Nathan Viisas | Page 9

laivojansa Al-Hafi minulle siit' itse kyll? on ennen kertonut, ja lis?nnyt ihastuneena, kuinka ylev?sti t?? yst?v?ns? k?ytt??, mit? kokoon viisaasti, alttiisti h?n ahertaa; ja kuink' on vapaa hengen katse h?ll? ja syd?n avoin joka hyveelle ja kaikkeen kauneuteen suopuvainen.
SALADIN. Ja sent??n Hafi nyt niin kylm?sti, niin ep?r?iden puhui h?nest?.
SITTAH. Kai h?mill??n -- ei kylm?sti kai sent??n. Kuin pelk?isi h?n kiitt?? h?nt?, eik? tahtoisi syytt?m?sti moittiakaan. -- Vai todella niin oisko, ettei edes kansansa paras t?ysin erota voi kansastaan? ett' yst?v??ns? pit?is Al-Hafin silt? puolen todellakin h?peill?? -- Vaan sen olkoon, miten on! -- On meille kylliks, ett? juutalainen on rikas, olkoon sitten enemm?n tai v?hemm?n juutalaista h?ness?!
SALADIN. H?lt' eth?n, sisar, ottaa aikone omaansa v?kivalloin?
SITTAH. Niin, min katsot s? v?kivallaks? Tulen, miekan k?yt?n? Ei, ei! Jo eik? oma heikkoutensa heikolle ole kyllin v?kivaltaa? -- Nyt haaremiini k?y vain kanssani, saat kuulla laulajatarta, jonk' ostin ma vasta eilen. Ehk? valmistuu sill' aikaa juoni, jota kudon juuri varalle t?m?n juutalaisen. -- Tule!
NELJ?S KOHTAUS.
NATHAN, talon edustalla, miss? palmupuisto liittyy siihen. RECHA ja NATHAN tulevat ulos. DAJA lis?ksi my?hemmin.
RECHA. Olette, is?, kovin viipynyt. H?nt' en?? tuskin tapaatte.
NATHAN. Kai sent??n. Jos ehk' en t??ll? alla palmujen, niin muualla --. Nyt tyynny vain. -- Kas, Daja, tuolt' eik? tule luoksemme?
RECHA. H?lt' on h?n aivan varmaan eksynyt.
NATHAN. Ei toki.
RECHA. Noin vitkaillen ei Daja muutoin saapuis.
NATHAN. H?n viel? ei lie meit? huomannut.
RECHA. Nyt huomaa h?n.
NATHAN. Ja rient?? alkaa, katsos. -- Vaan tyynn?, tyynn? ole!
RECHA. Tahdotteko, ett' oisi tytt?renne tyynn? nyt? Ois siit? huoleti, jok' el?m?n pelasti h?lle -- el?m?n, mi h?lle niin rakas on vain teid?n lahjananne.
NATHAN. En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. En, vaikka tiet?isinkin sielussasi viel' aivan muuta liikkuvan.
RECHA. Mit', is??
NATHAN. Kysytk? multa? Ja noin arasti? Mit' ik??n sis?ss?si liikahtaakin, viattomuutta, luontoa se on. Sit' ?l? sure, -- min' en ainakaan. Se lupaa vain: Kun kerran selv??n puhuu syd?mes sulle toiveensa, mult' ?l? niist' yht??n salaa!
RECHA. Ajatuskin, teilt? salata sy?meni mua vavisuttaa.
NATHAN. Ei en?? t?st?? Kerta kaikkiaan se p??tetty on. -- Tuoss' on Daja! No?
DAJA. T??ll' alla palmuin viel? kulkee h?n ja kohta ilmaantuu tuon muurin takaa. Kas tuolla?
RECHA. Ah! ja n?ytt?? ep?r?iv?n mihink? menn?: eesp?in, oikeaan vai vasempaan.
DAJA. Ei, ei; viel' useasti h?n varmaan kiert?? luostarin ja t?st? k?y h?nen tiens? silloin. -- Ly?d??n veikkaa!
RECHA. Niin oikein! Puhuitko jo h?nen kanssaan? H?n milt? tuntui t?n??n?
DAJA. Entiselt??n.
NATHAN. T??lt' ?lk??n siis h?n teit? huomatko. Taemmas menk??, taikka mieluummin sis?lle aivan.
RECHA. Viel? hetki vain --. Ah, pensasaita tuo mult' otti h?net!
DAJA. Jo tulkaa! Oikeass' on is?nne. Jos teid?t huomaa h?n, on vaara, ett? h?n oitis k??ntyy pois.
RECHA. Ah, tuota aitaa!
NATHAN. Ja kun h?n sielt? ?kist' esiin k?y, ei voi h?n v?ltt?? n?kem?st? teit?. Siis menk?? toki!
DAJA. Tulkaa! Ikkunan m? tied?n, mist? n??mme heid?t.
RECHA. Niink??
(Molemmat naiset poistuvat.)
VIIDES KOHTAUS.
NATHAN ja pian sen j?lkeen RISTIRITARI.
NATHAN. Mua melkein aristaa tuo kumma mies, tuo hyveen j?yhyys miltei vavahduttaa. Kuink' ihminen n?in voikaan toisensa h?milleen saada! -- Herra, nyt h?n tulee! Kuin mies tuo nuorukainen! Kunnon miehen tuo ylv?s katse on ja luja askel. Voi karvas olla kuori vain, vaan syd?n ei varmaankaan. -- Miss' olen moista n?hnyt? -- Anteeksi, jalo frankki...
RISTIRITARI. Mit??
NATHAN. Suokaa...
RISTIRITARI. No mit?, juutalainen?
NATHAN. Puhuttaa ma saanko teit? n?in.
RISTIRITARI. Sit' est?? voinko? Vaan lyhyeen.
NATHAN. Noin ylpe?sti ?lk??, noin halveksien menk? ohi miehen, jok' i?kseen on teille joutunut kiitollisuuden velkaan.
RISTIRITARI. Kuinka niin? Ah, arvaanko? Te ootte...
NATHAN. Is? tyt?n, min pelastitte jalomielisesti tulesta. -- Nathan nimen' on, ma saavun...
RISTIRITARI. Jos kiitt?m??n, niin s??st?k?? se vain! Jo liioin kiitosta oon joutavasta m? siet?? saanut. -- Ja te ainakaan, te ette mulle ole lainkaan velkaa. Tuon tyt?n is?ks arvasinko teid?t? Me, ritarit, me oomme velvolliset jokaista auttamaan, ken h?d?ss' on. Eloni silloin mulle muutenkin vain vaivaks oli. Mielell?ni k?ytin m?, hyvin mielell?ni, tilaisuutta, sen alttiiks antaakseni toisen eest?, -- niin, vaikka juutalaisen tytt?ren el?m?n eest?.
NATHAN. Kuinka ylev??! Ylev?n julmaa! Mutta aatoksiin tuo k??nne k?skee. Kaino ylevyys taa julmuuden voi piill?, ihailua niin v?ltt??kseen. -- Vaan lahjaa ihailun jos niin se halveksii, niin mit? lahjaa se siet?? vois? -- Jos t??ll?, ritari, te ette vieras, vanki ois, en teilt? n?in p??t?pahkaa kysyis. K?skek??: min palveluksen teille tehd? voi?
RISTIRITARI. Te? Ette mit??n.
NATHAN. Olen rikas mies.
RISTIRITARI. Paremmaks ei tee juutalaista kulta.
NATHAN. Siks ettek? voi k?ytt??, mit? silti parempaa h?ll' on? h?nen rikkauttaan?
RISTIRITARI. No niin, sit' en voi juuri ev?t?k??n, t??n viitan vuoksi en. Niin pian kun se kuluna on aivan, kun ei pid? siin' en?? sauma eik? kudos, silloin ma tulen, lainaan teilt? uuteen rahaa tai kangasta. -- Miks' synkistytte noin? Viel' ootte turvassa. Ei viel? ole niin huonosti sen laita, n??tteh?n. Vain tuossa liepeess? on ruma l?ikk?. Se palon j?lki on, se k?rventyi, kun tyt?rt?nne tulesta ma kannoin.
NATHAN (tarttuen viitan liepeeseen ja katsellen sit?). On sent??n kumma, kuinka miehest? voi paha l?ikk?, palotahra vain parempaa todistaa kuin h?nen suunsa. Suudella tahdon oitis sit? tahraa. -- Ah, anteeks! Sit' en est?? voinut.
RISTIRITARI. Mit??
NATHAN. Valahti kyynel siihen.
RISTIRITARI. Eip? haittaa