Nathan Viisas | Page 6

l?hent?nyt veljes kuvaan -- miks ei my?s sieluissamme samaa ois? Ja jonkun patriarkan mieliksi salata voisinko sen sielun leiman? -- Ei, niin ei valhettele luonto, niin ei Jumala t?iss??n riitele! -- Pois menk??! Pois, veli! Sappeani s??st?k??!
MUNKKI. Niin, menen -- menen mieluummin kuin tulin. Vain anteeks anon, herra. Meid?n munkkein p??miehi?mme tulee totella.
KUUDES KOHTAUS.
RISTIRITARI sek? DAJA, joka on jo kotvan katsellut ritarin matkan p??st? ja nyt l?hestyy h?nt?.
DAJA. Ei munkki h?nen luotaan n?ytt?nyt hyvill? mielin l?htev?n. -- Mut t?ytyy mun onneani koettaa.
RITARI. Kas, oivaa! Lie tosi sana: kahdet kynnet on aseina pirun -- munkki sek? nainen. Mua t?n??n toisista h?n toisiin viskoo.
DAJA. Te, tek? t??ll?, jalo ritari? -- Jumalan kiitos! Miss? kaiken aikaa olette piillyt? Sairaana tok' ette?
RITARI. En.
DAJA. Tervenn? siis ootte ollut?
RITARI. Niin.
DAJA. Olimme kovin huolissamme teist?.
RITARI. Vai niin?
DAJA. Te varmaan matkall' olitte?
RITARI. Niin olin.
DAJA. Vasta t?n??n palasitte?
RITARI. Jo eilen.
DAJA. T?n??n saapui Rechan is?. Ja nyt kai toivoa saa Recha?
RITARI. Mit??
DAJA. Mit' anonut niin usein teilt' on jo. Ja is? itse teit? v?ltt?m?tt? nyt kohta kutsuu. Babylonista kahdellakymmenell? kameelilla h?n t?ydet, kalliit ryytikuormat toi ja jalokivet, kankaat arvokkaimmat ja kauneimmat, mitk' Intiasta l?ytyy tai Persiasta taikka Syyriasta, niin, jopa Kiinasta.
RITARI. En osta mit??n.
DAJA. Kuin ruhtinas h?n suur' on v?est??n. Mut usein ihmetellyt oon, miks h?nt? se 'Nathaniksi viisaaks' ylist??, ei 'rikkaaksi'.
RITARI. Kai rikas sek? viisas on siit? yht?.
DAJA. Hyv?ks sittenkin ois h?nt? ennen muuta kutsuttava. Hyvyytt??n ette voi ees kuvitella. Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, mit' oiskaan teille sin? hetken? h?n tehnyt, antanut!
RITARI. Kas, kas!
DAJA. Nyt tulkaa ja kokekaa ja n?hk??!
RITARI. Mit? siis? Kuin pian hetki ohi on?
DAJA. Jos ei h?n niin hyv? ois, niin kauan oisinko m? h?neen tyytynyt? Te luuletteko, ett' arvo kristityn on vieras mulle! -- Ei minullekaan kehtoon lauleltu, ett' on mun Palestiinaan miest?ni vain siksi seurattava, ett? siell? saan juutalaisen lasta kasvattaa. Soturi jalo Freedrik-keisarin ol' armas mieheni --
RITARI. Ja syntyisin Sveitsist?, kunnian ja armon sai h?n keisarin ja majesteetin kanssa yht'aikaa samaan jokeen hukkua. Kuin monasti sen kuullut oon jo, vaimo? Mua ahdistamast' ettek? voi laata?
DAJA. Ahdistamasta! Taivas!
RITARI. Niinp? niin! Teit' enh?n en?? n?hd? halua! En kuulla! Tahdo en, ett' yh?, yh? mua muistutatte teosta, min tein harkitsematta, aivan arvoitus mi mulle on, kun ajattelen sit?, En tosin katuis sit? mielell?ni; vaan n?hk??s, tapaus jos toistuu tuo: syy teid?n on, jos pense?mp' oon silloin, jos ensin harkitsen ja palaa sallin, mi palaa.
DAJA. Herra armahda!
RITARI. T?st' alkain mua ?lk?? tunteko, sen ilon vain m? pyyd?n teilt?. ?lk?? vaivatko mua is?ll?k??n. Juutalainen aina on juutalainen. Min? j?yh? shvaabi. Oon aikaa tyt?n kuvan unhoittanut, -- jos muistin koskaan.
DAJA. H?np? muistaa teit?.
RITARI. Vaan mink?, mink? vuoksi?
DAJA. Kenp? tiet??? Ain' ihminen ei ole, milt? n?ytt??.
RITARI. Vaan harvoin parempikaan.
(L?htee.)
DAJA. Vartokaa! Mi kiire --?
RITARI. Vaimo, hylj?t?k? t?ytyy mun vuoksenne n?? palmut mieluisat?
DAJA. Niin mene, saksalainen karhu! Mene! -- Vaan karhun j?ljilt' en saa j??d? sent??n.
(Seuraa RITARIA matkan p??ss?.)

TOINEN N?YT?S.
ENSIM?INEN KOHTAUS.
N?ytt?m?: sulttaanin palatsi. SALADIN ja SITTAH pelaavat shakkia.
SITTAH. Miss' oot Saladin? Miten pelaat t?n??n?
SALADIN. Hyvinp?, luulen.
SITTAH. Tuskin munkaan verroin. Tuo siirto peruuta.
SALADIN. Ja miksi?
SITTAH. Vaaraan j?? hevonen.
SALADIN. Niin j??. Siis n?in!
SITTAH. M? n?in teen haarukan.
SALADIN. Kas vaan! -- No, shakki siis!
SITTAH. Sua mit? auttaa se: m? siirr?n eteen, ja asemas on sama taas.
SALADIN. En p??se p?lk??st? t?st? vahingotta, huomaan. -- Mut olkoon: ota hevonen!
SITTAH. En huoli. K?yn ohi.
SALADIN. Mulle lahjoita et mit??n. Tuo paikka arvokkaampi hevosta on sulle.
SITTAH. Ehk?.
SALADIN. Mutta laskun tekoon is?nt? mukaan ota! Katsos, n?in! T?t' et s? arvannut?
SITTAH. En todellakaan. En, ett? noin sa kuningattarees v?synyt oisit.
SALADIN. Kuningattareeni?
SITTAH. Jo huomaan: t?n??n tuhat denaaria mun t?ytyy voittaa -- ropoja ei en??.
SALADIN. Mitenk??
SITTAH. Kysy viel?! -- Kaikin keinoin h?vit? tahdothan sa, tahallas. Mut etua en min? siit? saa. N?es, paitsi ettei peli t?llainen juur' ilahduta: enk? melkein aina sult' enin voita, milloin h?vi?n? Mua lohduttaakses tappioni j?lkeen ain' etk? mulle pelipanosta takaisin lahjoita sa kaksinkerroin?
SALADIN. Kas vaan! Siis ootkin, siskoseni, milloin h?visit, tahallasi h?vinnyt?
SITTAH. Sun anteliaisuutes, rakas veli, syy ainakin lie -- siihen, etten ole paremmin oppinut ma pelaamaan.
SALADIN. Nyt poikkeamme pelist?. Tee loppu!
SITTAH. N?in j??k? siis? No: shakki! -- toinen shakki!
SALADIN. Todella, tuot' en uhkaa huomannut, mi yksin tein vei kuningattareni.
SITTAH. Sit' auttaa voiko viel?? Katsotaanhan.
SALADIN. Ei, ei, vain ota kuningattareni --. Pien' ilo siit' on mulla aina ollut.
SITTAH. Vain nappulaako tarkoitit?
SALADIN. Vie pois? -- Ei siit? mit??n. Turvassahan sitten on kaikki taas.
SITTAH. Jo kyllin oppinut oon veljelt?ni kuningattarille olemaan kohtelias.
(Ei kajoo kuningattareen.)
SALADIN. Ota se tai j?t?! Muuta minulla ei ole.
SITTAH. Miks ottaa? -- Shakki! -- Shakki!
SALADIN. Jatka!
SITTAH. Shakki! Ja shakki -- shakk!
SALADIN. Shakmatt!
SITTAH. Ei viel?; saathan s? v?liin hevosen. -- Tai miten tahdot --. Yks kaikki!
SALADIN. Niinp? niin! Oot voittanut, Al-Hafi maksaa. Kutsuttakoon h?net! Et aivan v??r?ss' ollut, Sittah: pelin ma hajamielisesti pelasin. Ja ken se aina silonappulat nuo antaa, jotk' ei mit??n muistuta, ei merkitse? Kanss' imaminko t?ss? pelasin? -- Kas, syit' etsii tappio! Ei, pahat nappulat ne, Sittah, ei mua vieneet tappioon: vaan sinun taitos, sun