Nathan Viisas | Page 8

tytt?! -- Viel' ehk? lainannutkin sulle, vai --?
AL-HAFI. Hovinne kaiken yll?pit?nyt, menonne kaikki yksin suorittanut.
SALADIN. Ah, h?n, h?n sisareni on!
(Syleilee h?nt?.)
SITTAH. Ken muu kuin sin?, veljeni, n?in rikkaaksi ois tehnyt minut, ett? voin sen kaiken --?
AL-HAFI. Ja yht? k?yh?ksi kuin itse on, h?n j?lleen h?net saattaa.
SALADIN. Min? k?yh?? Sun veljesik? k?yh?! Onko mulla enemm?n ollut, onko v?hemm?n? Yks puku, miekka, ratsu -- Jumala! Niist' onko puutos? Mit? muuta kaipaan? Ja silti torua sua voisin, Hafi!
SITTAH. Ah, ?l? toru, veli! Jospa voisin my?s is?n huolia noin huojentaa.
SALADIN. Ah! n?inh?n oikop??t? masennat taas ilomieleni! -- Mult' itselt?ni ei mit??n puutu, puuttua ei voikaan. Vaan h?lt?, h?lt? puuttuu, ja se tuntuu my?s meille kaikille. -- Niin, niit? tehd?? Ehk' emme Egyptist? aikoihin saa mit??n, -- miss? syy, sen Herra ties. Siell' onhan sent??n rauhallista kaikki. -- Mik?li mua koskee, mielell?ni m? tyydyn niukentamaan, s??st?m??n, muut kunhan ei kuin min? siit? k?rsi. -- Vaan mit?p? se auttaa? Yksi ratsu ja puku, miekka t?ytyyh?n mull' olla. Ja Jumalalt' en tinki? voi mit??n. H?n kyllin v?h?iseen jo tyytyyh?n: mun syd?meeni. -- Hafi, kovin suuri mull' oli usko kassas ylij??m??n.
AL-HAFI. Vai ylij??m??n? Itse sanokaas, mua ettek? ois kuristuttanut tai ristiinnaulittanut kuitenkin, jos ylij??mi? vain j?ljilt?ni oisitte l?yt?nyt. Niin, kavalluksiin kyll' oisin uskaltanut ryhty?.
SALADIN. Vaan mit? teemme siis? -- Muilt' etk? kelt??n kuin sisareltani siis lainata s? ensin voinut?
SITTAH. Veli, oisinko ma luopunut siit' etuoikeudesta? Sen h?lle j?tt?nyt? M? siit? kiinni yh?ti pid?n. Aivan kuivilla m? viel?k??n en ole.
SALADIN. Niin, et aivan! Se puuttuis vain! -- Pian, Hafi, hankkiudu sa lainaamaan, kelt' ik??n vain ja kuinka, vain lupauksin lainaa! -- Niilt? yksin ?l' ota, jotka tein m? rikkaiks itse: se lahjain peruutukseltahan n?ytt?is. Luo saitureinten mene: mieluimmin ne antaa mulle. He n?es hyvin tiet?? rahansa kasvavan mun k?siss?ni.
AL-HAFI. En tunne ket??n.
SITTAH. Nytp? muistan, Hafi, kuulleeni, ett? kotiin palannut sun yst?v?si on.
AL-HAFI (s?ps?ht?en). Mun yst?v?ni? Ken h?n?
SITTAH. Sun ylist?m?s juutalainen.
AL-HAFI. Ylist?m?ni juutalainen?
SITTAH. Joka on saanut -- lauseen sinun k?ytt?m?s h?nest? viel? hyvin muistan -- joka niin kukkuraisin mitoin Jumalaltaan on saanut hyvyytt? t??n maailman, niin pienint? kuin suurinta.
AL-HAFI. Niin oonko sanonut -- mit? tarkoitinkaan?
SITTAH. Rikkaus on pienint? -- ja viisaus suurinta.
AL-HAFI. Kuink'? oonko -- oonko juutalaisesta sanonut noin?
SITTAH. Sit' etk? Nathanista s?, yst?v?st?s, oisi sanonut?
AL-HAFI. Vai niin -- vai Nathanista! -- Eip? tullut h?n lainkaan mieleeni. -- H?n todellako on vihdoin kotiutunut taas? Kas vain! Ei aivan huonosti siis liek??n h?nen. -- Niin oikein: muinoin viisaaks ihmiset ja rikkaaksikin h?nt? sanoivat --!
SITTAH. Nyt rikkaaks enemm?n kuin koskaan ennen he sanoo h?nt?. Koko kaupunki kohisee sit?, mit' on aarteita ja kalleuksia h?n kanssaan tuonut.
AL-HAFI. Jos on siis Nathan Rikas palannut, niin varmaan Nathan Viisas my?s.
SITTAH. Siis mit?, jos h?nt?, Hafi, ahdistelisit?
AL-HAFI. Ja miksi h?nt?? -- Lainatakseniko? --- Te tunnettepa h?net! -- Kellek??n ei lainaa h?n, se juur' on viisautensa.
SITTAH. H?nest? toisen kuvan ennen saanut oon sulta.
AL-HAFI. Tavaraa h?n tarpeisiinne kyll' antaa. Mutta rahaa -- sit' ei koskaan. H?n muutoin kyll? juutalaiseks on tosiaan harvinainen: ?lyk?s niin taidoss' elon kuin my?s shakkipelin. Vaan muista juutalaisista h?n eroo my?s pahassa, ei hyv?ss' yksist??n. -- Ei h?neen -- h?neen juur' ei luottaa saa. -- H?n tosin antaa k?yhille, ja antaa kai Saladinin tavoin -- yht? paljon ehk'ei, vaan varmaan yht? kernaasti. Ja ilman eroitusta: juutalainen, kristitty, parsilainen, muslemi, ne tasa-arvoiset on h?nest?.
SITTAH. Ja moinen mies...
SALADIN. Vaan kuink' en milloinkaan m? siit? miehest' ole mit??n kuullut?
SITTAH. H?n eik? lainais Saladinille, Saladinille, jok' ei itse??n, vaan muita varten tarvitsee --?
AL-HAFI. Kas se, se taas on juuri aito juutalaista. -- Mua toki uskokaa! -- Niin kateinen, niin karsas anneistanne on h?n teille! 'Jumalan-kiitokset' kaikk' itselleen h?n ker?is muilta pois. Ja siksi vain ei lainaa h?n, ett' ain' ois h?ll? antaa. Ja koska laki lempeytt? vain, ei auliutta, h?it? vaatii, h?net se lempeys niin ep?auliiks saa, sill' ettei vertaa. Tosin pitk?t ajat jo oomme kesken?mme kinailleet; mut ?lk?? ajatelko, etten silti m? h?lle tekis t?ytt? oikeutta. H?n hyv? muussa kaikess' on, ei t?ss?, ei todellakaan. Muita ovia koputtelemaan kohta l?hdenkin ... Nyt er??n maurilaisen muistan, joka on saita, rikas. -- Sinne l?hden, sinne.
SITTAH. Mi kiire, Hafi?
SALADIN. Anna h?nen menn?!
KOLMAS KOHTAUS.
SITTAH. SALADIN.
SITTAH. H?n rient??, niinkuin mua pakoon pyrkis. -- Mit' on se? -- Todellako pettynyt h?n miehest' on -- vai mielisik? meit? h?n pett???
SALADIN. Minultako kysyt tuota? Kun tiet?isin ees, kenest' oli puhe. Ens kertaa tuosta Nathanistanne ma kuulinhan.
SITTAH. Se onko mahdollista, ett' aivan outo sulle mies on, josta k?y huhu, ett' on haudat Salomonin ja Davidin h?n tutkinut ja saa sinetit niiden auki taikasanoin? Ja niist? aika-ajoin esiin h?n ne loputtomat aarteensa tuo, joihin sen v?hemm?t ei l?hteet riit?k??n.
SALADIN. Jos haudoista se mies saa aarteensa, niin haudoist' ainakaan ei Salomonin tai Davidin -- ei, jonkun narrin vain!
SITTAH. Tai jonkun rosvon! -- Paljon tuottavampi kyll' onkin h?nen rikkautensa l?hde kuin hauta moinen, t?ynn? mammonaa.
SALADIN. H?n k?yh?n kauppaa, kuulin.
SITTAH. Kaikki tiet kaikk' er?maat h?n kulkee juhtineen, satamiin kaikkiin saapuu