Naimisen juoruja | Page 3

mit??n.
"Ainaa", sanoi Katru kuivasti.
"Mutta Ainaahan sanotaan muuten kelpo ihmiseksi", sanoi Kirri sen johdosta, kun h?n oli kuullut Ainasta puhuttavan paljon hyv??.
"Mit? pirua?! Kelpo ihminen! Mit?s lintu; min? olen nyky??n kuullut oikeen tarkkaan h?nen el?m?kertansa", sanoi Katru, tuimistuen siit?, kun miehens? arveli Ainan kelpo-ihmiseksi.
"Hyv??k? vai pahaa olet h?nest? kuullut?" kysyi Kirri yht?kaikkisesti yh? edelleen.
"Kaikkia sin? kysyt! Milloin niist? semmoisista on hyv?? kuulunut? Pahaa, huonoa se on, jota min? h?nest? olen kuullut", sanoi Katru.
"Kenelt? olet noita tietoja kuullut?" kysyi Kirri jo hyvin kiihke?sti, sill? vaimonsa puheet alkoi her?tt?? h?nen huomiotansa!
"Lillulta, joka kaikki asiat ja tapahtumat kyl?ss? tiet??", sanoi Katru luottavasti.
Ennenkun kertomuksessamme menemme etemm?ksi, t?ytyy meid?n pikim?lt??n silm?t?, mink?lainen tuo Lillu oli, jolta saatuihin tietoihin Katru ja Kirrikin panivat niin suuren luottamuksen.
H?n oli noin viidenkymmenen vuoden vanha, naimatoin nuori vanhapiika, laiha kuin kaakinpuu ja ruskea kuin naurispaistikainen. H?n oli koko kyl?n joka ihmiselle yst?v? ja -- vihollinen; yst?v? edess? ja vihollinen takaa, sill? jos vaikka h?n oli kenen edess?, kehui ja loikerteli h?n h?peem?tt? kaikella tavalla h?nt?; silloin oli puhuteltu h?nen mielest??n niin kaunis, ett'ei mointa, niin viisas, ett'ei vertaa, ja niin rikas, ett? kaikki sit? ihmetteliv?t, vaikka edess??n olia olisikin ollut vaan vanha, silm?puoli, rupitaudin arpinen, tuhma ihminen kuin saapas; niin teki Lillu kun h?n vaan toivoi h?nelt? jotakin saavansa. Mutta kun Lillu p??si johonkin toiseen ja toisenmieliseen paikkaan, haukkui ja parjasi h?n vasta ylistetyt hyv?tkin ihmiset alimaiseen hiivattiin. Jos joku halveksi h?nen juorujaan, eik? pit?nyt niist? mit??n, eik? palkinnut niit? mill??n, koki Lillu kostaa tuota halveksimaansa kaikilla keinoilla, ja niinkuin kyyk??rme hiipi h?n kaikkialla h?nen ymp?rill?ns?, ja koki purra ja myrkytt?? halveksiansa kunniaa. H?n ei ollut koskaan tehnyt ty?t?, sill? nuorempana oli h?n kerj?nnyt ja vanhempana el?tti h?n pulskasti kurjan henkens? juoruamisellaan. Vanhempana katsoi h?n edulliseksi nilkuttaa l?nk?t? taloon tullessansa ja siell? ollessansa, mutta kun h?n p??si ett'eiv?t ihmiset h?nt? n?hneet, oli h?n terve kuin ajakka! Semmoinen oli Lillu, jonka tulemme kertomuksen kest?ess? viel? liiemmin tuntemaan.
"Pahat tiedot ihmisest? eiv?t ennusta koskaan hyv??; tihuko Martin sinne on osoittanut?" sanoi Kirri, vaikutettuna jo em?nt?ns? puheesta.
"Eik? tuo, ry?k?le, itse liene liehakoinut Martin per??ns?. H?n onkin semmoinen kietale, ett? joka paikassa on edell? ja ylinn?. Viime pyh?-iltanakin h?n tuossa jokit?rm?ll? laulaa hellitti niin, ett? koko kyl? kajahteli; koko kyl?n nuoriso ymp?rill?ns? kuulemassa, siis Marttikin! H?nell? onkin liian kaunis ??ni, semmoiseksi ihmiseksi, jonka vuoksi nuoriso n?ytt?? h?nt? ik??nkuin jumaloitsevan. Kummako se sitten on, jos h?n -- sen tuhannen ky?t?le -- on saanut poikamme vietellyksi pauloihinsa. Voi hiivatti, kuinka minun k?vi vihakseni, kun tiesin miten asiat ovat. Teki oikeen mieleni vet?? vasten suutansa, ja jos sen tein, olisi kaiketi laannut toviksi aikaa loikumasta!" puhui Katru, innostuneena, kun huomasi puheensa miehess??n vaikuttavan.
"Mit? se oli, jota Aina lauloi?" kysyi Kirri.
"Min?k? heit? ymm?rsin, eli muistan. Oli tuossa semmoisia sanoja kuin: 'Ja laulut mets?n huo'unnot, Sen kansa kaikki k?rsinyt, K?vit maalle astumaan, Kun et tule jo, kun et tule jo!' Ja kuulesta viel?: joka kuuluu olevan r??hk? kuin marakatti ja niin saattamatoin, ett? kyl?ss? kuuluu ryysyns?kin paikkauttavan; muutoin on h?n, niinkuin tied?t, k?yh? kuin rotta, ovatko ne kelpo-ihmisen omaisuuksia? H?h?" puhkesi Katru puhumaan, ik??nkuin pel?ten, ett'ei h?nen puheellansa ole ollut viel? t?h?n anti t?ytt? vaikutusta.
"Ne ovat kaikki pahoja tietoja, mit? olet Ainasta saanut tietoosi. Laulut semmoiset, joita olet h?nen kuullut laulavan, eiv?t ole koskaan p?t? ihmisen ty?t?. Se on ihmisraukkain sivistyksen merkkej?, josta he -- Jumala paratkoon -- niin paljon nykyaikana puhuvat. K?yhyytens? jo on yksin voimallinen tekem??n h?nen kelpaamattomaksi mini?ksemme, vaikk'ei h?nell? muita pahoja tapoja olisikaan, jotka kumminkin tekev?t h?nen huonoakin huonommaksi. Koska nyt olemme n?in varaselta saaneet asiasta tiedon, niin meid?n pit?? heid?n aikeensa tyhj?ksi tehd?, ett'ei Martti saisi omalla p??passillansa naida ja tuoda taloon niin kelvotointa mini??, kun ensikerrallakin", neuvotteli Kirri, t?ysin jo voitettuna.
"Se meid?n pit?? tehd? ja siin? ei saa olla haittana luvalliset eik? luvattomat keinot. Kyll? Lillu asiat kuljettaa ja tiedot tuopi", sanoi Katru, voittoriemulla.
"Kumma kun Martti aina vaan pakkauupi noudattamaan omaa p??t?ns? naimisessaan! No, ei t?st? asiasta ole viel? h?nelle puhuttukaan, vaan n?ytt??p? taas silt?, kuin h?n rupeaisi omaa mielt?ns? asiassa seuraamaan, niinkuin ensim?isess? naimisessaankin, jonka seuraus oli, ett? h?n toi taloon semmoisen kuluttavan ihmisen, jolle jo niin lyhvell? el?m?ns? ajalla piti useammat kerrat laittaa l??kityksi?", sanoi Kirri.
"Niin, ?l? muuta sano. Semmoisia ne ovat ja semmoisesti se k?ypi, kun he saavat p??ns? nauttia. Min? olen tehnyt kymmenen lasta, enk? min? ole kertaakaan viel? tarvinnut muita l??kityksi?, kuin jonkun ropeen tervavett?; enk? min? ole siin? pitkin vinkunut, enk? vankunut. Kerrankin sain aivan ihan yksin?ni pienokaisen, join tervaveteni, k??rein lapsen riepuihin ja menin ihan paikalla taikinaa alustamaan; toisen kerran tein samoin ja menin paikalla heini? purkamaan. Sielt? kun palasin, s?in kylm?? lihavellin per??, enk? kaivannut koskaan sen parempia ruokia, enk? l??kityksi?. Semmoista se on: mini? vainaja sai yhden ainoan lapsen ja oli siihen jo henkens? heitt??! Siin? piti jo olla senkin seitsem?t tohtorit, l??kitykset ja nielemiset, ja yht?kaikki h?n maata riuvotti yhden selj?n tiess? monta viikkoa liikkumatta!