Naimisen juoruja | Page 9

jo
hypätä tänne valehtelemaan ja kääntelemään ja vääntelemään asiat
aivan nurin päin! Ja mikä vielä kummempi: omat rikoksensa
työntämään muiden ihmisien niskoille! Jos ei tuommoisia varasten
pesiä olisi, kun Kirsti juuri on, niin ei olisi puoliakaan selkkauksia
ihmisien kesken kylässä. Hän on semmoinen heittiö, että ottaa tietensä
vastaan palkollisilta ja -- mikä vielä surkeampi -- lapsiltakin varastettua
kalua, ja niin hän koulaa varkaita kylään! Voi surkeaa! No, hän onkin
kaikissa asioissa kumma hattara ja riitojen laittaja; hän ei ole niissä
toimissaan yhtään huonompi Lillua", puheli Maija ja lähti harmeissaan
pois.
"Mitäs nyt sanot?" kysyi Kirri Katrulta, Maijan pois mentyä.
"Sitä nyt sanon kuin ennenkin, että Maija on kolkkilaisten asiamies ja
häntä ei täällä tarvittaisi ensinkään", sanoi Katru puoli-vihassa.
"Mutta Matti ja Maija ovat kylän rehellisimpiä ihmisiä", sanoi Kirri.
"Usko sinä heitä. Ei maar Kolkki osaa peitellä kakarainsa vikoja ja
rikoksia, ja sen vuoksi on hän hankkinut itsellensä noin luotettavat
asiamiehet, että asia näyttäisi paremmin uskottavammalta", koki Katru
selittää.
"Ainakin heidät pidän uskottavampina ja rehellisempinä ihmisinä kuin
Lillun ja Kirstin", intteli Kirri yhä edelleen.
"Sinä olet oikeen kummallinen ihminen! Jos kuka mitä puhuu, uskot
sinä heti heitä ja käännyt sinne päin! Luulempa, että sinä itse kohta
rupeat Kolkin tytärtä toimittamaan miniäksemme, sillä sinä et näy
uskovan vähääkään mitä minä ja muut olemme hänestä kuulleet. Mutta

Kolkin asiamiehet -- kas! heitä sinä kyllä uskot ja kuuntelet! Miehinen
mies! Sussokin on kohta täällä, eikä Martille ole puhuttu sanaakaan
koko Sussosta. -- Martti tänne ja sukkelaa! Kyllä minä teidät,
vetelykset, opetan tässä nuijottamaan ja kaikkia juoruja uskomaan. --
Martti tänne ja sukkelaa!" sanoi Katru vihoissaan, kun pelkäsi, ett'ei
tässä muu auta.
"Jotakinhan tuota tulee uskomaan ja sanomaan tässä alinomaisessa
juorujen liekissä; kun nuot tiedot ovat niin vastakkaiset ja toisistansa
niin suuresti eriäväiset, niin ei tahdo tietää mitä uskoa, mitä ei. Mutta
siltä minusta taas tuntuu, kun sinä olisit oikeassa ja minä väärässä.
Käske Martti tänne, että saamme hänen kanssaan tuumitella", sanoi
Kirri, taas ehki kääntyneenä toisaalle!
Katru lähti ulos.
Kirri parka oli kovin vaikeassa asemassa, noiden alinomaisten juorujen
helletten keskellä. Oikeen hän hikoili Katrun ulos mentyä. Hän väänteli
käsiään ja mumisi itseksensä.
"Mitähän tästä asiasta viimein tuleekaan? Huh, huh! oikeenpa päätäni
ppörryttää. Mikä näistä kaikista on totta, mikä valhetta? -- -- ei, ei,
mutta se köyhyys -- ja jos hän on semmoinen kuin sanotaan -- ei, ei, se
ei sovi, ei ensinkään."
Samassa tulivat Katru ja Kirsti huoneesen.
"Kävikö naapurin Maija täällä?" kysyi Kirsti heti tultuansa.
"Kävipä kyllä ja sanoi Kolkilta varastetut jyvät löydetyn sinun aitastasi,
vaikka sanoit ne kauppamieheltä löydetyn! Semmoinenko ihminen
sinäkin olet, että vasten parempaa tietoasi puhut sillä lailla ja koet omia
asioitasi työntää muiden niskoille? Ja eiväthän jyvät kuulu olleen Ainan
varastamia, niinkuin sinä sanoit!" sanoi Kirri Kirstille nuhtelevaisesti.
"Voi pirun väki -- vai niin! Kolkkilan emännältä itseltään minä ostin ne
jyvät, jotka Kolkki minulta kävi pois riistämässä, ja sinne nekin
menivät -- vai niin! En olisi tahtonut Kolkin emännän kunniaa loukata

ja silti vähän valehtelinkin. -- Niin, niin -- asia on tosi, niinkuin nyt
sanoin ja, ja Aina on ne jyvät varastanut, jotka Kolkki kävi
kauppamieheltä pois noutamassa", sanoi ja puhui Kirsti tohisten ja
hätäillen.
"Ymmärrätkö nyt asian oikean laidan?" kysyi Katru Kirriltä, katsoen
häntä silmiin voittoriemulla.
"Sydäntäni helpoittaa ja kaikki epäluulo rupeaa vähitellen haihtumaan.
Kolkkilaiset ovat siis kaikin epärehellisiä ihmisiä!" sanoi Kirri, sillä
Kirstin puhe oli niin todenmukaista, että se taas täydellisesti vakautti
hänen uskonsa.
"Mitenkähän toki nuot Kolkin penikatkin olisivat oppineet varastamaan,
niinkuin Ainakin, jos ei emänsä edellä olisi heitä opettanut? -- Vai niin,
vai piti naapurin Maijan jo osata valehtelemaan -- ei maar se, piru, osaa!
Kolkin lähettiläshän hän on, aivan Kolkin, sen minä varmaan tiedän.
Mutta kun minä hänen tapaan, kyllä minä hänen, sen vietävän, opetan
ja kunnioitan -- no ei -- älkää puhuko tästä asiasta kauppamiehelle
mitään, ett'ei hän tulisi joutavan tähden juoruihin sekoitetuksi", pyyteli
Kirsti viimeiseltä, sillä hän pelkäsi sen kautta hirmuisen valheensa
tulevan ilmi.
"Yhä selvemmästi rupeaa huomaamaan, että te olette oikeassa ja minä
väärässä. Kiitos, Kirsti, puheestasi!" sanoi Kirri.
"Ei siinä kiittämistä; ainahan oikea asia puolensa pitää", sanoi Kirsti ja
lähti pois. -- Samasta avauksesta tuli Martti sisälle.
"Miksi isä minua käski?" kysyi Martti.
"Sinun pitää, Martti, paikalla noutaa kihlasi pois Kolkin tyttäreltä,
Ainalta, ja ottaa heti erosi semmoisesta ihmisestä; me emme voi
semmoista ihmistä kärsiä. Me olemme äitisi kanssa katsoneet sinun
parastasi ja tuumineet sinulle sopivamman morsiamen, joka on kohta
täällä ja jonka kanssa saat itsekin asiasta tuumitella, ja niin paikalla
kihlata; sitten ensi pyhänä kuulutuksille, harmiksi Ainalle, Kolkin koko
perheelle ja -- pirulle", puheli Kirri Martille.

"Puhutpa nyt niinkuin kelpomies", sanoi Katru Kirrille, kun huomasi
saaneensa hänen täydellisesti voitetuksi.
"Mitä te, isä, nyt puhuitte? En ymmärtänyt sitä ensinkään", sanoi Martti
hajamielisesti.
"Sanoin sitä, että saat ottaa toisen morsiamen, jonka jo olemme sinulle
valinneet, ja erota entisestä. Se on tehtäväsi, sanon minä", sanoi Kirri
tuimasti.
"Kenen?" kysyi Martti.
"Susson, nisujen leipojan."
"Kyllä se