Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 7

esiin viittansa taskusta erään paperimytyn ja luki
sitte korkealla äänellä sepittämänsä kaavan puheena olevaan
valituskirjaan. Aina vähän päästä keskeyttivät kuuliat häntä innokkailla
mieltymys-huudoillansa. Kun lukeminen oli päättynyt, niin
hyväksyttiin tämä kaava yksimielisesti pidemmättä väittelyttä. Porvarit
ja talonpojat olivat yhtä hartaat kiittämään sitä. Mutta tämä kirjoitus
olikin mestarillisella taidolla kyhäelty ja sen tekijä todisti siinä
syvämielisesti mutta samassa päivää selvemmällä tavalla, kuinka tuiki
tarpeellinen ruununtilojen peruuttaminen oli valtiolle ja kuinka
vahingolliset aateliston saavuttamat etu-oikeudet olivat yhteiskunnan
onnellisuudelle.
Sen jälkeen ilmoitti Niilo Niilonpoika, että muuan henkilö, jonka

nimen hän mainitsi, oli pyytänyt päästä seuran jäseneksi. Tämän asian
johdosta syntyi nyt vilkas keskustelu.
Lukija on jo epäilemättä arvannut, että me olemme vieneet hänen
valtiolliseen salaseuraan. Tälläisiä tavallisesti "klubbeiksi" kutsutuita
seuroja löytyi Tukholmassa 1650 vuoden valtiopäivien aikana
useampia. Päätarkoituksena oli niillä kaikilla valtiollisten asioiden
keskusteleminen ja valtiopäivillä ratkaistavain kysymysten edeltäpäin
valmistaminen, mutta sillä seuralla, johonka nyt olemme tutustuneet,
oli toinen, erittäin tärkeä sivu-tarkoituskin. Ne miehet, jotka
kokoontuivat salaisiin keskusteluihin Aake Berg'in talossa, kutsuivat
itsensä "P.C.G. seuraksi" ja kuin mainitsemme, että näillä kirjaimilla
merkittiin sanoja Prins Carl Gustaf taikka suomeksi Prinssi Kaarle
Kustaa, niin voipi jokainen helposti arvata että tämän seuran jäsenet
olivat mainitun prinssin hartaita puoluelaisia, jotka toivoivat niin pian
kuin mahdollista saadaksensa häntä kuninkaaksensa. He olivat sitä
mielipidettä, etteivät valtakunnan asiat kuningattaren hallituksen ohjia
pitäessä voisi mainittavalla tavalla parantua, jos kohta joitakuita
pienempiä muutoksia nykyisissä onnettomissa oloissa saataisiinkin
aikaan. Kaikki toiveensa he panivat prinssi Kaarle Kustaasen, hänelle
oli mitä pikemmin sitä parempi tie valtaistuimelle raivattava. Koska
seuralla oli näin kapinallinen kanta, niin emme saata ihmetellä että se
pyrki pysyä salaisuuden vaipan verhossa. Uusia jäseniä seuraan
ottaessa noudatettiin suurta varovaisuutta. Jokaisen uuden jäsenen
täytyi pyhällä valalla vannoa, ett'ei hän seuraan kuulumattomille sen
vehkeistä ja toimista mitään puhuisi. Vieläpä tämä vaiti-olemisen
sitoumus koski itse seuran nimeä ja olemustakin.
Seuran jäseneksi tänä iltana ilmoitettu pyrkijä oli huikentelevan ja
epäluotettavan luonteensa kautta pahan maineen saanut Pentti Skytte.
Jo tähän aikaan nautti hän tätä mainetta niin suuressa määrässä, että
kaikki puolueet kammoivat häntä eivätkä ottaneet ruvetaksensa hänen
liittolaisekseen. Nytkin vastusteltiin hänen ottamistansa seuran
jäseneksi ankarasti. Erittäin puhui Jakobsson luonteensa koko
kiivaudella sitä vastaan.
"Tämä ei ole mikään seura aatelismiehille ja valtakunnan neuvoksille --

sanoi hän. Sallia Skytten tulla seuraamme on sama kuin että sallisimme
itse p----een omassa persoonassaan tulla tänne! Varjelkoot meitä kaikki
pyhät sellaisista henkilöistä! Hovista lähtenyt tuuli puhaltaa nyt häntä
vastaan, mutta tuuli on oikullinen, ja voi äkkiarvaamatta kääntyä
toiseen suuntaan. Että Skytte niin tapahtuessa kylmäverisesti pettäisi
meidät, siitä voin panna sieluni autuuden pantiksi! Itse sekin seikka jo,
että hän on kuullut puhuttavan seurastamme, on ikävä ja huolettava asia
enkä voi ymmärtää mitenkä hän on urkkinut itsellensä tiedon siitä!
Olisko joku meikäläisistä ruvennut valapatturiksi? Siitä on saatava
selko ja petos ankarasti kostettava!"
"Petosta ei tässä ole olemassa -- sanoi Niilo Niilonpoika. -- Pentti
Skytte ei tiedä seurastamme mitään. Tosin hän arvelee että nykyisiin
oloihin tyytymättömät ovat yhtyneet jonkimmoiseen salaliittoon, mutta
siinä onkin kaikki. Tänään kun hänet tapasin ilmoitti hän minulle, ollen
kovin närkästynyt hallitukseen, mielihalunsa yhtyä porvaris- ja
talonpoikaissäätyjen vastapuolueesen. Ajatellen että hän korkean
virkansa kautta voisi olla meille joksikuksi hyödyksi esittelin häntä
äsken jäseneksi seuraamme. Mutta tarkemmin asiaa nyt mietittyäni
peräytän tämän ehdoitukseni, sillä minä en, todellisen mielipiteeni
hänestä, sanoakseni, luota häneen enemmän kuin Jakobssonkaan."
Sittekuin tämä asia näin oli saatu päätteesen ja kun muutamia muitakin
kysymyksiä noin puolen tunnin kuluessa oli keskusteltu, läksivät
seuran jäsenet pois, eivät kuitenkaan kaikki yhteen aikaan, vaan
kaksittain ja kolmittain. Vihdoin oli heistä vaan viisitoista jäljellä.
Näillä ei näyttänyt olevan kiirettä, vaan istuivat hyvässä rauhassa
pitkän pöydän ympärillä. Aake Berg antoi kantaa esiin vanhaa olutta,
jota juotiin suurista hopeaisista maljoista. Ajan tavan mukaan
kallisteltiin maljoja ahkerasti. Yleisesti versoivat Kristiina
kuningattaren hallituksen aikana kaikki paheet, mutta erittäin saavutti
juopumus silloin Ruotsissa ja Suomessa niin suuren vallan, ett'ei sen
vertaista sitte jälestäpäin ole tavattu. Vieläpä itse hovipiireissäkin oli
juopumus yleinen, vaikka Kristiina itse sitä pahetta vihasi enemmän
kuin kaikkia muita.
"Ellen pety, niin voimme käyttää tätä yötä hyväksemme -- sanoi Niilo

Niilonpoika otettuansa maljastansa aika kulauksen -- Pentti Skytte antoi
minulle tässä asiassa hyödyllisen viittauksen."
"Pentti Skytten antaman viittauksen alla piilee epäilemättä joku petos"
-- väitti Aake Berg.
"En usko sitä. Hän on tätä nykyä silmittömästi suuttunut kuningattareen
ja neuvoskuntaan. Jos voitaisiin näille saada aikaan jotkut kelpo
kepposet, niin olisipa tuo kostoa himoavalle Skyttelle mieliksi. Hän
onkin jo ryhtynyt valmistaviin toimiin."
"Saammeko kuulla, mihin toimiin?" -- kysyi vieraanvarainen isäntä.
"Tänäpanä viettää, niinkuin kaikki tietänette, kuningattaren suosikki
Gyllenström häitään. Mahtavimmat hovipuoluelaisista ovat
kokoontuneet häätaloon, mutta tuo seikka ei ole meille niin suuresta
arvosta, kuin rahvaan hyväksi toimeen pantu kestitys."
"Minä luulen että tähtäämme samaa otusta" -- huudahti Jakobsson.
"Omilla silmilläni -- jatkoi Niilo Niilonpoika puhettaan -- olen ollut
tilaisuudessa näkemään että suuria ihmisjoukkoja on kokoontunut tätä
kestitystä nauttimaan. Pentti Skytte on pitänyt huolta siitä ett'ei
viinajumalan tavarat kesken loppuisi. Omalla kustannuksellaan on hän
salaa antanut viedä sinne useita viina-astioita, joka toimi illan
pimeydessä onnistui niin