Nathan Viisas | Page 5

varoituksen vuoks?
MUNKKI. Oh ei! -- Mun on vain suonenly?nti?nne tarkattava.
RITARI. Ja itse ilmaisette sen?
MUNKKI. Miks en?
RITARI (itsekseen). Ovela veli! -- Teid?nlaisianne lie luostarissa paljonkin?
MUNKKI. En tied?. Mun, rakas herra, t?ytyy totella.
RITARI. J?rkeilem?tt? teettek? sen my?s?
MUNKKI. Kuin totella voin muuten, rakas herra?
RITARI (itsekseen). Ain' yksinkertaisuus on oikeassa! -- Kai tiet?? saan my?s, ken se minuun tahtois l?hemmin tutustua? Itsest?nne en sit? usko.
MUNKKI. Sopisko se mulle? Mua hy?dytt?isk? se?
RITARI. Siis kelle sopii uteliaisuus, ket? hy?dytt???
MUNKKI. Kai patriarkkaa, luulen. -- H?n se minut l?hetti j?lkeenne.
RITARI. Vai patriarkka? Punainen risti valkovaipassa lie outo h?lle?
MUNKKI. Mulle ei!
RITARI. No, veli: m? ristiritari ja vanki oon. -- Kun lis??n: vangiks' j?in Tebniniss?, jonk' aselevon viime hetkell? me ottaa mielimme, p?in Sidonia sen j?lkeen rynn?t?ksemme; -- kun lis??n: kahdestakymmenest? vangista m? yksin Saladinilta sain armon, -- niin patriarkka tiet?? kylliksi. Jo enemm?n kuin kylliksi.
MUNKKI. Vaan tuskin enemm?n kuin jo tiet??. Tiet?? tahtois h?n my?s, miks armahtanut Saladin on herraa yksin.
RITARI. Tied?nk? sit' itse? Jo kaula paljaana ma polvistuin ja varroin iskua, -- niin katseen t?ht?? Saladin minuun, sy?ksee luo ja viittaa. Pois putoo kahleeni, ma nousta saan; ma tahdon kiitt??: h?n on kyyneliss?; h?n l?htee, min? j??n: vait kumpikin. -- T??n seikan patriarkka itselleen saa syineen selvitell?.
MUNKKI. Siit? p??tt?? h?n, ett? suuriin t?ihin Jumala on teit? varjellut.
RITARI. Niin, suuriin t?ihin! Juutalaistyt?n tulest' auttamaan; uteliaita Siinaill' opastamaan, ja muuhun sellaiseen.
MUNKKI. Viel' ehditte! -- Eik' ole tuokaan vallan mit?t?nt?. Ehk' itse patriarkalla jo on t?ysarvoisia t?it? herraa varten.
RITARI. Vai niin? Vai luulee veli? -- Jotain onko h?n viittaillut jo teille?
MUNKKI. Onpa kyll?! Vain tutkia mun ensin t?ytyy herraa, mies oikea h?n onko.
RITARI. Niinp? niin! (Itsekseen.) Saa n?hd?, miten tutkii tuo! -- No siis,
MUNKKI. Tie lyhin lie, jos suoraan herralle ma kerron patriarkan toivomuksen.
RITARI. Jok' on?
MUNKKI. H?n herran huostaan j?tt?nyt ois er??n kirjeen.
RITARI. Mun? En l?hetti ma ole! -- Tuoko teht?v? se oisi suurarvoisempi kuin ne, joita ennen ma suoritin?
MUNKKI. On varmaan! Kirje tuo -- niin sanoi patriarkka -- l?heisesti se koko kristikuntaa koskee. Kerran saa taivaan Herralt' erikoisen kruunun -- niin sanoo patriarkka -- h?n, ken vie sen kirjeen taitavasti m??r?n p??h?n. Ja arvollisin -- sanoo patriarkka -- sen kruunun saajaksi on herra.
RITARI. Min??
MUNKKI. Ei kukaan, n?hk??s, -- sanoo patriarkka -- sen kruunun ansioon lie taitavampi kuin herra on?
RITARI. Kuin min??
MUNKKI. Vapaahan t??ll' ootte; kaikki paikat n?hd? saatte; kaupungin piirityksen, puolustuksen te ymm?rr?tte -- sanoo patriarkka paraiten arvioida osaatte sen toisen sis?muurin, jonka ?sken Saladin rakennutti, selvimmin sen -- sanoo patriarkka -- kuvaatte Jumalan sotureille.
RITARI. Hyv? veli, selit? l?hemmin jo kirje mulle!
MUNKKI. Niin, sit? -- sit' en kyll? t?ysin tunne. Vaan Fiilip-kuninkaalle kirje on. -- On patriarkall'... Ihmeekseni usein k?y, miten pyhimys, jonk' el?? pit?is vain taivaassa, voi samall' alentua niin paljon asioita tiet?m??n t??n maailman. Lie karvasta se h?lle.
RITARI. Siis -- patriarkalla --?
MUNKKI. On tarkka tieto ja vallan varma, milloin, mist? p?in ja miten, kuinka voimakkaana k?y Saladin rynt??m??n, jos ilmi puhkee taas sota.
RITARI. Tuonko tiet?? h?n?
MUNKKI. Ja sen h?n Fiilip-kuninkaankin tiedoks soisi, jott' arvioida h?nkin suunnilleen vois, onko vaara liian peloittava, vai onko aselepo, mink? te, ritarit, uljaasti jo rikoitte, hinnalla mill? tahans' uusittava.
RITARI. Kas siin? patriarkka! -- Niinp? vain! Tuo jalo herra mua ei pyyd?k??n vain viestinviej?ksi, vaan -- vakoojaksi. -- Sanokaa, hyv? veli, herrallenne: mik?li selv?n saitte minusta, en ole sit? maata. -- Itse?ni mun viel' on katsottava vangiksi, ja ristiritarien teht?v?n? on yksinomaan kaipaa k?ytell?, ei vakoilla.
MUNKKI. Kas sit? min?kin! -- Ja tuost' en herraa juuri moitikaan. -- Vaan j?ljell? on paras. -- Patriarkka on viel? urkkinut, min niminen ja miss' on Libanonilla se linna, min k?tk?iss' on ne summat suunnattomat, joill' is? varovainen sulttaanin v?kens?; pestaa, sotavalmistelut kustantaa kaikki. Silloin t?ll?in l?htee Saladin siihen linnaan syrj?teit?, vain nimeks seuruetta mukanaan. -- Kai ootte huomannut?
RITARI. En koskaan!
MUNKKI. Milloin Saladin helpompi ois siepata ja armonisku antaa h?nelle? Te s?ps?hd?tte? -- Oh, jo tarjoutunut hurskaita maroniittej? on pari samaiseen uhkatekoon, kunhan vain saa johtajakseen kunnon miehen.
RITARI. Joksi taas minut valinnut on patriarkka?
MUNKKI. H?n luulee, ett? Ptolemaiksesta paraiten k?tt??n avuks ojentaa kuningas Fiilip.
RITARI. Mulle, veli, mulle? Kuin ette ?skett?in jo kuullut ois, juur' ?sken, mik? suhde Saladiniin minua sitoo?
MUNKKI. Kuulinhan.
RITARI. Ja silti --?
MUNKKI. Niin oikein -- tuumii patriarkka --, mutta Jumala, ritaristo...
RITARI. Niist' ei mit??n! Mua konnuuteen ei vaadi ne!
MUNKKI. Ei toki? Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina, mi ihmisist? -- tuumii patriarkka.
RITARI. Saladin s??sti henkeni: m? h?nt? murhalla kiitt?isink??
MUNKKI. Hyi! -- vaan silti Saladin yh? -- tuumii patriarkka -- on kristikunnan vihamies, jok' ei saa oikeutta olla yst?v?nne.
RITARI. Miks yst?v?? Kun en ma konna h?lle, en kiitt?m?t?n ole?
MUNKKI. Siksip?! -- Vaan kiitoksesta -- tuumii patriarkka -- eess' ihmisten ja Jumalan oon vapaa, jos ei mua autettu vuoks itseni. Ja koska kuuluu -- tuumii patriarkka -- ett' armahtanut teit' on Saladin vain, koska olentonne, ilmeenne h?nelle jotain kertoi veljest??n...
RITARI. Ties senkin patriarkka siis? Ja sent??n, -- Kunp' oisi varmaa se! Ah, Saladin! Jos piirtosellakaan mun kuvaani lie luonto