ansainneet tai olleet sen arvoisia, ett? heille olisin keksin?ni alentanut.
L?hes kolme vuorokautta olin t?ss? tilassa. Kun nimitt?in yh? kiersin l?himp?t? kiertot?hte?, saatoin min? eroittaa y?n ja p?iv?n, seuraamalla maanalaisen auringon nousua ja laskua, mutta vaikka aurinko siin? katosi n?kyvist?ni ei ollut havaittavana semmoista y?t? kuin meill?, mink? syyn vastedes selit?n.
Mutta parhaillaan t?st? herttaisuudesta uneksuessani jumalien l?heisyydest? ja n?hdess?ni itseni uutena taivaankappaleena, jonka l?himm?n kiertot?hden t?hteintutkijat olivat lukevat t?htien lukuun sivukiertolaisinensa; -- kas! silloin l?heni kamala siivellinen peto ja rupesi ahdistamaan minua milloin oikealta, milloin vasemmalta puolen, milloin edest?, milloin takaa. Ensin kun sen havaitsin luulin edess?ni olevan jonkun noista kahdestatoista maanalaisesta taivaanmerkeist?, ja min? toivoin sen