Naimisen juoruja | Page 5

?iti.
"Mink?laisesta ihmisest??" kysyi Martti.
"Semmoisesta, joka on k?yh? kuin rotta ja viel? kaupan p??lle -- varas. Semmoista se on sinun kehuttu sivistyksesi! Niin kauvan h?rsytit, kelvotoin, ett? saat kuulla suomea, h?vyt?in! Niin kauvan kun me el?mme, et sit? saa -- ?l?p?s ihminen! pahan-tapainen ja k?yh? rotta", sanoi Katru tulistuen.
"?lk?? hyv? ?iti uskoko kaikkia mit? kuulette; eiv?t asiat niin ole", sanoi Martti ja l?hti kauhistuen pois.
"Nyt saat hedelm?t niitt?? siit?, kun toimitit ja otit Martille lyijykyn?n. Minun vahva uskoni on se, ett? jos h?n ei olisi sit? saanut, ei h?n olisi noin uppiniskainen, kuin h?n nyt on, eik? rakentaisi tuommoisia naimiskauppoja, sill? ei h?nell? olisi semmoisia houreita p??ss?, kuin h?nell? nyt on. Ei h?n en??n muusta puhukaan, kuin sivistyksest?, ja y?kaudet h?n tonkii noita kirjojansa, joita h?n Kolkilta k?y lainaan noutamassa, ja toisia kirjoja h?n viepi, kun toisia noutaa. Niiden ??ress? h?n nuijottaa ja nokottaa, niin ett'ei kuule eik? n?e mit??n. Kaikki ne semmoiset lorukirjat saisi viskata tuleen, sill? niiss? ei ole yht??n Jumalan sanaa, ei yht??n. Tuo kaikki on aivan sen kirotun lyijykyn?n ty?t? ja mutkitta se on sanottu: ei Martti olisi mieltynyt Kolkin tytt?reen, jos ei h?n olisi saanut lyijykyn??", sanoi Katru Martin pois menty?.
"Saattaa kyll? olla mahdollista, ett? asiat niin ovat, sill? Kolkin tyt?rkin on laillaan kouluutettu, jos kohtakin turhuuteen. Kolkki on kaikki kakaransa opettanut kirjoittamaan, r?tn??m??n ja Jumalako sen tiet?? mit? loruja h?n heille opettanee. Jos Martti ei olisi oppinut kirjoittamaan, r?tn??m??n ja noita loruja lukemaan, ei h?n luultavasti olisi niist? omaisuuksista muissakaan ihmisiss? piitannut mit??n. Jos min? olisin tiet?nyt, ett? lyijykyn? siihen suuntaan vaikuttaa, en ik?n? olisi sit? h?nelle ostanut. Mutta t?ytyy olla vasta varovampi ja katso, ett'eiv?t Esko ja Hannu niit? saisi. He ovatkin tottelevaisia lapsia ja tekev?t niinkuin n?kev?t meid?nkin tekev?n", puheli Kirri, katuen lyijykyn?n ostoaan!
"Et uskonut silloinkaan minua, vaikka min? olin lyijykyn?n ostoa vastaan mink? voin, nyt on uskomisesi jo liian my?h?ist?", sanoi Katru miehellens?.
"Pojalla oli semmoinen halu, ett? hevosen per?ss?ki ollessaan kirjoitteli risun nokalla kaikki lumihangetkin t?yteen ja piirteli ihmisen ja el?inten kuvia. Sitten kun h?n voi itse jonkun pennin rahaa saada, osti h?n paperia, mutta h?nell? ei ollut mill? h?n olisi piirustellnt tuohon saatuun paperiinsa. Silloin rupesi poika minua k?rtt?m??n, ett? ostaisin h?nelle lyijykyn?n. Kolkki kehoitti minua tyydytt?m??n pojan opinhalua ja min? tein tuon tuhman kauppani. Mutta kun poika sai tuon lyijykyn?n, silloinkos vasta ty? tuli; niiden ??ress? h?n istui, piirteli ja rapasi, kun v?h?k??n oli joutoaikaa; pyh?-iltoinakaan ei h?n joutanut ottamaan osaa toisien poikasien leikkeihin, itsekseen vaan piirteli ja rapasi", selitteli Kirri, voitettuna akkansa puheelta ja omalta tunnoltansa.
"Siev?sti asiat kutoutuivat yhteen! Kolkki on viittana poikamme turhaan ja turmiolliseen oppiin. Tuo turha oppi rakentaa tien, joka l?htee meilt? ja p??ttyy Kolkkilaan. Tuota tiet? my?den on onnettomuus ja perikato tullut meille. Ei miehisen miehen pit?isi olla jokaisen naurettavana. -- Mutta eth?n sin? puhunutkaan Martille Sussosta mit??n!" nuhteli Katru miest??n.
"Olihan sopimatoin aika semmoiselle ty?lle. Silloin pit?? olla paremmalla tuulella, ett? puhet paremmin vaikuttaisi. Tied?th?n poikamme olevan herkk?-luontoisen, h?nen kanssaan pit?? varovasti menetell?, onhan meill? aikaa", neuvotteli Kirri. Niin kului se ilta loppuun.
Heti aamulla tuli Lillu huoneesen, H?n oli hyvin teko-arkana ja koki nilkuttaa r?mp?t?!
"Hyv?? p?iv??, is?nt? ja em?nt? kulta! K?vin tuolla Kolkkilassa, niin pist?ysin t??ll?kin k?ym??n", sanoi Lillu huoneesen tultuansa.
"Istu Lillu!"' kehoitti Katru.
"Voi hyv? juu! tuota em?nt??. Miksi te olette aina minulle niin hyv? ja soma? Min? en joutaisi istumaan, sill? minun pit?isi viel? k?yd? monessa paikassa", sanoi Lillu teeskennellen.
"Istuhan nyt toki, Lillu! eih?n niin kiirett? liene. Sin? tulet juuri Kolkkilasta, josta meill? vasta oli t?ss? puhet; sin? ehk? tied?t sielt? yht? ja toista uutta, joita me juuri parahiksi tarvitsemme", kehoitti h?nt? Katru toistamiseen.
"Te olette minulle aina paremmat kuin muut ihmiset!" sanoi Lillu ryiskellen ja hierustellen itse?ns? istumaan.
"Mit? sinne Kolkkilaan sitten kuuluu?" kysyi Katru, iskien Lillulle salaa silm??.
"Eip? tuonne mit??n erinomaisia kuulu. Aina tuo tuli kyl?st?", sanoi Lillu, vastaten em?nn?n silm?niskuun.
"Mist? kyl?st??" kysyi Katru h?t?isesti.
"Torpalta", sanoi Lillu ryiskellen.
"Tiesitk? mit? h?n siell? k?vi?" kysyi taas Katru.
"Voi kuulkaasta hyv? is?nt? ja em?nt? -- en min? sent??n puhu, sanottaisiin minun sitten juorunneen", sanoi Lillu, katkaisten puheensa.
"Puhu vaan, Lillu! ei se t?st? sen etemm?ksi mene, eik? sinun tarvitse is?nt?? ujostella", sanoi Katru.
"?l? suinkaan minua ujostele, Lillu, puhu vaan h?lkyilem?tt? suusi puhtaaksi!" kehoitti is?nt?kin.
"Torpan akka sanoi Ainan k?yneen h?nelt? paidan ompeluksia noutamassa", alkoi Lillu.
"Olikohan ne omia ompeluksiansa?" kysyi Katru.
"Omiansa tietenkin", vakuutti Lillu.
"Niink? h?n on kelvotoin ja saattamatoin, ett'ei itse saa paitaa p??llens? ommelluksi?" kysyi Katru teko-kauhistuksella.
"Voi hyv? juu! Ettek? te, em?nt?, ole sit? ennen tienneet; min?h?n tuolle olen lapasetkin k?teen kutonut", sanoi Lillu ihmetellen em?nn?n tiet?m?tt?myytt?.
"Mill? se, rotta, maksaa palkan k?sit?ist?, joita h?n teett???" kysyi Katru teko-tiet?m?tt?myydell?.
"Voi em?nt? kulta! joka varastaa niin julmasti kotoaan, mill? h?n muulla maksaisi palkan. Minulleki tarjosi h?n jyvi? k?sit?itteni edest?, mutta mit? min? h?nen jyvill?ns? teen; rahan tuo sitten maksoi. H?n kokee olla aina niin h?yli minullekin, ik??nkuin en min? h?nt? tiet?isi ja tuntisi. Viimeskin kun k?vin siell?, keitti Aina silloinkin kahvia, ja mist?