Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 5

Tukholman
porvaristo maaliskuussa puheena olevana vuonna oli nostanut ja joka
onnettomalla tavalla päättyi, oli hän ollut toimekkaana osan-ottajana,
mutta älynsä avulla oli hänen onnistunut päästä ikävistä
jälkiselkkauksista, vaikka hän epäluulon alaisena olikin vedetty siihen
oikeuden käyntiin, jota tämän kapinan johdosta käytiin.
Hänen oppilaaltansa valtiollisissa asioissa, rehelliseltä ruokatavarain
kauppiaalta Pertti Månsson'ilta puuttui kokonaan opetusmestarinsa
pontevuus, järkähtämätön lujuus ja uskalias rohkeus. Mutta yhteisenä
hyveenä oli heillä molemmilla sama sydämellinen isänmaan rakkaus ja
vilpitön murhe nykyisistä valtiollisista oloista. Muuten oli Pertti
Månsson kaikissa ystävänsä suuremman älyn ohjaamana.
Vartaloltaankin oli hän lyhyempi ja hoikempi kuin Jakobsson. Hänen
kasvonsa kuvasivat todellista sydämen lempeyttä ja vilpitöntä
hurskautta ja jumalanpelkoa.
Ulkomuotonsa puolesta paljon suurempaa huomiota nostava henkilö
kuin Pertti Månsson oli läsnä olevien joukossa se mies, jonka olemme
arvelleet talon isännäksi. Vartaloltaan oli hän yhtä kookas kuin
Jakobsson ja sama ponneton lujuus ja rohkeus kuvautui näiden
molempien miesten kasvoissa, jotka kuitenkin muissa suhteissa olivat
hyvinkin erinkaltaiset. Jakobsson oli valkeaverinen, talon isäntämies
ruskeaverinen siihen määrään asti, että olisi voinut luulla hänen
eteläisen taivaan alla syntyneeksi ja kasvaneeksi. Harvoin pohjan
lapsilla nähdään niin tummanmustia, tulta tuikkaavia silmiä ja niin
täydellisesti kaarneenkarvaisia hiuksia kuin hänellä. Voisimme sanoa
hänen kauniiksi, milt'ei ihanaksi, ellemme ottaisi lukuun tuota ilkkuvaa,
ivallista hymyilyä, joka alituisesti leikkii hänen huulillansa. Samoin
kuin Jakobsson oli hän siinä iässä, milloin miehuuden voima
täydellisimmin astuu esiin. Hänen nimensä oli Aake Berg.
Ammatiltaan oli hänkin kauppias ja hänestä kerrottiin, että hän
suolakaupan kautta oli koonnut rikkautta. -- Useat kauppiaat Ruotsin
pikkukaupungeissa ostivat kauppaliikkeesensä tarpeelliset suolavarat
häneltä.

Ne kaksi henkilöä seurassa, joista emme vielä ole puhuneet, erosivat
niin hyvin muotonsa kuin pukunsa puolesta melkoisesti edellisistä.
Molemmat olivat puetut pitkiin sarkanuttuihin; samanlaista kangasta
olivat myös heidän housunsa ja aina kaulaan asti kiinni punotut liivinsä.
Helposti voi sanoa, että he kuuluivat talonpoikaissäätyyn.
Nuoremmalla heistä, jonka kullankarvaiset, kiharaiset hiukset valuivat
alas aina hartioille asti, oli vaalea ja kivuloinen kasvonmuoto, mutta
ken tarkemmin katseli hänen silmiinsä, huomasi pian, ett'ei häneltä
puuttunut älyä ja intoa; vanhemman vakaissa, katsojan mielestä
kunnioituksen tunteita nostavissa kasvoissa oli nähtävänä paljon
kokeneen miehen mielenrauha, sellainen rauha, jonka vakuutus
tehdyistä velvollisuuksista painaa tekijän kasvoille ja hyvä omatunto
hänen sydämeensä. Molemmat olivat valtiopäivämiehiä. Edellinen oli
kotoisin Sörmlannin maakunnasta, jälkimäinen oli talonpoikaissäädyn
puheenjohtaja silloin koossa olevilla valtiopäivillä, talollinen Pertti
Ersson Roslagen'ista.
"Mitä uutisia Turusta, veikko Jakobsson? -- kysyi Aake Berg, sitte kuin
kaikki olivat painaneet puuta -- Mitenkä siellä ollaan ja eletään?
Ollaanko tyytyväisiä nykyiseen hallitukseen, vai eikö?" --
Jakobsson'illa oli tapana niinkuin vastedes tulemme huomaamaan,
omalla aluksellaan tuon tuostakin matkailla Tukholmasta Suomeen,
erittäinkin Tukholmasta Turkuun, ja takaisin. Tälläiseltä matkalta oli
hän vast'ikään palannut.
"Siellä niinkuin kaikkialla -- vastasi hän -- valitetaan aateliston
vallattomuutta ja pahaksutaan sitä sortotilaa, jossa virkamiehet pitävät
rahvasta, mutta Turku on liian kaukana hovista, jotta siellä tunnettaisiin
kuningattaren yksityistä elämää; sinne asti viha häntä vastaan ei ulotu."
"Mitä väitellään Suomessa ruununtilojen peruuttamisesta? Pidetäänkö
tätä asiaa tähdellisenä?" -- kysyi Aake Berg vielä.
"Kyllä pidetään. Kaikki toivovat mitä hartaimmin, että tämä toimi pian
saadaan alkuun. Kansa panee kaiken luottamuksensa valtiopäiviin." --
"Valitettavasti ei tästä asiasta tule niin mitään, -- sanoi Pertti Ersson --

kansan toiveet tässä suhteessa eivät tule toteutumaan." --
Jakobsson punastui mieliharmista.
"Te, joka olette talonpoikaissäädyn puhemies, sanotte sen! Ehkä
myöskin otatte sanoaksenne, mitä hyvää on saatava aikaan näiden
valtiopäiväin kautta, jos niiden tärkein tehtävä jätetään ratkaisematta
siksensä!" -- huudahti hän.
Pertti Ersson'in huulet vetäytyivät sellaiseen hymyilyyn, jossa iva ja
totisuus taistelivat keskenänsä.
"Me ai'oimme kruunata kuningattaren," sanoi hän sen jälkeen.
Aake Berg purskahti nauramaan.
"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" -- ilveili hän. "Vieläkö sinun nyt,
Jakobsson veikkoni, haluttaa tehdä useampia sopimattomia kysymyksiä
valtiopäivien vaikutuksesta? Minä luulen, että kerrassaan sait riittävän
vastaukseen kaikkiin kysymyksiin ja toivon, typeräpää vaikka oletkin,
että kykenet ymmärtämään, jotta ne valtiopäivät, jotka kruunaavat
talonsa ja tilansa menettäneen, itsevaltaisen kuningattaren tulli- ja
aksiisitulojen pää-omistajaksi, loistoisalla tavalla ovat tehneet
tehtävänsä!"
"Siten on asiain laita -- lausui Pertti Ersson. Kaikki meidän parhaat
yrityksemme peruuttaa kruunulle sen kevytmielisesti poislahjoitetut
taikka myydyt maatilat jäävät mitättömiksi. Kuin tiedätte, olivat
kolmen aatelittoman säädyn edustajat eilen kutsutut linnaan
kuningattaren puheille. Hänen Majesteettinsa vaati meiltä silloin sen
lupauksen, ett'ei enää oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista näillä
valtiopäivillä, sillä hän väitti että tämä kysymys koskee hänen
majesteetti-oikeuksiansa.
"Ai'otteko pitää tämän teiltä vaaditun lupauksen?" -- kysyi Jakobsson.
"Ai'omme" -- vastasi Pertti Ersson vakaalla äänellä.

"Todellakin kaunis myönnytys majesteetti-oikeuksille ja seurattava
esimerkki alammaisellisesta kuuliaisuudesta! -- sanoi Jakobsson
katkerasti.
"Kuinka lieneekin, kerran annettu lupaus on pidettävä" -- lausui Pertti
Ersson lujalla totisuudella.
Samassa kuului ulkoa kolme kolkutusta porttia vastaan ja hetken
kuluttua astui kolme henkilöä saliin. Ystävällisesti tervehdittyään läsnä
olevia asettuivat vastatulleet istumaan heidän joukkoonsa. Muutaman
minuutin kuluttua saapui taas uusia vieraita. Tällä tavoin uusien
vieraiden saapumalla lisääntyi seura yhä lisääntymistään, niin että noin
puolentunnin kuluttua enemmän kuin viisikymmentä henkilöä oli
salissa koossa. Kaksikolmatta osaa näistä kuului porvarissäätyyn, loput
olivat talonpoikia. Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista olivat
valtiopäivämiehiä.
Keskustelu koski yhä edelleen päivän valtiollisia kysymyksiä. Oltiin
par'aikaa kiivaassa väittelyssä siitä, mihin toimiin olisi ryhdyttävä,