Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 5

hoikempi kuin Jakobsson. H?nen kasvonsa kuvasivat todellista syd?men lempeytt? ja vilpit?nt? hurskautta ja jumalanpelkoa.
Ulkomuotonsa puolesta paljon suurempaa huomiota nostava henkil? kuin Pertti M?nsson oli l?sn? olevien joukossa se mies, jonka olemme arvelleet talon is?nn?ksi. Vartaloltaan oli h?n yht? kookas kuin Jakobsson ja sama ponneton lujuus ja rohkeus kuvautui n?iden molempien miesten kasvoissa, jotka kuitenkin muissa suhteissa olivat hyvinkin erinkaltaiset. Jakobsson oli valkeaverinen, talon is?nt?mies ruskeaverinen siihen m??r??n asti, ett? olisi voinut luulla h?nen etel?isen taivaan alla syntyneeksi ja kasvaneeksi. Harvoin pohjan lapsilla n?hd??n niin tummanmustia, tulta tuikkaavia silmi? ja niin t?ydellisesti kaarneenkarvaisia hiuksia kuin h?nell?. Voisimme sanoa h?nen kauniiksi, milt'ei ihanaksi, ellemme ottaisi lukuun tuota ilkkuvaa, ivallista hymyily?, joka alituisesti leikkii h?nen huulillansa. Samoin kuin Jakobsson oli h?n siin? i?ss?, milloin miehuuden voima t?ydellisimmin astuu esiin. H?nen nimens? oli Aake Berg.
Ammatiltaan oli h?nkin kauppias ja h?nest? kerrottiin, ett? h?n suolakaupan kautta oli koonnut rikkautta. -- Useat kauppiaat Ruotsin pikkukaupungeissa ostivat kauppaliikkeesens? tarpeelliset suolavarat h?nelt?.
Ne kaksi henkil?? seurassa, joista emme viel? ole puhuneet, erosivat niin hyvin muotonsa kuin pukunsa puolesta melkoisesti edellisist?. Molemmat olivat puetut pitkiin sarkanuttuihin; samanlaista kangasta olivat my?s heid?n housunsa ja aina kaulaan asti kiinni punotut liivins?. Helposti voi sanoa, ett? he kuuluivat talonpoikaiss??tyyn. Nuoremmalla heist?, jonka kullankarvaiset, kiharaiset hiukset valuivat alas aina hartioille asti, oli vaalea ja kivuloinen kasvonmuoto, mutta ken tarkemmin katseli h?nen silmiins?, huomasi pian, ett'ei h?nelt? puuttunut ?ly? ja intoa; vanhemman vakaissa, katsojan mielest? kunnioituksen tunteita nostavissa kasvoissa oli n?ht?v?n? paljon kokeneen miehen mielenrauha, sellainen rauha, jonka vakuutus tehdyist? velvollisuuksista painaa tekij?n kasvoille ja hyv? omatunto h?nen syd?meens?. Molemmat olivat valtiop?iv?miehi?. Edellinen oli kotoisin S?rmlannin maakunnasta, j?lkim?inen oli talonpoikaiss??dyn puheenjohtaja silloin koossa olevilla valtiop?ivill?, talollinen Pertti Ersson Roslagen'ista.
"Mit? uutisia Turusta, veikko Jakobsson? -- kysyi Aake Berg, sitte kuin kaikki olivat painaneet puuta -- Mitenk? siell? ollaan ja elet??n? Ollaanko tyytyv?isi? nykyiseen hallitukseen, vai eik??" --
Jakobsson'illa oli tapana niinkuin vastedes tulemme huomaamaan, omalla aluksellaan tuon tuostakin matkailla Tukholmasta Suomeen, eritt?inkin Tukholmasta Turkuun, ja takaisin. T?ll?iselt? matkalta oli h?n vast'ik??n palannut.
"Siell? niinkuin kaikkialla -- vastasi h?n -- valitetaan aateliston vallattomuutta ja pahaksutaan sit? sortotilaa, jossa virkamiehet pit?v?t rahvasta, mutta Turku on liian kaukana hovista, jotta siell? tunnettaisiin kuningattaren yksityist? el?m??; sinne asti viha h?nt? vastaan ei ulotu."
"Mit? v?itell??n Suomessa ruununtilojen peruuttamisesta? Pidet??nk? t?t? asiaa t?hdellisen??" -- kysyi Aake Berg viel?.
"Kyll? pidet??n. Kaikki toivovat mit? hartaimmin, ett? t?m? toimi pian saadaan alkuun. Kansa panee kaiken luottamuksensa valtiop?iviin." --
"Valitettavasti ei t?st? asiasta tule niin mit??n, -- sanoi Pertti Ersson -- kansan toiveet t?ss? suhteessa eiv?t tule toteutumaan." --
Jakobsson punastui mieliharmista.
"Te, joka olette talonpoikaiss??dyn puhemies, sanotte sen! Ehk? my?skin otatte sanoaksenne, mit? hyv?? on saatava aikaan n?iden valtiop?iv?in kautta, jos niiden t?rkein teht?v? j?tet??n ratkaisematta siksens?!" -- huudahti h?n.
Pertti Ersson'in huulet vet?ytyiv?t sellaiseen hymyilyyn, jossa iva ja totisuus taistelivat kesken?ns?.
"Me ai'oimme kruunata kuningattaren," sanoi h?n sen j?lkeen.
Aake Berg purskahti nauramaan.
"Hyvin puhuttu, Pertti Ersson!f" -- ilveili h?n. "Viel?k? sinun nyt, Jakobsson veikkoni, haluttaa tehd? useampia sopimattomia kysymyksi? valtiop?ivien vaikutuksesta? Min? luulen, ett? kerrassaan sait riitt?v?n vastaukseen kaikkiin kysymyksiin ja toivon, typer?p?? vaikka oletkin, ett? kykenet ymm?rt?m??n, jotta ne valtiop?iv?t, jotka kruunaavat talonsa ja tilansa menett?neen, itsevaltaisen kuningattaren tulli- ja aksiisitulojen p??-omistajaksi, loistoisalla tavalla ovat tehneet teht?v?ns?!"
"Siten on asiain laita -- lausui Pertti Ersson. Kaikki meid?n parhaat yrityksemme peruuttaa kruunulle sen kevytmielisesti poislahjoitetut taikka myydyt maatilat j??v?t mit?tt?miksi. Kuin tied?tte, olivat kolmen aatelittoman s??dyn edustajat eilen kutsutut linnaan kuningattaren puheille. H?nen Majesteettinsa vaati meilt? silloin sen lupauksen, ett'ei en?? oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista n?ill? valtiop?ivill?, sill? h?n v?itti ett? t?m? kysymys koskee h?nen majesteetti-oikeuksiansa.
"Ai'otteko pit?? t?m?n teilt? vaaditun lupauksen?" -- kysyi Jakobsson.
"Ai'omme" -- vastasi Pertti Ersson vakaalla ??nell?.
"Todellakin kaunis my?nnytys majesteetti-oikeuksille ja seurattava esimerkki alammaisellisesta kuuliaisuudesta! -- sanoi Jakobsson katkerasti.
"Kuinka lieneekin, kerran annettu lupaus on pidett?v?" -- lausui Pertti Ersson lujalla totisuudella.
Samassa kuului ulkoa kolme kolkutusta porttia vastaan ja hetken kuluttua astui kolme henkil?? saliin. Yst?v?llisesti tervehditty??n l?sn? olevia asettuivat vastatulleet istumaan heid?n joukkoonsa. Muutaman minuutin kuluttua saapui taas uusia vieraita. T?ll? tavoin uusien vieraiden saapumalla lis??ntyi seura yh? lis??ntymist??n, niin ett? noin puolentunnin kuluttua enemm?n kuin viisikymment? henkil?? oli salissa koossa. Kaksikolmatta osaa n?ist? kuului porvariss??tyyn, loput olivat talonpoikia. Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista olivat valtiop?iv?miehi?.
Keskustelu koski yh? edelleen p?iv?n valtiollisia kysymyksi?. Oltiin par'aikaa kiivaassa v?ittelyss? siit?, mihin toimiin olisi ryhdytt?v?, jotta saataisiin tuo aatelittomain s??tyjen kuningattarelle antama lupaus puratuksi, kuin seura viel? lis??ntyi kahdella uudella j?senell?, joiden sis??n astuessa kaikki l?sn? olevat nousivat seisoallensa.
Viimeksi tulleet olivat puetut pitkiin, hienosta mustasta verasta tehtyihin viittoihin, joidenka alla he kantoivat lyhyit? samettinuttuja, joita vy?t?isilt? ymp?r?itsi koreasti korkoumpeluksella koristetut vy?t. Ulkomuotonsa puolesta olivat n?m?t sen ajan historiassa sangen kuuluisat miehet hyvin erinlaatuisia. Ensin sis??n astunut, jonka vy?ss? riippui kaksipiippuinen pistooli, jonka kiilt?vi? piippuja ja varren kulta- ja hopea-koristuksia vastaan kynttil?iden s?teet kirkkaasti kimaltelivat, oli keski-ik?inen pitk?nl?nt? mies; h?nen muotonsa veti heti ensi katsannolta v?ltt?m?tt?m?sti huomiota puoleensa. H?nen ryhtins? oli suora ja jalo, h?nen k?yt?ksens? yst?v?llinen mutta k?skev? ja jok'ainoa piirre h?nen kasvoissaan