Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 8

hyvin, ett'ei se ensinkään nostanut huomiota."
"Tämä oli sangen viisaasti keksitty temppu!" -- huusivat useammat
porvarit yhteen ääneen.
"Lopun voinette ehkä arvata?" -- kysyi Niilo Niilonpoika.
"Luulen olevani tämän asian lopputarkoituksen jäljillä -- sanoi Aake
Berg -- Me nostatamme rahvaan kapinaan, valloitamme vankilan ja
pelastamme vangit. Jumala suokoon meidän onnistua! Olen valmis
uskaltamaan paljon onnetonta veljeäni pelastaakseni."
"Tämä oli minunkin tuumani. Ilokseni kuulen nyt että toisetkin ovat

samaa asiaa ajatelleet" -- sanoi Jakobsson.
Tässä on mainittava että vangeilla tarkoitettiin niitä, jotka maaliskuun
kapinan tähden vielä istuivat vankeudessa. Juuri nykyjään oli
neuvoskunnassa ollut kysymys heidän lopullisesta kohtalostaan ja useat
mahtavat herrat neuvoskunnassa, etenkin vanha valtiokansleeri Akseli
Oxenstjerna, olivat vaatineet kuolemanrangaistusta monelle heistä.
Huhu tästä nostatti mieliharmia ja kiihoitusta yli koko valtakunnan.
Erinomattain huolestuneet ja tuskaantuneet olivat tietysti vangittujen
sukulaiset ja ystävät. Mutta rahvaskin oli pannut niin pahaksensa tämän
asian, ett'ei näyttänyt mahdottomalta yllyttää sitä puheena olevaan
yritykseen.
"Suostuvatko kaikki läsnä olevat osaa ottamaan tähän
pelastustoimeen?" kysyi Niilo Niilonpoika.
Kaikki vastasivat myöntäväisesti ja väittivät, ett'ei tätä sopivaa
tilaisuutta pitäisi jättää kokematta. Kuitenkin oli kaikella
varovaisuudella toimeen ryhtyminen.
Sen jälkeen keskusteltiin likimmistä tuuman toimeenpanemista
koskevista seikoista ja jokaiselle määrättiin eri tehtävä. Siitä olivat
kaikki yksimieliset, ettei pormestari Niilo Niilonpoika eikä
kaupunginkirjuri Niilo Skunk tehokkaasti ottaisi osaa tähän
vaaralliseen yritykseen, sillä jos asia onnettomasti sattuisi päättymään,
niin olipa tuo ennen kaikkia tähdellistä, että seuran molemmat johtajat
pääsisivät epäluulosta vapaiksi. Väärin kai olisi heittää seuran menestys
yhteen onnen vaakaan, etenkin kuin tämä toimi ei koskenutkaan "P.C.G.
seuraa", vaan tässä nyt läsnä olevia mieskohtaisesti.
Jakobsson ja Aake Berg, jotka pidettiin muita rohkeampina ja
älykkäämpinä, saivat toimeksensa mennä yllyttämään kenraalin ja
Skytten viinaa nauttineita kapinaan. Toisten tuli koota kokoon kaduilla
kuleksivia kerjäläisiä, varkaita ja rosvoja ja johtaa heitä kaupungin
vankilaan. Mitä suurempi melske ja hälinä siellä syntyisi, sitä
vaikeampi olisi asianomaisten saada tieto siitä, kutka olivat kapinan
johtajat. Rahoja tuli jokaisen runsaasti ottaa mukaansa; niitä piti käyttää
siinä, missä sanat elivät vaikuttaisi.

Yksin Pertti Månsson pani jyrkän vastalauseen hänelle määrättyyn
tehtävään. Hän vannoi kautta Jumalan ja kaikkein pyhäin, että hän oli
ihka mahdoton sellaiseen toimeen. Mutta hänen valansa ja
vakuuttamisensa nostattivat vaan naurua ja ivaa läsn'olijoissa. Pertti
Månsson parka sai siinä pitkissä kulauksissa niellä mitä ilkeimpiä
kokkapuheita. Vihdoin piti Jakobsson pitkän kehoituspuheenkin
hänelle. Päästäksensä kaikesta tästä pilkasta lupasi hän lopuksi ryhtyä
toimeen ja parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan tehdä
tehtävänsä.
Kun kaikki asiat näin oli saatu selville, juotiin maljat pohjaan tuon
vaarallisen yrityksen menestykseksi; tämän jälkeen Niilo Niilonpoika,
Niilo Pertinpoika Skunk ja kaikki muut vieraat, paitsi Jakobsson,
läksivät pois.
"Nyt on meidän mitä kiireimmiten pukeutuminen vale-pukuihin --
sanoi Aake Berg, jäätyänsä kahden kesken Jakobsson'in kanssa -- Miksi
ja millaiseksi henkilöksi ai'ot muuttaa itsesi?"
"Sepäksi taas niinkuin viime kerrallakin valhe-puvussa ollessamme. Se
on oivallinen ammatti tuo sepän ammatti; minä rakastan sitä. Usein
juohtuukin mieleeni, että Jumala arvattavasti oli aikonut minua sepäksi,
vaikka pahaksi onnekseni satuin jäämään pajan oven ulkopuolelle. Se
oli kyllä ikävä tapaturma, sillä sen kautta jäi tämä valtakunta parasta
hevoskengittäjäänsä vaille! -- Vaan annappas tänne tuo leiviskän
painava vasara-kolhuri, jotta saan tarkastaa, onko se entisessä
kunnossaan!"
Saatuansa Aake Berg'iltä erään tavattoman suuren pajavasaran ja
heiluttaen sitä päänsä yli jatkoi Jakobsson puhettansa: "Tämä on
oivallinen ase! ... erittäin oivallinen! Ei löydy ainoatakaan niin kovaa
vapaasukuista pääkalloa koko valtakunnassa, ett'ei se pirstoksi menisi,
jos tällä lempi-aseellani sitä kerran kolahuttaisin! -- Mutta tuo nyt esiin
vanhat seppävaatteeni... Kas niin... Tuo nahkanen esiliina ei ole
tämänpäivän tekoisia sekään... Nyt lopuksi vielä hiiliä! Nokikolarilla ei
saa olla mustempia kasvoja ja käsiä kuin minulla."
Puhuessaan oli Jakobsson pukenut päällensä vanhat, rikkinäiset ja

nokiset vaatteet. Saatuansa vielä kasvonsa ja kätensäkin noetuiksi
ängähti hän tyytyväisellä äänellä: "Nyt olen valmis."
Aake Berg loi silmänsä häneen eikä voinut olla nauruun
purskahtamatta.
"Mistä matkasi seppämies?"
"Korpimetsien sysihaudoilta palajan työpajaani."
"Missä tuo työpajasi?"
"Hovilan neiden narrinavetan pihassa. -- Entäs sinä Ahtolan ahojen
ajaja -- mistä tulet?"
"Tietämättömistä."
"Mihin matkas?"
"Tuntemattomiin."
"Vai niin; matkamme kulkee samaan suuntaan. Lähtekäämme yhdessä
tallustamaan."
"Lähtekäämme vaan, mutta ottakaamme mukaan nämät leikkikalut
lapsillemme."
Tämän sanottuansa otti Aake Berg, joka oli pukeutunut merimieheksi ja
peittänyt kasvonsa naamarilla, kaksi pistolia eräästä salalaatikosta ja
antoi toisen niistä Jakobsson'ille, joka kätki sen nuttunsa alle.
Sammutettuansa kynttilät lähtivät he sitte huoneesta.
Ehdittyänsä portille sanoi Aake Berg portinvahdille: "Sinä et saa avata
porttia kenellekään, joka ei tunne oikeita tunnussanoja! Mutta kaikille
niiden tuntijoille avaat sen ja kätket jokaisen, joka pyytää tulla
kätketyksi, tallin alla olevaan kellarikamariin."
"Te voitte täydellisesti luottaa minuun!" -- vastasi portinvahti.

"Hyvä on!" -- Toverillensa sanoi Aake Berg heidän Drottninggatan
nimistä katua kohti käydessä: "Siihen huoneesen viemme vangit ja
pidämme heidät kätkettyinä siksi, että heitä uhkaava kuoleman tuomio
on peruutettu. Mutta jos heille ei suoda armoa, niin lähetämme heidät
salaa pois valtakunnasta, -- siinä tapauksessa nimittäin, että meidän
onnistuu pelastaa heidät vankilasta."
Ulkona oli nyt pilkkopimeä, tuuli puhalteli ankarana myrskynä ja
taivaalla ajelivat mustat pilvet toinen toisiansa hirmuisella vauhdilla.

2 LUKU.
Sill'aikaa vietettiin yhä häitä kenraalin palatsissa. Sinne mekin nyt