Naimisen juoruja | Page 8

sanoi Kirri vakuutettuna.
"Rupea sinä, Kirsti, toimittamaan Sussoa meille miniäksi! Hänen me
mielellämme ottaisimme", sanoi Katru Kirstille, samassa iskien hänelle
silmää.
Kirsti parka ei ymmärtänytkään tuota kuvallista ja kavalaa emännän
kuvakieltä, jonka tarkoituksena oli isännälle ilmoittaa, ett'ei Susso vielä
muka tiedä koko asiasta mitään, ja tuon ymmärtämättömyytensä vuoksi
rupesi hän koko kurkulta hoveltamaan, että oli siihen läkähtyä.
"Voi kuulkaa hyvä emäntä! Susso on parina iltana käynyt meillä ja hän
on pyytänyt minun sitä samaa teillä toimittamaan -- voooi -- se on
kauv..."
"Eihän kai Susso ole sinua pyytänyt toimittamaan?" sanoi Katru,
katkaisten Kirstin puheen, saadaksensa siten hänen huomaamaan ja
lakkaamaan tuosta hänelle tällä kerralla vastahakoisesta puheesta.
"Onpa niinkin Susso minua pyytänyt toimittamaan ja hän on kauvan
minulle sitä puhunut, aina siitä asti jo hienosti, kun Martti leskeksi jäi
ja sitten aina kiihkeämmin kun rupesi huhuja kuulumaan Martin
suosiosta Ainaa kohtaan, tuota varasta -- pää-rosmoa kohtaan -- mutta

ei pidä tästä kenellekään puhua. Jumalista! Mitähän Susso sanoo, kun
hän saa tästä tiedon, ja tänä päivänä hän sen saakin. No, hän onkin
toista, kuin tuo Kolkin heittiö; niin minun käypi vihakseni koko otus,
että kirppuna purisin hammasteni raossa hänen -- ei pidä kenellekään
pu..."
Katru käveli hänen tykönsä ja nykäsi häntä hiljaa, jonkatähden Kirsti
pysäytti innokkaan puheensa. Sitten hän kuihkasi Kirstille hiljaa:
"miksi sinä isännän kuullen semmoisia puhut, että Susso on pyytänyt
toimittamaan!"
"Ettäkö Susso on sinun pyytänyt toimittamaan?" kysyi Kirri samassa
Kirstiltä.
"Ei vainenkaan, minä ilman -- aikojaan vaan sanoin, kun ma tiesin
asian menestyvän -- ilman aikojaan minä niin sanoin; ei Susso ole
minua pyytänyt toimittamaan", veti Kirsti hädissään sanojansa takaisin.
"Toimita nyt niin, että Susso tulee tänä iltana tänne!" sanoi Katru
ylevästi Kirstille.
"Sen teen mielelläni", sanoi Kirsti ja lähti halttasemaan pois.
"Hän on suora ja toimellinen ihminen tuo Kirsti", sanoi Katru Kirstin
pois mentyä.
"No, tuntuisipa hän muutoin siltä, mutta miksikä hän puhuu niin
monella lailla?" sanoi Kirri, harkiten Kirstin viimeistä puhetta.
"Hän suopi paljon hyvää meille ja siinä innossaan puhuu hän väliin
liikojakin, ei se ole mitään muuta", sanoi Katru.
"Niin tuo taitaa olla", sanoi Kirri huolettomasti.
Samassa tuli naapurin Maija huoneesen.
"Mitä kuuluu?" kysyi Katru.
"Eipä tuota mitään erinomaisia kuulu, mitä tänne kuulunee?" sanoi

tullut.
"Kuuluu tänne: Kolkkilasta on varastettu", sanoi Kirri, päästäksensä
käsiksi tuohon mieluiseen uutiseensa.
"Niin on", sanoi Maija.
"Jyviä".
"Niin".
"Kolkki on käynyt syynäämässä".
"Niin".
"Hän on löytänyt varastetut jyvänsä".
"Kauppamieheltä".
"Ei kun Kirstin aitasta", tokaisi Maija vastaan, kun kuuli asian
rupeavan menemään väärälle tolalle.
"Se on valhe, kauppamieheltä", intti Kirri.
"Se ei ole valhe, se on tosi, että jyvät löydettiin Kirstin aitasta", intti
Maija vastaan.
"Nyt se teiltä ylistetty Kolkin Aina on viimeinkin joutunut kiikkiin!"
sanoi Kirri, uskoen ainakin, että Aina oli varastanut.
"No, mitenkä?' kysyi Maija säikähtäen.
"Ettepä te kaikkia asioita tiedäkään tahi ette ole tietävinänne. Aina on
niiden jyvien varas, jotka Kolkki on käynyt noutamassa pois
kauppamieheltä; siinä yksi teidän kehuttunne pimeyden töitä", sanoi
Katru, hänkin todesta uskoen Kirstin valheellisen puheen.
"Herra Jumala, mitä puhutte!" huudahti Maija säikähtyneenä. "Jyvien
varashan on Kolkin renki, mistä te semmoisia tietoja olette saaneet?"

kysyi hän sitten.
"Kirsti lähti vasta täältä; hän puhui tarkalleen koko asian", selitti Kirri.
"Voi hyvä Jumala, sitä Kirstiä! Kuinka tunnotoin hän lienee, kun vasten
parempaa tietoansa semmoisia puhuu! Kyllä kaiketi sekin on Kirstiltä
kotoisin, että jyvät ovat löydetyt kauppamieheltä?" puheli Maija
kauhistuksissaan.
"Niin onkin", vakuutti Kirri.
"Arvasinhan minä sen, mutta asian laita on totuudessa tämä:
kauppamies ei osta koskaan epäluulon alaisilta jyviä. Nytkin kun torpan
ukko toi kaupaksi hänelle jyviä ja kun kauppamies havaitsi ne
riihikuiviksi, laittoi hän sanan Kolkkilaan, jossa parast'aikaa puidaan
talviriihiä. Sitä tietä sai Kolkki tiedon ja tuli syynäämään. Kun
kauppamies kieltäysi niitä ostamasta, vei ukko ne Kirstille, jossa ne
kyllä kelpasivat. Kauppamiehen avulla osasi Kolkki suoraan Kirstille,
jonka monen turhan peittelemisen, valheen ja mutkan perästä täytyi
tunnustaa ottaneensa jyvät torpan ukolta ja mitata joka kappa Kolkille
takaisin, joita oli ummelleen tynnöri kahdeksantoista kappaa rukiita",
selitteli Maija.
"Niin, mutta eihän tuo teidän puheenne puhdistanut yhtään Ainaa
varkaudesta", sanoi Katru toivovasti.
"Se puhdistuu itsestänsä, kun ma vielä lisään. -- Kolkki meni oitis
torpan ukon kimppuun ja ukko raiskan täytyi tunnustaa ottaneensa
Kolkin rengiltä jyvät myötäväkseen. Kolkki taas renkiensä kimppuun,
joista erään -- asian näin selvän ollen -- täytyi tunnustaa, että hän on
jyvät vähitellen koonnut olkilatoon ja sitten sieltä toimittanut ne torpan
ukon myytäviksi. Kolkki olisi heti eroittanut rengin pois palveluksesta,
mutta kun hän itki ja rukoili ja lupasi parantaa tapansa, niin Kolkki
tahtoi häntä vielä koetella ja antoi hänen vielä jäädä paikoillensa. --
Niin asiat totuudessa ovat", vakuutti Maija.
"Puhuttepa niin suurella varmuudella, kuin olisitte itse olleet paikalla",
sanoi Kirri.

"Itse en ole yhdessäkään noissa rettelöissä ollut saapuvilla, mutta
mieheni, Matti, oli Kolkilla vieraana miehenä joka tempussa; häneltä
olen tiedot saanut ja minun Mattini ei valhehtele koskaan", sanoi Maija
suurella varmuudella.
"Mutta Kirsti puhui asian kaikenni toisin", sanoi Kirri epäilevästi.
"Niinhän hän on tehnyt, kuulinhan sen jo! kumma kun hänen piti