Naimisen juoruja | Page 4

Semmoisia he ovat ja semmoisia he l?yt?v?t, kun itse saavat valita! Mit? semmoiset ymm?rt?v?t? Ei mit??n. Luulevat vaan sill? talot tulevan rikkaiksi ja asutuksi, kun vaan saavat mieluisensa, vaikk'ei h?nell? muuta tekisi kuin vesilintuja nakkaisi. Samanlainen n?kyy Martin uusi mielitiettykin olevan, mutta ei se asia saa niin menn?. Meid?n pit?? etsi? Martille toinen parempi morsian ja suostuttaa h?n siihen, ett? h?n erkaneisi pois tuosta kelvottomasta ja k?yh?st? rotasta!" puhui ja esitteli Katru innossaan.
"No hiivatti! Niin, niin, se on avullinen keino se, mutta oletko miettinyt, kuka olisi sovelias poikamme tulevaksi vaimoksi?" sanoi Kirri ihastuksissaan vaimonsa esityksest?.
"Ei kukaan h?nelle paremmin sovi, kuin Susso, nisujen leipoja. H?n on nuori leski, kaunis kuin mansikka ja vahva ruumiinsa rakennukselta; h?n ei ensi takassa sairasteleisikaan. P??lle p??tteeksi on h?n rikas, sill? h?n tienaa paljon nisujen leipomisella", esitteli Katru yh?.
"No, se sopii niinkuin naulattu. Sin? arvasit vaalit hyvin toimittaa; min? en suinkaan olisi tuota huomannut. Esitelk??mme Susso Martille, ehk? h?n takertuu siihen paulaan ja vierauupi pois tuosta kelvottomasta ja k?yh?st? Kolkin tytt?rest?, josta niin pahojakin kuuluu", tuumitteli Kirri.
Pari sanaa selvikkeeksi, mink?lainen ihminen tuo Susso oli, johon Martin vanhemmat panivat niin suuren toivonsa.
H?n oli nuorehko leski ja avioliitostaan oli h?nell? vaan yksi poika. H?n oli iso, lihava ihminen ja punanen kuin turkin pippuri. H?n oli siit? asti, kun h?n oli leskeksi j??nyt, ollut kauheassa miehen saamisen halussa ja touhussa. Eip? kyl?ss? ollut sit? naimisen hommaa, jonka v?liss? ei Susso olisi ollut, sotkemassa ja h?iritsem?ss? rakastuneiden v?li?, ja tunkemassa itse?ns? heid?n v?liins?. Ja tuota oman itsens? kaupittelemista teki h?n itse omassa persoonassaan niin suurella toimeliaisuudella, ett? ymm?rt?v?t ihmiset katsoivat sen h?vytt?myydeksi. Vaikka Susso oli niin toimelias oman asiansa auttamiseksi, eiv?t naimamiehet kuitenkaan katsoneet soveliaaksi yhdist?? itse?ns? h?neen, sill? heid?n mielest??n oli Susson k?yt?ksess? jotain haisevaa ja vastenmielist?, ja siin? samassapa itse Sussokin tuntui heist? samanlaiselta. Joka tilaisuudessa kehui Susso rikkauksiaan ja lahjojaan, mutta oikeat ihmiset havaitsivat h?nen valehtelevan ummet ja pime?t, sill? jos h?n sai jonkun nisukappaleen my?dyksi, niin sanoi h?n pennit markoiksi ja kymmenet sadoiksi. -- Semmoinen oli Susso, ei parempi, eik? pahempi, mutta k??ntyk??mme itse asiaan.
Juuri kun Martin vanhemmat olivat saaneet mielens? toisillensa ilmoitetuksi ja keinonsa yhteen puhutuksi, tuli Martti huoneesen. Vanhukset vaikenivat Martin tultua ja loivat voitollisia ja umpikuljuisia silm?yksi? toisilleen.
"Mist? tulet?" kysyi ?iti Martilta viimein, katkasten siten ??nett?myyden.
"K?vinh?n vaan kyl?ss?", sanoi kysytty.
"Kolkilla vissiin, vai", eh?tti is? kysym??n.
"K?vinh?n siell?kin", sanoi Martti rehellisesti.
"Mit? asiaa sinulla siell? oli?" kysyi is?, n?ht?v?sti kiivastuneena Martin suorasta tunnustuksesta, sill? se olisi vanhuksille ollut paljon suotavampi, jos Martti olisi kielt?nyt Kolkilla k?yneens?, vaikkapa olisi valehdellutkin.
"Eiv?th?n naapurien v?lill? asiat tule kysymykseen", sanoi Martti.
"Asiasi oli Kolkin tytt?relle, Ainalle", sanoi ?iti, katsoen tuimasti Martin silmiin.
Martti lensi tulipunaiseksi tuon kuultuansa. H?n oli luullut syd?mens? rakkaimman asian olevan viel? synkimm?n salaisuuden peitossa ja nyt se oli jo tietona h?nen vanhemmillansakin! H?n tunsi vanhempansa mielipiteet tarkkaan, ett'ei sielt? ollut mit??n hyv?? odotettavana. Sent?hden h?n varustausi kovinta vastaan ottamaan, ja v?h?n toinnuttuaan h?mm?styksest??n, sanoi h?n rohkeasti: "N?in Ainankin Kolkilla k?ydess?ni, ja se kannattikin".
"Kuulitko nyt?" sanoi Katru, katsoen luottavasti miest?ns? silmiin.
"Kuulin. Tosi on mit? olet puhunut", sanoi Kirri. Sitten k??ntyi h?n Martin puoleen ja sanoi: "Sinun pit?? Kolkilla k?ymisesi heitt?? pois!"
"Ja mink?t?hden? jos saan luvan kysy?", sanoi Martti.
"Sent?hden, ett'et saa pit?? mielt?k??n naidaksesi Kolkin tyt?rt?", sanoi is? lujasti.
"Miks'ei?" kysyi Martti, ik??nkuin ei h?n olisi tiet?nyt syyt? vanhempiensa vastahakoisuuteen.
"Siks'ei, kun toisit taas taloon semmoisen kelvottoman, kivuloisen ja k?yh?n ihmisen, kuin ensim?inen vaimosikin oli, jolla ei tee kukaan mit??n", sanoi is?.
"Antakaa toki kuolleen maata rauhassa! Olihan ihminen sive? ja muutoin kelpo ihminen, ja eih?n se ollut h?nen syyns?, jos ei h?n ollut tervet, sanoi Martti, kauhistuen.
"H?n oli my?s k?yh?", muistutti Kirri, ik??nkuin tuoden esiin parhaan todistuskappaleensa, joka valaiseisi Martin ymm?rryksen, n?kem??n entisen vaimonsa ja nykyisen morsiamensa kelvottomiksi ihmisiksi.
"Viel? k?yhempi on nykyinen kokelaansa. Kolkilla on niin paljon peneksi? kuin helluntain epistolassa. Kun menee h?nen huoneesensa, niin aivanhan se silm?munalta paistaa. Mit? siit? tulee perint??, ei mit??n, hyv? vaan, ett'eiv?t kuole yhteen kokoon kuin russakat. Paljon on tosin ollut itsell?nikin lapsia, mutta Jumala toki korjasi enimm?n osan niist? jo pienin? pois t?st? murheen laaksosta; j?lell? ei ole en??n kuin nuot kolme sirkkaa, joita ei -- Jumalan kiitos -- tarvitse toki tyhjin k?sin laskea t?h?n vaivan siaan", eh?tti Katru sanomaan.
"Ei rikkaus ihmist? kaunista, vaan hyv?t avut; kyll? Jumalalla on rikkautta kun meill? vaan on rakkautta", sanoi Martti.
"Mit? hyvi? avuja Kolkin tytt?rell?, Alinalla on?" kysyi Katru kiivaasti.
"H?n on hyv?n kokoinen, hyv?n n?k?inen, terve, raitis, sive?k?yt?ksinen ihminen ja p??lliseksi sivistyneempi kuin tavallisesti", sanoi Martti uhka-rohkeasti.
"Kuinka monta velli? luulet sivistyksell? h?yst?v?si?" kysyi ?iti!
"Te ette puhu, ?iti, oikeen, ettek? ymm?rr? koko asiasta mit??n; siveys maksaa ihmisell? enemm?n kuin raha-tuhannet", sanoi Martti kauhistuen.
"Kyll? kuulen, ett? olet uppiniskainen, mutta min? sanon sinulle: jos sin? nait Kolkin tytt?ren, niin min? teen sinun perinn?tt?m?ksi", uhkasi is?.
"Se on kyll? ik?v? asia, is? kulta, mutta minun t?ytyy my?s totuus tunnustaa: min? en saata erota Ainasta, vaikka menett?isin sent?hden puolen maailmaa", sanoi Martti lujasti.
"Tuommoisesta ihmisest?!" sanoi