Niilo Klimin maanalainen matka | Page 6

oli nyt t?ynn? puita ja pensaita, joita hetkist? ennen en tuntenut kuutta taikka seitsem?t? enemp??. Min? en osaa kertoa kuinka t?m? loihtu sai minun h?milleni ja pelj?styneeksi. Ensin kuvittelin mieless?ni, ett? n?in unta, sitte ett? aaveet ja pahat henget olivat ruvenneet minua ahdistamaan, ynn? viel? useita muita tuhmuuksia. Mutta min? en saanut aikaa tekem??n hyv?mielisi? tutkimuksia n?iden itsest?ns? liikkuvien laitosten tai olentojen luonnosta ja alkuper?st?; sill? yksi puista hy?kk?si yht?kki? esille, vaivutti alas er??n oksistansa, jonka ??rimm?isess? latvassa oli kuusi pient? haaraa, varsin kuin sormea, tarttui minuun kiinni ja vei minun pois, huolimatta siit? ett? min? huusin t?ytt? kurkkua.
Meit? seurasi tuntematon m??r? kaikenlaisia ja suuruisia puita, jotka antoivat kuullani ??ni? ja ??nn?hdyksi?, tosin selvi? ja tavuihin jaettuja, mutta kuitenkin ymm?rrett?m?tt?mi? minun korvilleni, niin etten min? saattanut k?sitt?? muita sanoja kuin Pikel Emi ja n?m? ainoasti sent?hden ett? niit? lakkaamatta kerrottiin. Min? sain sittemmin tiet?? ett? ne merkitsiv?t harvinaista apinaa, kun he minun ruumiinrakennukseeni ja pukuuni n?hden pitiv?t minua semmoisena el?imen?, ulkomuodoltani v?h?n erilainen kuin ne marakatit, joita siin? maassa l?ytyi. Toiset pitiv?t minun maankuoren asujamena, jonka aarne oli tuonut t?nne alas, mit? kiertot?hden aikakirjat kertoivat ennenkin tapahtuneen. T?m?n kaiken sain tiet?? vasta monen kuukauden per?st?, sitte kun olin ehtinyt oppia tuon maanalaisen kielen. H?mm?styksess?ni ja hetkeisess? pelossani en saattanut pit?? ajatuksiani koossa taikka tiet?? mit? minun piti ajatteleman n?ist? el?vist?, puhuvista puista, taikka mit? tuolla suurella saattojoukolla, joka liikkui eteenp?in vitkallisin, juhlallisin askelin, saattoi olla mieless?. Sen verran kuitenkin ymm?rsin, ett? tuo huuto ja jupina, joka kaiken matkaa kuului ymp?rill?ni, henki vihaa ja suuttumusta; ja totta onkin ett? heill? kyll? oli syyt? olla kiukuissansa minuun, sill? puu johon min? olin aikonut kavuta, ei ollut v?hempi kuin pormestarin rouva l?himm?st? kaupungista. Rikostani suurensi tietysti se, ett? t?ll? pahasti kohdellulla naisella oli niin etev? sija yhteiskunnassa; kun minulla n?ytti olevan tarkoituksena kaikkeen n?hden solvaista, ei huonompaa vaimoihmist? vaan ylh?isell? arvoasteella olevata naista, mik? oli varsin tavatonta ja hirve?t? niin sive?ss? ja kainossa kansassa.
Vihdoin saavuimme kaupunkiin, johon min? vankina vietiin. Mik? eritt?in somisti t?t? paikkaa oli nuot uhkeat rakennukset, tasasointu kaupungin jaossa ja j?rjestys, joka vallitsi kaduilla ja toreilla. Huoneukset olivat niin melkoisia ja korkeita, ett? ne mieluummin olivat tornien kaltaisia. Kaduilla vilisi k?velevi? puita ja tullessaan toisiansa vastaan tervehtiv?t ne toisiansa oksiansa alasp?in painamalla, ja jota useampia oksia he vaivuttivat sit? suuremmaksi katsottiin kunnioituksen osoitus. Niinp? esim. kun samassa tammi astui ulos suuresta rakennuksesta, vet?ytyiv?t muut puut kunnioittavasti sivulle p?in painaen alas useimmat oksansa, miten saatoin huomata ett? puheena oleva tammi oli enemm?n arvoinen kuin muut kuolevaiset. Min? huomasin pian ett? se oli pormestari itse, jonka vaimoa min? muka olin h?vytt?m?sti kohdellut. Minut vietiin nyt saman pormestarin asuntoon, ovi suljettiin ja kankia sovitettiin eteen, joten min? nyt hyv?sti saatoin lukea itseni kuritushuone-kokelaitten joukkoon. T?m? pelkoni k?vi yh? varmemmaksi, kun kolminkertainen vartio asetettiin ulkopuolelle, kullakin kuusi kirvest? haarain lukum??r?n mukaan, sill? haarat olivat k?sivarsia ja pienemm?t oksat sormia. Nyt oivalsin my?s ett? ylinn? jokaisella puun rungolla oli p?? ik??nkuin ihmisell?, ja ett? rungoilla juurien asemesta oli kaksi reitt?, jotka kuitenkin olivat eritt?in lyhyet, mist? tuleekin, ett? t?m?n kiertot?hden asukkaat liikkuvat eritt?in vitkallisesti, varsin kuin etanat. Ellen olisi ollut vangittuna, olisi ollut helppo asia juosta heist? pois, sill? se nopeus, jonka minun liikev?likappaleeni saattoivat kehitt??, oli verraten heid?n kulkukykyyns? kuin lent?mist?.
Lyhyesti: min? ymm?rsin nyt, ett? n?m? puut olivat kiertot?hden asukkaita ja ett? ne lis?ksi olivat j?rjellisi? olentoja; minun t?ytyi ihmetell? kuinka monenlaatuisia lajia luonto turviksensa synnytt?? el?v?in olentoin suhteen. N?m? puut eiv?t milloinkaan kasva niin pitkiksi kuin puut meill?; useimmat tuskin ulottuvat tavallisen ihmisen mittaa korkeammaksi; muutamat, joita sopisi verrata istukkaihin tai pensaihin, olivat viel? pienempi? ja ne otaksuin min? lapsiksi. Mihin vastusten labyrinttiin min? jouduinkaan n?iden kummallisuuksien johdosta, mink? m??r?n huokauksia ne pusersivatkaan rinnastani ja kuinka min? halusinkaan armaasen syntym?maahani! Sill? vaikka n?m? puut n?yttiv?t el?v?nkin yhteiskunnissa, saavankin puhekyky? ja jonkinlaista j?rke?, niin ett? niit? tavallansa saattoi lukea j?rjellisiksi olennoiksi, ep?ilin kuitenkin saattoiko niit? verrata ihmiseen, ja varsin varmana pidin itseni siit? ettei oikeutta, hyv?ntahtoisuutta ja hyvi? avuja yleens? heist? l?ytynyt. Heitettyn? sinne t?nne t?ss? ajatusten sekasorrossa, k?vin syd?meni syvyytt? my?den liikutetuksi ja valtavat kyyneleet valuivat kasvoilleni.
N?in antautuessani murheelle ja itkeiss?ni kuin nainen, tulivat vartijat huoneesen, kuin py?velin palvelijat kirveinens?. Kaikki kolme vartijaa astui edell?ni kun minut vietiin suureen rakennukseen keskell? toria. Min? kuvittelin mieless?ni olevani roomalainen diktaattori, sent?hden v?h?ist? parempi kuin konsuli, sill? kun j?lkimm?isen kunniavartiona oli vaan kaksitoista kirvest?, luin min? edell?ni kokonaista kahdeksantoista. Oven yl?puolella siin? rakennuksessa, johon min? vietiin, oli puun muodossa kuvattu Dikeus, pit?en vaakaa oksissansa. Olento oli nuoren naisen, tarkoilla kasvopiirteill?, kovalla, niin sanoaksemme l?pitunkeutuvalla katseella, josta kuvastui silm?ys, ei n?yr? eik? uhkaava, vaan kunnioitusta her?tt?v? ja vakava. Min? ymm?rsin oitis olevani raastuvalla. Vartijat veiv?t minun saliin, jonka permanto oli pantu kokoon nelikulmaisista, hienoksi hiotuista marmorilevyist?. Korkeaselk?isess? kullatussa nojatuolissa istui puu varsin kuin tuomari meill?, ja s??nn?llisess? hyv?ss? j?rjestyksess? molemmin puolin h?nt? kaksitoista neuvosmiest? matalammilla tuoleilla. Esimiehen?