Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 4

kuumain hiilten kantaminen omassa povessaan: lakkaamaton tuska, kuume ja poltto molemmissa tapauksissa."
"Viisaasti puhut ja oikein kai teet siin?, ett? kadut antaneesi is?nmaan rakkauden syd?mess?si kyte? -- niinkuin nyt huomaan -- helposti sammuvaksi tuleksi -- sanoi Jakobsson vakaasti, mutta ivaten. -- Tietysti olisi parempi vastustelematta antaa kuningattaren tuhlata valtakunnan varat jumalattomiin huveihinsa ja ulkomaalaisten lemmikkiens? hyv?ksi, parempi antaa aateliston ime? maastamme kaiken mehun ja ytimen, parempi k?det ristiss? katsella kuinka meid?n talonpojat vapaista miehist? v?hitellen muuttuvat orjiksi, iest? kantavain h?rk?in tapaisiksi, parempi ja hauskempi sallia ett? yleisen varallisuuden saavuttamiseen v?ltt?m?tt?m?sti tarpeellinen kauppaliike kuihtumistaan kuihtuu, parempi levollisena odottaa siksi ett? kaikki asiat valtakunnassa turmion partaalle ehditty?ns? auttamattoman perikadon portaita pitkin sy?ksyv?t alas surkeasti surkuteltavan surkeuden pohjattomaan kuoppaan, parempi..."
Niin kiivaasti ja sellaisella vihalla ja mielenliikutuksella oli Jakobsson puhunut, ett? h?nen t?ytyi pys?hty? keskell? lausettansa henke?ns? vet??kseen.
Toverinsa innokkaasta puheesta v?h?n rohkaistuna loihe Pertti M?nsson lausumaan: "Kyll? sin?, veli kulta, puhut totta, kyll? asiain laita niin surullinen on, mutta emmeh?n me voi mit??n tehd? niiden paremmalle kannalle saattamiseksi."
"Emmek? voisi! -- huudahti Jakobsson kiivaasti -- ?l? sano niin! Me voimme ahkerasti yll?pit?? ja kohentaa sit? tyytym?tt?myyden kipen??, joka kytee kansan povessa, uhaten pian t?ysitulena nousta taivaan ilmoille, ja me saatamme huutaa ja sanomalla sanoa kansalle mitk? sen ammoisilta ajoilta esi-isilt? perityt oikeudet ovat. Kun kerta olemme saaneet kansan t?ydelliseen oikeuksiensa tuntemiseen, niin olemme samassa p??sseet voitolle: me olemme nimitt?in silloin tulleet tarpeeksi v?keviksi vaadittaissa k?ytt?m??n v?kivaltaa, niin ett? voimme panna valtiolliset tuumamme toimeen kuningattaren ja aatelisherrain tahtoakin vastaan. Mutta meid?n ei pid? v?sym?n tien keskitienoilla. K?rsiv?llisesti t?ytyy meid?n sytytt?? hiili hiilen, sysi syden per?st?: kyll? t?m? t?ll? tavalla kohentamamme kipin? v?hitellen paisuu polttavaksi tuleksi, liekiksi leimuavaksi; -- ehk? pikemmin kuin aavistammekaan."
"Hm" -- jupisi Pertti M?nsson ??nell?, joka selv?sti todisti, ett'ei h?n luottanut Jakobsson'in tulevaisuuden toiveisin.
Samassa he poikkesivat er??lle sivukadulle ja pys?htyiv?t, muutamia satoja askeleita sit? pitkin k?yty?ns?, er??n ikivanhan, kaksikerroksisen kivest? tehdyn talon edustalle. Kadun puolella olevat puolipy?re?t kiviportaat osoittivat, ett? huoneuksen alikerrassa l?ytyi kauppapuoti. Mutta puodin ovi oli suljettu ja suljetut olivat my?s ikkunat verrattoman suurilla tammisilla luukuilla, jotka eiv?t suoneet pienimm?nk??n valon s?teen tunkeuvan huoneista kadulle. Portti oli tehty veist?m?tt?mist? honkahirsist?, joita vahvat rautasiteet yhdistiv?t toinen toisiinsa. Paksussa rautarenkaassa riippui suuri portinkolkutin.
Jakobsson tarttui kolkuttimeen ja koputti sill? kolme kertaa porttia vastaan.
"Onko sinun aikomuksesi kutsua kaikki l?hitienoilla asuvat ihmiset t?nne, koska niin ankarasti kolkutat?" kysyi Pertti M?nsson h?mm?styneen?.
"Se kai, mik?s muuten" vastasi Jakobsson nauraen.
Hetken kuluttua kuului askelten ??ni portin holvissa, avain pistettiin lukkoon ja kierrettiin ymp?ri, jonka j?lkeen portti, kire?sti r?tisten saranoillansa, aukeni.
Jakobsson'in ja Pertti M?nsson'in astuttua sis??n suljettiin portti taas.
Talon pihalta k?mpiv?t molemmat toverit pilkko-pime?n k?yt?v?n kautta yl?s huoneuksen ylikertaan. Vaivalla sinne ehditty?ns?, aukaisivat he k?yt?v?n perukassa l?ytyv?n oven ja astuivat sis??n er??sen saliin. T?t? suurta, mutta matalaa huonetta valaisivat hyvin vaillinaisesti muutamat kynttil?t er??ll? pitk?ll? p?yd?ll? l?hell? per?sein??. P?yd?n ymp?rill? istui kolme miest?, joista yksi, joka arvattavasti oli talon is?nt?mies, kiiruhti voimakkaalla k?den-ly?nnill? tervehtim??n tulijoita terve-tulleiksi.
Ennenkuin jatkamme kertomusta pit?? meid?n l?hemmin tarkastaman n?it? saliin kokoontuneita miehi? ja luomme ensiksi huomiomme Jakobsson'iin. Vartaloltaan oli h?n eritt?in pitk? sek? j?ntter? ja hartiakas kuin ani harva. Mutta kuitenkin osoitti jok'ainoa h?nen liikuntonsa noreutta, joka solakkaimmillekin ainoastaan ahkeran voimistelemisen kautta tulee osaksi. Kellert?v?t, kiharat hiuksensa peittiv?t puoleksi h?nen korkean otsansa, jonka piirteet, samoin kuin tuo eriskummallisen kirkas loistekin h?nen ter?viss? silmiss??n, todistivat h?ness? l?ytyv?n paljon rohkeutta ja lujuutta, jota ei kovimmatkaan vastukset voi masentaa. H?nen ryhtins? oli uljas ja h?nen k?yt?ksens? k?skem??n tottuneen miehen k?yt?s. -- H?n oli puettu hienosta Hollannin verkakankaasta tehtyyn merimies-pukuun.
Jos joku kysyisi mit? ammattia t?m? Jakobsson oikeastaan harjoitti, niin olisi meid?n vaikea antaa tyydytt?v?? vastausta siihen. Totuutta loukkaamatta voisimme kutsua h?nt? kauppiaaksi, mutta yht? suurella syyll? saattaisimme nimitt?? h?nt? laivuriksi, asioitsijaksi ja miltei salakuljettajaksi. Kaikissa n?iss? elinkeinoissa h?n toimiskeli ja oli uutteruutensa ja j?rkevyytens? kautta osannut koota itsellens?, h?nen oloihinsa verraten eritt?in suuren omaisuuden. H?nt? pidettiin perirehellisen? miehen? ja l?himm?istens? luottamusta ja kunnioitusta h?n nautti hyvin suuressa m??r?ss?. Ett? h?nen oikeuden tuntonsa ja h?nen salakuljettaja-toimensa saattoivat kesken?ns? olla sopusoinnussa, se seikka ensi katsannolta n?ytt?nee kummalliselta, mutta kun ottaa huomioon sen ajan katsantokannan, joka salakuljetusta ei pit?nyt ensink??n kunniata loukkaavana, niin p??see helposti selville t?st? n?enn?isest? vastakohdasta.
Jakobsson oli harras puuhaamaan my?s valtiollisissakin toimissa. Valtiollisen tunnustuksensa puolelta kuului h?n radikaalein joukkoon, s.t.s. niiden, jotka v?ittiv?t ett? aateliston valta ja mahtavuus olisi kukistettava, ett? valtikka oli Kristina kuningattarelta otettava pois ja prinssi Kaarle Kustaalle annettava. Siin? kapinassa, jonka Tukholman porvaristo maaliskuussa puheena olevana vuonna oli nostanut ja joka onnettomalla tavalla p??ttyi, oli h?n ollut toimekkaana osan-ottajana, mutta ?lyns? avulla oli h?nen onnistunut p??st? ik?vist? j?lkiselkkauksista, vaikka h?n ep?luulon alaisena olikin vedetty siihen oikeuden k?yntiin, jota t?m?n kapinan johdosta k?ytiin.
H?nen oppilaaltansa valtiollisissa asioissa, rehelliselt? ruokatavarain kauppiaalta Pertti M?nsson'ilta puuttui kokonaan opetusmestarinsa pontevuus, j?rk?ht?m?t?n lujuus ja uskalias rohkeus. Mutta yhteisen? hyveen? oli heill? molemmilla sama syd?mellinen is?nmaan rakkaus ja vilpit?n murhe nykyisist? valtiollisista oloista. Muuten oli Pertti M?nsson kaikissa yst?v?ns? suuremman ?lyn ohjaamana. Vartaloltaankin oli h?n lyhyempi ja