Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 3

taikka kaksi kirkossa; h?n on ihmetytt?v?n kaunis, milt'ei yht? kaunis kuin Ebba Sparre." --
"Rikkaimpana kaikista t?m?n kaupungin nuorista naisista h?n kumminkin on pidett?v?, sill? h?n on is?ns? ainoa lapsi ja perillinen" -- sanoi Jakobsson.
"Kaiketi on h?nen is?ns? nuo m??r?tt?m?t aarteensa voittanut sodassa" -- arveli Pertti M?nsson.
"Niin on. -- Senp?t?hden moni v?itt??kin, ett? jos tuhansien munkkien ja nunnain yhdistetyt kiroukset jotain voivat saada aikaan, niin eiv?t n?m?t tavarat saata tulla h?nelle siunaukseksi" -- s?isti Jakobsson. He olivat nyt ehtineet Drottninggatan nimisen kadun kulmaan, jossa he poikkesivat mainitulle kadulle. Melu ja h?lin? kuului nyt l?hemm?lt?, sill? t?m?n kadun varrella sijaitsi kenraalin palatsi.
Sen ulkopuolelle, kadulle, oli suuri joukko ihmisi? kokoontunut. Muutamat heist? tirkistiv?t uteliaasti salin kirkkaasti valaistuihin, koreasti koristettuihin ikkunoihin, joiden ohi juhlapukuihin puetuita h??vieraita tulvaili edestakaisin, toiset ja useammat heist? olivat ahkerassa sy?misen ja juomisen toimessa, oikein ahnaamalla k?yden ruokavarojen ja viinojen kimppuun. N?it? oli tuon ajan tavan mukaan runsain m??rin tarjona alhaisemman ja k?yhemm?n kansan nautintohimon tyydytt?miseksi.
Ett? viinapikareita ja olvihaarikoita ahkerasti kallisteltiin, sen saattoi p??tt?? siit?, ett? h?lin? ja huudot joka hetki kiihtymist??n kiihtyiv?t. T?ss? muutamat riiteliv?t, toiset tuossa nauroivat laskien pilkkaa ja ivaa samaan aikaan kuin muutamat joukosta t?ytt? kurkkua hurrasivat; kenenk? kunniaksi, siit? oli t?ss? melskeess? mahdoton saada selkoa.
Ahdinko kadulla oli niin suuri, ett? vaivoin p??si kulkemaan v?kijoukon l?vitse. Mutta sek??n ei onnistunut muille kuin niille, joilla oli vahvat k?sivarret tien avaajina. T?m?n kohta tajusivat toverimme Jakobsson ja M?nsson. He pys?htyiv?t tutkimaan milt? kohdalta he helpommin voisivat jo mainitulla tavalla raivata itsellens? tiet?. Ett'ei uteliaisuus ollut johdattanut heid?n askeleitansa t?nnep?in, sen saattoi n?hd? siit?, ett'ei tuo muhkea, valaistu palatsi ensink??n vet?nyt heid?n huomiotansa puoleensa. Eiv?t he my?sk??n pyrkineet ruoka- ja viinap?ytien luo. Sen sijaan he suurella huolella tarkastelivat kansaa ja eritt?in n?kyi Jakobsson'ista, ett? h?n j?nnitti kaikki kuulohermonsa voidaksensa kuulla mit? t??ll? tuumailtiin ja puhuttiin.
Tuossapa seisoi mies, joka ylist?m?ll? puhui kuningattaren onnellisesta hallituksesta ja siit? ?idillisest? huolesta, jonka h?n aina oli osoittanut alammaisiansa kohtaan; h?n muistutti kuulijoitansa siit? kunniarikkaasta rauhasta, jota kansa nyt nautti, ja kertoi lopuksi monilukuisilla korusanoilla, mitenk? kuningatar juuri viime aikoina valtakunnan nyt koossa oleville s??dyille oli antanut sellaisia lupauksia ja tehnyt sellaisia tarpeenmukaisia my?nnytyksi?, ett? Ruotsin valtakunnan onni ja loistoisuus niiden kautta kaikiksi ajoiksi oli t?ydellisesti ta'attu. H?nen puoleksi p?ihtyneet kuulijansa ilmoittivat raikkailla huudoilla mieltymyst?ns? kuningattareen. -- Jakobsson tunsi puhujan olevan er??n hovin palkkaaman vakojan. H?n l?hestyi miest? ja juuri samassa kuin t?m? alkoi visert?? uutta ylistysvirtt? kuningattaren kunniaksi astui h?n ik??nkuin ep?huomiosta h?nen varpaillensa. Ylistysvirsi j?i nyt sikseen, vaan sen sijaan p??si niin kime? valitushuudahdus miehen huulilta, ett? se hetkeksi veti kaikkein l?sn'olijain huomion puoleensa.
Jakobsson tunkeutui kiireesti edemm?ksi er??n toisen joukon luo. Siin? toimitti muuan melkoisesti v?kevi? juomia nauttinut roteva ja vahvann?k?inen porvarin renki puhujan tointa. H?n kirosi voimainsa mukaan valtakunnan aatelittomia s??tyj?, koska eiv?t viel? olleet p??tt?neet "kerrassaan pitki? puheita pit?m?tt? silpoa pirstaleiksi kaikki aatelismiehet". He ovat -- niin vakuutti puhuja -- syyp??t kaikkeen onnettomuuteen ja kurjuuteen, mit? l?ytyy valtakunnassa "Jokaisen rehellisen kansalaisen velvollisuus on vihata, viel?p? surmata heid?t! Naapurinsa koiraa saapi s??li?, mutta ei aatelismiehi?!" -- Lopuksi vahvisti tuo valtioviisas porvarin renki puheensa senkin seitsem?ll? valalla.
Sellainen puhe oli Jakobsson'ille mieliksi. H?nen huulensa vet?ytyiv?t tyytyv?iseen hymyilyyn ja h?n jupisi itseksens?: "Vilja on tuleentumaisillansa, leikkuun aika pian l?hestyy." Sitte k??ntyi h?n katsomaan, oliko Pertti M?nsson seurannut h?nt?. Huomattuansa toverinsa seisovan aivan h?nen selk?ns? takana lausui h?n h?nelle: "Nyt on meid?n aika l?hte?."
"L?htek??mme vaan. T?ss? todella onkin oikein pirullinen ahdinko!" -- vastasi Pertti M?nsson.
"Ole siis valmiina seuraamaan minua" -- sanoi Jakobsson ja ojensi k?sivartensa niit? k?ytt??kseen muurinmurtajina.
Mutta ennenkuin h?n t?t? murtamisty?t?ns? alkoi huusi h?n korkealla ??nell? porvarin rengille: "Sin? olet puhunut aivan niinkuin is?nmaatansa rakastavan miehen tulee puhua. Meid?n t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti kukistaa koko aatelisto! Lis??m?ll? tahdon liitt?? t?h?n lauseeseni senkin muistutuksen, ett? ell'emme pian p??se tuosta kevytmielisest?, tuhlaavasta kuningattaresta ja h?nen jumalattomasta seurueestansa, ell'emme pian saa prinssi? herraksemme ja kuninkaaksemme, niin on hukka ja perikato k?siss?mme. El?k??n prinssi Kaarle Kustaa!"
Kaikkein silm?t k??ntyiv?t nyt sit? suuntaa kohti, miss? Jakobsson seisoi, huomatakseen, kuka tuo ylen rohkea puhuja olikaan, joka n?in r?yhke?sti uskalsi parjata itse majesteettia, mutta h?n oli jo poissa. Ainoastaan kiivaat kiroukset ja haikeat valitushuudot osoittivat sit? rataa, jota my?ten h?n kelvollisten muurin-murtajiensa avulla oli kulkenut halki v?kitungoksen.
"Min? en milloinkaan tule autuaaksi, ell'et sin? t?h?n aikaan ensi tulevana vuonna roiku hirsipuussa!" -- ?nkk?si Pertti M?nsson heng?styneen? p??sty??n toverinsa kanssa v?kijoukon l?pi.
"?l?p?s tee tuollaisia kevytmielisi? valoja, sill? seuraus niist? on oleva se, ett'et milloinkaan tule autuaaksi. Kun olet heimolaiseni, niin tuo olisi kyll?kin ik?v? seikka minulle!" -- vastasi Jakobsson nauraen.
"Lakkaapas ilveilem?st? ja puhu vakavamielisesti! T?llaiset asiat eiv?t suinkaan ole naurun asioita! Kovasti jo kadun, ett? antauduin kumppaliksesi sellaisiin tuumiin, joita en t?h?n asti ole kyennyt tajuamaankaan. Sin? tulet saattamaan itsesi ja luultavasti minunkin onnettomuuteen. Min? en ole luotu osan-ottajaksi n?ihin t?ll?isiin seikkailuihin. Mutta jos olisinkin, niin j??pi kuitenkin varmaksi totuudeksi tuo tosiasia, ett? p----le perii ne, jotka vallankumouksia koittavat saada aikaan! Tuollaisiin toimiin ryhtyminen on sama kuin