Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 6

jotta
saataisiin tuo aatelittomain säätyjen kuningattarelle antama lupaus
puratuksi, kuin seura vielä lisääntyi kahdella uudella jäsenellä, joiden
sisään astuessa kaikki läsnä olevat nousivat seisoallensa.
Viimeksi tulleet olivat puetut pitkiin, hienosta mustasta verasta
tehtyihin viittoihin, joidenka alla he kantoivat lyhyitä samettinuttuja,
joita vyötäisiltä ympäröitsi koreasti korkoumpeluksella koristetut vyöt.
Ulkomuotonsa puolesta olivat nämät sen ajan historiassa sangen
kuuluisat miehet hyvin erinlaatuisia. Ensin sisään astunut, jonka vyössä
riippui kaksipiippuinen pistooli, jonka kiiltäviä piippuja ja varren kulta-
ja hopea-koristuksia vastaan kynttilöiden säteet kirkkaasti kimaltelivat,
oli keski-ikäinen pitkänläntä mies; hänen muotonsa veti heti ensi
katsannolta välttämättömästi huomiota puoleensa. Hänen ryhtinsä oli
suora ja jalo, hänen käytöksensä ystävällinen mutta käskevä ja
jok'ainoa piirre hänen kasvoissaan ajoitti tavallista suurempaa henkistä
älyä ja kykyä. Häneltä oli huolellisesti siivottu leukaparta ja pitkät
viikset, joidenka huippuja hän tuon tuostakin oikean kätensä sormilla
väänteli. Tämä mies oli porvarissäädyn puheenjohtaja, Tukholman
toimekas ja peloton pormestari Niilo Niilonpoika Silenius.

Hänen seuraajansa näytti melkoista lyhyemmältä, vaikka hän totta
todellakin oli yhtä pitkä. Syy tähän kummaan oli se, että hän aina nojasi
päätänsä alaspäin ja kävi muutenkin eteenpäin kyykistyneenä, jotta
hänen vartalonsa sai kaaren muodon. Harvat ohuet hiukset ympäröivät
hänen paljasta, hiuksetonta kiirettänsä, otsansa oli korkea, nenänsä
pitkä ja suippuinen, huulet laihat ja toisiinsa likistetyt, posket laihat,
leuka pitkä. Näille jotenkin rumille kasvoille antoivat hänen kirkkaat,
terävät silmänsä eriskummallisen muodon. Kun hän puhuessaan kohotti
päätänsä ja katsoi suoraan eteenpäin, niin tuikkailivat nämät hänen
silmänsä neron tulta. Tämä mies oli Tukholman kaupungin tunnettu
kirjuri Niilo Pertinpoika Skunk.
Arvokkain askelin astui Niilo Pertinpoika pöydän luo kaikkein
läsn'olijain kohteliaasti kumartaessa. Selvästi näkyi, että he hänessä
kunnioittivat päällikköänsä.
Niilo Niilonpika heitti hattunsa pöydälle, laski vasemman kätensä
kupeesensa ja alkoi puhua:
"Ikäviä uutisia edelleen, arvaan ma? Tuo onkin kuin kirottu, ett'eivät
meidän tuumamme tahdo menestyä. Yhtä valoisilta kuin asiat näyttivät
muutama viikko takaperin, yhtä ikäviltä ja toivottomilta näyttävät ne
nyt! Kaupunki on rauhaisa, ei ainoatakaan hallitusta peljättävää
melskettä enää, rahvaan lujamielisyys on murtumaisillansa, korkeat
herrat entistänsä kopeammat, vanha valtiokansleri on vähintänsä
seitsemän vuotta nuorempi kuin kuukausi takaperin ja hänen nuoret
junkkerinsa alkavat taas kohotella kukonharjojansa ja päälle päätteeksi
muiden harmien höysteeksi tuo kuningattarelle annettu onneton lupaus!
Tämä on toki liian paljon pippuraruokaa yhdeksi ateriaksi! Miehen
vatsa ei voi sitä sulattaa!"
Hetken vaiti oltuansa ja syvämielisen näköisenä viiksiänsä
väännettyänsä lisäsi hän: "Mutta vähän tuosta kuningattarelle antamasta
lupauksestamme! Siitä pääsemme paraiten siten, ett'emme sitä pidä!
Olkoon se pidettävä tyhjänä, satunnaisena kohteliaisuuden osoituksena,
jolla ainoastaan oli hetkellinen merkityksensä. Itsepäisille naisille
täytyy toisinaan luvata jos jotakin tarkoin huolimatta tuleeko lupaus
pidetyksi tahi ei!"

"Tämä on hyvä neuvo!" -- huudahtivat kaikki porvarit yhteen ääneen.
"Ja meidän tulee sitä seurata," lisäsi Niilo Skunk.
"Sen teemme!" -- vakuuttivat porvarit.
"Tähän päätökseen me talonpojat emme yhdy," sanoi Pertti Ersson.
Niilo Niilonpoika kohotti levottomasti olkapäitään ja lausui Pertti
Ersson'ille: "Herkkätuntoisuus on hyvä avu kunnian asioissa, mutta
valtiollisissa on se naurettava!
"Ehkä onkin -- vastasi Pertti Ersson pontevalla vakavuudella. -- Minä
en olekkaan kauaksi kiivennyt opin ja sivistyksen portaita myöten enkä
kykene ratkaisemaan korkeamman valtioviisauden vaatimuksia, mutta
sen tiedän nuoruudessani oppineeni, että miehen tulee sanoissansa
pysyä, eikä niitä syödä."
"Se kyllä on totta, niin kauvan kuin tavallisista ihmis-oloista on
kysymys, mutta kohta itsevaltaisen ja kurjan hallitsijan ja hänen
sorrettujen alammaistensa välillä on sellainen, että se tykkänään purkaa
kaikki yhteiskunnassa pyhinä pidettävien siveyslakien määräykset,"
väitti Niilo Skunk.
Pertti Ersson pudisti epäillen päätänsä ja sanoi: "Ei, niin ei voi olla!
Jumalan pyhässä raamatussa antamat säännöt, joita noudatan, ovat
tässäkin suhteessa hyvin yksinkertaiset ja selvät. Valhetta ja vääryyttä
on aina ja kaikkialla välttäminen, missä muodossa ne esiintyvätkin." --
Luoden rehelliset silmänsä terävästi Niilo Niilonpoikaan jatkoi hän
puhettansa: "Miksikä ensinkään tehtiin tuo onneton sitoumus?
Muistanette, hyvä herra, että minä eilen linnassa murisin sitä vastaan
niinkin paljon, että se nosti kuningattaren huomiota ja hän loi
epäsuosiollisen katsauksen minuun? Jos ei siinä silloin olisi ollut
arvokkaampia miehiä läsnä, niin olisin suorastaan sanonut
vastalauseeni. Onko siis minun ja säätyläisteni vika, että sellainen
lupaus annettiin?"
Niilo Niilonpoika tarttui Pertti Ersson'in käteen ja lausui: "Kunnon

ystäväni! Te todellakin olette syytön siihen pulaan, johon olemme
joutuneet, mutta kerta siihen jouduttuamme pitää meidän kaikkia
mahdollisia keinoja käyttämällä pyrkiä taas päästä siitä."
Tästä asiasta kiisteltiin kiivaasti vielä pitkä aika, mutta Pertti Ersson ja
hänen säätyläisensä pysyivät järkähtämättömästi päätöksessään.
"Kummaa toki! -- huudahti Niilo Niilonpoika vihdoin hieman
suuttuneena -- Koskeehan tämä asia kipeämmin teitä talonpoikia, se
kuin etukynnessä juuri tarkoittaa teidän pelastamistanne aatelismiesten
väkivallasta! Aiotteko todellakin edelleen kädet ristissä kärsiä sellaista
julkista vääryyttä ja laittomuutta?"
"Emmepä suinkaan! Siihen valituskirjaan, jonka kuningatar lupasi
vaataan-ottaa, ai'omme pontevilla sanoilla piirtää vastalauseemme sitä
vastaan" -- vastasi Pertti Ersson.
"Pahoin pelkään, ett'eivät tuollaiset valituskirjat ole miksikään
hyödyksi, jos asia kerta itse valtiosalissa säätyjen koossa ollessa jääpi
puheeksi ottamatta -- väitti Niilo Niilonpoika. -- Kuitenkin olemme tätä
valituskirjaakin ajatelleet ja Niilo Pertinpoika onkin jo kirjoittanut
kaavaa siihen." -- Kääntyen kaupunginkirjuriin sanoi hän; "Olkaa hyvä
ja lukekaa tämä kaava elikkä esitys kokonaisuudessaan, että läsnä
olevat siitä sitten voivat sanoa mielipiteensä."
Niilo Pertinpoika otti