Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 8

mahdottomalta yllytt?? sit? puheena olevaan yritykseen.
"Suostuvatko kaikki l?sn? olevat osaa ottamaan t?h?n pelastustoimeen?" kysyi Niilo Niilonpoika.
Kaikki vastasivat my?nt?v?isesti ja v?ittiv?t, ett'ei t?t? sopivaa tilaisuutta pit?isi j?tt?? kokematta. Kuitenkin oli kaikella varovaisuudella toimeen ryhtyminen.
Sen j?lkeen keskusteltiin likimmist? tuuman toimeenpanemista koskevista seikoista ja jokaiselle m??r?ttiin eri teht?v?. Siit? olivat kaikki yksimieliset, ettei pormestari Niilo Niilonpoika eik? kaupunginkirjuri Niilo Skunk tehokkaasti ottaisi osaa t?h?n vaaralliseen yritykseen, sill? jos asia onnettomasti sattuisi p??ttym??n, niin olipa tuo ennen kaikkia t?hdellist?, ett? seuran molemmat johtajat p??sisiv?t ep?luulosta vapaiksi. V??rin kai olisi heitt?? seuran menestys yhteen onnen vaakaan, etenkin kuin t?m? toimi ei koskenutkaan "P.C.G. seuraa", vaan t?ss? nyt l?sn? olevia mieskohtaisesti.
Jakobsson ja Aake Berg, jotka pidettiin muita rohkeampina ja ?lykk??mpin?, saivat toimeksensa menn? yllytt?m??n kenraalin ja Skytten viinaa nauttineita kapinaan. Toisten tuli koota kokoon kaduilla kuleksivia kerj?l?isi?, varkaita ja rosvoja ja johtaa heit? kaupungin vankilaan. Mit? suurempi melske ja h?lin? siell? syntyisi, sit? vaikeampi olisi asianomaisten saada tieto siit?, kutka olivat kapinan johtajat. Rahoja tuli jokaisen runsaasti ottaa mukaansa; niit? piti k?ytt?? siin?, miss? sanat eliv?t vaikuttaisi.
Yksin Pertti M?nsson pani jyrk?n vastalauseen h?nelle m??r?ttyyn teht?v??n. H?n vannoi kautta Jumalan ja kaikkein pyh?in, ett? h?n oli ihka mahdoton sellaiseen toimeen. Mutta h?nen valansa ja vakuuttamisensa nostattivat vaan naurua ja ivaa l?sn'olijoissa. Pertti M?nsson parka sai siin? pitkiss? kulauksissa niell? mit? ilkeimpi? kokkapuheita. Vihdoin piti Jakobsson pitk?n kehoituspuheenkin h?nelle. P??st?ksens? kaikesta t?st? pilkasta lupasi h?n lopuksi ryhty? toimeen ja parhaan kykyns? ja ymm?rryksens? mukaan tehd? teht?v?ns?.
Kun kaikki asiat n?in oli saatu selville, juotiin maljat pohjaan tuon vaarallisen yrityksen menestykseksi; t?m?n j?lkeen Niilo Niilonpoika, Niilo Pertinpoika Skunk ja kaikki muut vieraat, paitsi Jakobsson, l?ksiv?t pois.
"Nyt on meid?n mit? kiireimmiten pukeutuminen vale-pukuihin -- sanoi Aake Berg, j??ty?ns? kahden kesken Jakobsson'in kanssa -- Miksi ja millaiseksi henkil?ksi ai'ot muuttaa itsesi?"
"Sep?ksi taas niinkuin viime kerrallakin valhe-puvussa ollessamme. Se on oivallinen ammatti tuo sep?n ammatti; min? rakastan sit?. Usein juohtuukin mieleeni, ett? Jumala arvattavasti oli aikonut minua sep?ksi, vaikka pahaksi onnekseni satuin j??m??n pajan oven ulkopuolelle. Se oli kyll? ik?v? tapaturma, sill? sen kautta j?i t?m? valtakunta parasta hevoskengitt?j??ns? vaille! -- Vaan annappas t?nne tuo leivisk?n painava vasara-kolhuri, jotta saan tarkastaa, onko se entisess? kunnossaan!"
Saatuansa Aake Berg'ilt? er??n tavattoman suuren pajavasaran ja heiluttaen sit? p??ns? yli jatkoi Jakobsson puhettansa: "T?m? on oivallinen ase! ... eritt?in oivallinen! Ei l?ydy ainoatakaan niin kovaa vapaasukuista p??kalloa koko valtakunnassa, ett'ei se pirstoksi menisi, jos t?ll? lempi-aseellani sit? kerran kolahuttaisin! -- Mutta tuo nyt esiin vanhat sepp?vaatteeni... Kas niin... Tuo nahkanen esiliina ei ole t?m?np?iv?n tekoisia sek??n... Nyt lopuksi viel? hiili?! Nokikolarilla ei saa olla mustempia kasvoja ja k?si? kuin minulla."
Puhuessaan oli Jakobsson pukenut p??llens? vanhat, rikkin?iset ja nokiset vaatteet. Saatuansa viel? kasvonsa ja k?tens?kin noetuiksi ?ng?hti h?n tyytyv?isell? ??nell?: "Nyt olen valmis."
Aake Berg loi silm?ns? h?neen eik? voinut olla nauruun purskahtamatta.
"Mist? matkasi sepp?mies?"
"Korpimetsien sysihaudoilta palajan ty?pajaani."
"Miss? tuo ty?pajasi?"
"Hovilan neiden narrinavetan pihassa. -- Ent?s sin? Ahtolan ahojen ajaja -- mist? tulet?"
"Tiet?m?tt?mist?."
"Mihin matkas?"
"Tuntemattomiin."
"Vai niin; matkamme kulkee samaan suuntaan. L?htek??mme yhdess? tallustamaan."
"L?htek??mme vaan, mutta ottakaamme mukaan n?m?t leikkikalut lapsillemme."
T?m?n sanottuansa otti Aake Berg, joka oli pukeutunut merimieheksi ja peitt?nyt kasvonsa naamarilla, kaksi pistolia er??st? salalaatikosta ja antoi toisen niist? Jakobsson'ille, joka k?tki sen nuttunsa alle. Sammutettuansa kynttil?t l?htiv?t he sitte huoneesta.
Ehditty?ns? portille sanoi Aake Berg portinvahdille: "Sin? et saa avata porttia kenellek??n, joka ei tunne oikeita tunnussanoja! Mutta kaikille niiden tuntijoille avaat sen ja k?tket jokaisen, joka pyyt?? tulla k?tketyksi, tallin alla olevaan kellarikamariin."
"Te voitte t?ydellisesti luottaa minuun!" -- vastasi portinvahti.
"Hyv? on!" -- Toverillensa sanoi Aake Berg heid?n Drottninggatan nimist? katua kohti k?ydess?: "Siihen huoneesen viemme vangit ja pid?mme heid?t k?tkettyin? siksi, ett? heit? uhkaava kuoleman tuomio on peruutettu. Mutta jos heille ei suoda armoa, niin l?het?mme heid?t salaa pois valtakunnasta, -- siin? tapauksessa nimitt?in, ett? meid?n onnistuu pelastaa heid?t vankilasta."
Ulkona oli nyt pilkkopime?, tuuli puhalteli ankarana myrskyn? ja taivaalla ajelivat mustat pilvet toinen toisiansa hirmuisella vauhdilla.

2 LUKU.
Sill'aikaa vietettiin yh? h?it? kenraalin palatsissa. Sinne mekin nyt menemme emmek? hetkeksik??n pys?hdy tirkistelem??n noita koreisin livreapukuihin puetuita palvelijoita, jotka portailla ja etehisiss? kumartelevat meille, vaan kiiruhdamme suoraan suureen juhlasaliin.
Suurellainen on tosin se komeus, jota silm?mme t??ll? n?kev?t! Kaikki mik? nerokkaan Kristiina kuningattaren hovissa on suurta ja loistavata on t?n? iltana kokoontunut t?nne. Nuo ??rett?m?n kalliit kulta- ja hopea korko-umpeluksella kaunistetut naispuvut satojen vahakynttil?in lunoavassa valossa, nuo lukuisat katossa riippuvat hopea- ja kristallikruunut, joita vastaan kynttil?iden s?teet silmi? h?ik?isten kimalttivat, nuo vierailta mailta tuodut verhot, joilla sein?t ovat peitetyt ja tuo lukematon m??r? muita kalleuksia, joita on pantu n?ht?v?ksi, viittaavat enemm?n jonkun it?maisen hallitsijan kuin ruotsalaisen ylimyksen asuntoon.
Kuningatar Kristiinan hallituksen aika oli aatelisvallan loistoisuuden aikakausi ja silloin saavutti etel?mailta, eritt?inkin Ranskasta kotoisin oleva yl?llisyys puvuissa ja el?m?n tavoissa ensimm?isen suuren voittonsa t??ll? Pohjolassa, voiton sellaisen, ett? vaikutukset siit? halki vuosisatojen ovat ulottuneet meid?n aikoihimme saakka. Viel? meit?kin pit?? sama silloin voitolle p??ssyt yl?llisyyden henki kahleissansa, niinkuin se arvattavasti on pit?v? lapsiamme ja lastemme lapsiakin. Kaksi asiaa olivat eritt?in sit? laatua, ett? ne saivat