Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 9

menemme emmekä hetkeksikään pysähdy tirkistelemään noita koreisin
livreapukuihin puetuita palvelijoita, jotka portailla ja etehisissä
kumartelevat meille, vaan kiiruhdamme suoraan suureen juhlasaliin.
Suurellainen on tosin se komeus, jota silmämme täällä näkevät! Kaikki
mikä nerokkaan Kristiina kuningattaren hovissa on suurta ja loistavata
on tänä iltana kokoontunut tänne. Nuo äärettömän kalliit kulta- ja
hopea korko-umpeluksella kaunistetut naispuvut satojen vahakynttiläin
lunoavassa valossa, nuo lukuisat katossa riippuvat hopea- ja
kristallikruunut, joita vastaan kynttilöiden säteet silmiä häikäisten
kimalttivat, nuo vierailta mailta tuodut verhot, joilla seinät ovat peitetyt
ja tuo lukematon määrä muita kalleuksia, joita on pantu nähtäväksi,
viittaavat enemmän jonkun itämaisen hallitsijan kuin ruotsalaisen
ylimyksen asuntoon.
Kuningatar Kristiinan hallituksen aika oli aatelisvallan loistoisuuden
aikakausi ja silloin saavutti etelämailta, erittäinkin Ranskasta kotoisin
oleva ylöllisyys puvuissa ja elämän tavoissa ensimmäisen suuren
voittonsa täällä Pohjolassa, voiton sellaisen, että vaikutukset siitä halki
vuosisatojen ovat ulottuneet meidän aikoihimme saakka. Vielä
meitäkin pitää sama silloin voitolle päässyt ylöllisyyden henki
kahleissansa, niinkuin se arvattavasti on pitävä lapsiamme ja lastemme
lapsiakin. Kaksi asiaa olivat erittäin sitä laatua, että ne saivat tämän

ylöllisyyden pikaisesti juurtumaan ja kuumeentapaisella nopeudella
leviämään, nimittäin kuningattaren ja hovin antama esimerkki ja
kolmenkymmenen vuotinen sota. Lisää vauhtia antoi sille
kuningattaren mieletön anteliaisuus. Ne lahjoitusmaat, joita hän
lahjoitti valtakunnan mahtavimmille suvuille, olivat niin avarat ja
suuret, että nämät suvut niiden ja sodassa riistetyn saaliin kautta
pääsivät ruhtinaallisen omaisuuden omistajiksi. Kaikki tämä rikkaus
joutui tavallisesti ylöllisyyden palvelukseen.
Kustaa Aadolf'in syvästi kristillinen mielenlaatu ja hänen vakaa ja
vaatimaton käytöksensä olivat saaneet aikaan sen, ett'eivät ylpeyden
henki ja ylöllisyyden himo, jotka nimen-omaan ovat tavattavat kaikissa
kunnian korkeimmille kukkuloille nousneissa kansoissa, hänen
elin-aikanansa päässeet valtaan Ruotsin kansassa. Vielä
holhojahallituksen aikanakin näytti siltä ikäänkuin olisi suuren
sankarikuninkaan henki kulkenut hänen kansansa keskellä
suojelija-henkenä, alati muistuttaen sitä hänen omien elämän-tapojensa
puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta; mutta sittemmin herkesi tämä
muiston voima vaikuttamasta ja nouseva polvi, joka kerskaili isien
sankaritöistä, unhotti noudattaa heidän hyviä avujansa. Muutamat
kunniarikkaat vanhukset suuren kuninkaan ajoilta, jotka uskollisesti
säilyttivät hänen kirkkaan kuvansa povessansa, puuhasivat kyllä
vastarintaa tälle oudolle vieraalle, mutta ylöllisyys ei paljon huolinut
heidän puuhistansa, vaan työnsi loistavine, narrimaisine seurueinensa
eteenpäin, päivä päivältä voittaen yhä suurempaa alaa. Nähtyänsä
yrityksensä hukkaan menneiksi vetäytyivät nämät arvokkaat vanhukset
pois taistelutantereelta kätkien sydämiinsä syvän surunsa. Eivätkä he
soveltuneetkaan kanssakäymistä pitämään sellaisten ihmisten kanssa,
jotka eivät osanneet eroittaa ylpeyttä oikeutetusta itsearvon tunteesta
eikä pöyhkeilemistä arvokkaisuudesta, jotka pitivät loistoisuutta
jaloutena ja luulivat jotakin suuriarvoista kunnioittavansa silloin kuin
he kunnioittivat suurennäköistä.
Mutta jatkakaamme kertomustamme.
Enemmän kuin kaikki muut tämän loistavan hääseuran jäsenet, joista
suurin osa kuului hovipuolueesen, ani harva n.k.

vanha-aatelispuolueesen, vetää huomiotamme puoleensa kuningatar,
joka läsnä olollansa oli kunnioittanut suosikkinsa häitä. Hän oli
tarjoutunut maksamaan kustannuksetkin niihin, mutta rikas kenraali
S----hjelm oli alammaisuudessa pyytänyt saada ne itse maksaa. Tähän
pyyntöön olikin kuningatar antanut suostumuksensa, epäilemättä
salaisella mielihyvällä, sillä Kristiinan raha-asiat olivat jo tähän aikaan
jotensakin huonolla kannalla. Kenraali puolestansa oli mielellänsä
suostunut kuningattaren tekemään ehdoitukseen, että hää-iltana
pantaisiin toimeen baletti, johonka hän itse oli laatinut kaavan ja jonka
pää-ohjaajaksi hän itse tarjousi. Baletit olivat Kristiinan
lempihuvituksia eikä hän milloinkaan ollut paremmalla tuulella, kuin
niitä näytettäissä.
Baletin juoni oli nyt samoinkuin useimmiten muutenkin otettu
kreikkalaisten muinoistaruista, tällä kertaa päivän merkitykseen
erityistä huomiota laskemalla. Syyt Troijalaiseen sotaan olivat baletin
juonen pääkohdat. Sentähden jakautuikin baletti kahteen osaan:
edellisessä näytettiin Peleon ja Thetin häitä, jälkimäisessä ihanan
Helenan ryöstämistä Spartan hovista. Tästä syystä oli useammalla
balettiin osaa ottajalla kaksi osaa näytettävänä ja pukujen muuttamisen
tähden oli määrätty tunnin loma-aika molempien osastojen välillä.
Kristiina itse esiintyi ensimäisessä osastossa metsästyksen
jumalattarena, Dianana, jonka osaa hän hyvin usein ja erittäin
mielellään näytteli, luultavasti siten osoittaaksensa
vastenmielisyyttänsä avio-elämään, sillä Dianasta kerrottiin, ett'eivät
Amor jumalan nuolet häneen ensinkään pystyneet; jälkimäisessä oli
hän eräänä Helenan hovinaisena. Molemmissa osissa, joita hän muuten
suurella menestyksellä näytteli, mutta erittäinkin Dianana, oli hänellä
ylenmäärin kallis, kullalla ja hohto-kivillä koristettu puku. Joku
naisvaatteuksen ihailia vaatisi ehkä täydellistä selitystä näiden pukujen
kuosista ja niihin kuuluvista kääreistä ja reunuksista, mutta meidän
täytyy tunnustaa, ettemme ole tarpeeksi suuri naispukujen tuntija
tullaksemme sellaisen kuvauksen kanssa laihin. Se vaan on mainittava,
että Kristiina kuningatar, vaikka hän vasta oli 23 vuoden vanha, jo
tähän aikaan itse pukemisessa ja pukujen pitämisessä osoitti sitä
huolimattomuutta, josta hän sittemmin tuli niin kuuluisaksi, ja joka sai

aikaan sen, että hänen puvussansa, jos se muuten olikin maikka kuinka
kallisarvoinen, puuttui hyvää naisellista aistia ja hienompaa kauneuden
tuntoa.
Kuningattaren etevin ja mahtamin lemmikki, kreivi Maunu Gabriel de
la Gardie, joka muutamia päiviä ennen häitä oli tullut Tukholmaan
Liivinmaalta, jossa hän oli kenraalikuvernöörinä, näytti baletin
ensimmäisessä osastossa erään metsähaltijan osaa. Tässä tehtävässään
tuli hänen alituisesti olla metsästyksen jumalattaren, nuoren
kuningattaren seurassa. Jälkimäisessä osastossa näytti hän erään
kuningas Menelaon hoviherran osaa. Sitäkin tehdessänsä pysyi hän
alituisesti kuningattaren rinnalla, kuiskasi hänen korvaansa kaikellaisia
imartelusanoja ja osoitti hänelle noita hienoja kohteliaisuuden temppuja,
joita hienon hoviherran tietysti tulee osoittaa korkea-sukuiselle
hovinaiselle. -- Jupiterin osaa näytti prinssi Kaarle Kustaa, Apollonin
herttua Aadolf Juhana ja Aareen eli Mars'in Kustaa Aadolf Lewenhaupt.
Pait heitä, otti moni muukin sen ajan valtiollisessa