Niilo Klimin maanalainen matka | Page 3

"Ulysses fraa Ithaka" sek? suomeksi jo k??nnetyt "Ei ole aikaa" ja "Erasmus Montanus". "Jeppe Niilonpoika" ilmestyi jo ensimm?isten joukossa. Kaikkiansa on Holberg kirjoittanut 32 n?ytelm??. V. 1727 n?yteltiin h?nen viimeinen n?ytelm?ns?, "Tanskalaisen komedian hautajaiset". Sitte suljettiin teaatteri, osaksi Kristian V:nnen valtaistuimelle nousemisen, osaksi rahanpuutteen t?hden.
Kaikkien h?nen n?ytelmiens? pohjassa tavataan syv? pyrkimys aikaa uudesta muodostamaan; kaikessa, mit? h?n on kirjoittanut, kaikuu muutoksen, parannuksen, edistyksen sotahuuto. Sit? paitsi ovat h?nen n?ytelm?ns? ylein arvollisena lis?ns? Tanskan kansan ja sivistyselon tuntemiseen.
V. 1730 nimitettiin Holberg historian professoriksi mist? ajasta ruveten h?n omistautuu historialliselle kirjallisuudelle. Muutama n?ytelm?, "Nicolai Climii iter subterraneum" (t?m? teos) ilmestyi kuitenkin t?ll? ajalla. Kuitenkin on luultavata, ett? viimeksi mainittu on kirjoitettu jo aikoja ennen ilmestymist?ns?, joka tapahtui 1741.
Holbergin historiallisista teoksista mainittakoon "Tanskan valtakunnan historia" (1732-1735) ja "kirkkohistoria" (1738). Sit? paitsi on h?n meille j?tt?nyt "Siveellisi? ajatuksia" (1744) ja "Epistolia" (1748-1754) -- --
Semmoinen oli p??asiallisesti sen miehen el?m? ja vaikutus, jonka nerokasta, tiet? murtavata ty?t? is?nmaan ja ihmiskunnan palveluksesta ei aikojen aikoina unhoteta.
Ludviikki Holberg kuoli 28:na p?iv?n? Tammikuuta v. 1754 aamulla. Kun l??k?ri h?nelle ilmoitti h?nen kuolinhetkens? jo olevan l?hell?, vastasi h?n levollisesti ja vakaasti: "Onpa hyv? ett? min? kaiken el?m?ni ajalla olen kokenut olla hy?dyllinen kansalainen is?nmaassani; min? sent?hden mielell?ni kuolen, kun havaitsen etteiv?t sieluni voimat minua en??n auta."
* * * * *
Mit? suomennokseen tulee, olen siin? vierasten sanojen, varsinkin tieteellisten nimien suhteen noudattanut sit?, ett? semmoisia sanoja, jotka jo ovat kansaan perehtyneet, olen pysytt?nyt alkuper?isin?, mutta harvinaisemmat olen suomeksi kirjoittanut. Teoksesta l?ytyv?t kuvituksen rakentamat nimet ovat, kun niit? ensi kerran mainitaan, painetut latinalaisilla kirjaimilla [t?ss? merkitty alaviivoilla], ett? lukijan on helpompi siten eroittaa ne todellisista nimist?. -- Tietysti t?mm?isen teoksen suomentaminen oikeastansa kysyisi suurempaa kyky?, kuin minulla on tarjona mutta kun suuremmat vaikenivat uskalsin min? siihen ryhty?, ja olen vakuutettu siit?, ett? valistunut lukija hyv?n tarkoitukseni t?hden penseydell? arvostelee t?t? yrityst?ni kun sen nyt j?t?n suotuisan lukijakunnan k?siin.
Vaasassa, Joulukuussa 1884.
Arvo Lempiranta

NIILO KLIMIN MAANALAINEN MATKA

ENSIMM?INEN LUKU.
Tekij?n matkustus alas maanalaiseen maailmaan.
Vuonna 1664 Ky?penhaminan yliopistossa saatuani "kiitett?v?n" arvosanan molemmissa tutkinnoissani, filosofiallisessa ja jumaluusopillisessa, p??tin matkustaa kotia ja astuin er??lle laivalle jonka matkan m??r? oli Bergenin kaupunki Norjassa. Minulla oli loistavat todistukset kummastakin tiedekunnasta, mutta kukkaroni oli tyhj?: t?m? muuten kohtalo, mik? oli yhteinen minulla ja norjalaisilla ylioppilailla yleens?, jotka parhaastansa tyhjennetyin kukkaroin palasivat takaisin runotarten temppelist?. Me saimme hyv?n tuulen ja muutaman p?iv?n onnistuneen purjehduksen per?st? me laskimme ankkurimme Bergenin satamassa.
Niinp? olin siis onnellisesti ja hyvin s?ilyneen? kotona taas. Oppineemmaksi olin kyll? tullut, mutta en juuri rikkaammaksi ja minun t?ytyi sent?hden jonkun ajan kululla turvautua sukulaisten ja yst?v?in apuun. Tavallansa min? siis valvoin toimeentuloani kerj?l?isen?, olematta kuitenkaan laiska taikka toimeton; sill?, k?yt?nn?llisell? tavalla p??st?kseni tilaisuuteen vaurastumaan fysiikassa (jota min? parhaiten olin tutkinut), ja urkkimaan maanpallon laatua sek? vuorten sisustaa, harhailin min? n?kym?tt?m?sti pitkin seudun jokaista loukkoa. Ei ollut ainoatakaan kalliota, oli se kuinka syv?? rotkoa, ett? se olisi pelvoittanut minua sinne ry?mim?st?, uteliaana kuin olinkin saamaan selv?? eik? siell? ollut mit??n luonnontutkijan saatavana. Sill? sangen paljon l?ytyy is?nmaassamme, jota emme saa n?hd?, taikka kuulla siit? puhuttavankaan, mutta josta kyll? saisimme sek? lukea ett? kuulla puhuttavan ja viel?p? kuunnella laveoita selityksi?kin, jos t?m? kohdattaisiin Ranskassa, Italiassa, Saksassa taikka jossakin muussa ihmeist? rikkaassa maassa, mik? osaa ne sopivasti maailmalle kantaa.
Monen muun muassa, joka minusta ihmeelliselt? tuntui, l?ytyi syv? ja jyrkk? rotko er??n vuoren huipusta, jolle vuorelle seudun kansa oli antanut nimen Fl?jen. T?st? rotkosta puhkui esille s??nn?llisi?, eik? suinkaan vastenmielisi? tuulenpuuskia, ik??nkuin se alituisella huokaamisella milloin olisi vet?nyt puoleensa milloin taas puhaltanut ulos sisuudestansa ilmaa, mik? asioitten suhta tai varsinkin tuon mainion Abelinin sek? t?htitieteess? ja fysiikassa erinomaisesti perinpohjaisen maisteri Edwardin, joka oli latinakoulussa sijaisrehtorina, ajattelemaan, ett? t?ss? oli oppineille jotakin l?hemmin tutkittavaa, ja kun he itse, sek? ik?ns? ett? voimattomuutensa puolesta, eiv?t kyenneet asiaan ryhtym??n, koettivat he innostuttaa muita ottamaan selv?? rotkon laadusta, varsinkin kun se n?ytti hengitt?v?n niin kuin el?v? olento. Innostuneena, niin omasta halustani kuin n?iden miesten kehoituksista, p??tin kuin p??tinkin astua alas rotkoon, ja kerroin t?m?n muutamille yst?villeni. N?m? kehoittivat minua kuitenkin luopumaan yrityksest?ni, joka heid?n mielest??n oli sek? mielet?n ett? nurinniskaisesti hurja. Mutta heid?n v?itteens? eiv?t saaneet p??t?st?ni muuttaa; ne eiv?t hillinneet, vaan p?in vastoin yh? kiihoittivat intoani. Himo tehd? luonnontieteellisi? keksinn?it? sai minun uhalla ajattelemaan jokaista vaaraa; ja arvattavasti oli k?yh? tilanikin t?h?n yllykkeen?. Min? olin varaton, ja k?rsim?tt?m?lt? tuntui minusta yh? edelleen el?? toisten armoilla, varsinkin kun en havainnut keinoa t??ll? kotona, kurjuuteen tuomittuna kuin olinkin, saavuttamaan onnea ja kunniaa ellen tehnyt itse?ni mainiosti jollakin uhkarohkealla teolla.
Min? pysyin siis lujana p??t?ksest?ni, ja varustettuna kaikella, mink? pidin tarpeellisena aivotulle yritykselleni, l?hdin kaupungista er??n? torstaiaamuna p?iv?n valjetessa, kirkkaan ja kauniin ilman vallitessa, saattaakseni ehti? takaisin ennen iltaa. Min? en osannut aavistaakaan ett? min?, kuni toinen Phaeton
Ilmaan leijumahan k?vin mittailemaan avaruutta;
ja ty?nnettyn? toiseen maailmaan, vasta kymmenen vuotisen harhailemisen per?st? olin j?lleen n?kev? is?nmaani ja yst?v?ni.
T?m? tapahtui v. 1665. Min? olin ottanut mukaani nelj? miest? kantamaan niit? k?ysi? ja keksi?, jotka olivat alas