Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella | Page 2

maine on sen edell?k?vi?ll?kin, vuodella 1649. N?l?n tuska oli sangen suuri kaikkialla Ruotsin valtakunnan pohjoisimmissa maakunnissa, suurin silloin, niinkuin tavallisesti ainakin, Suomessa. Vaikka meid?n maassa pettua ahkerasti ja s??st?m?tt? sekoitettiin Jumalan niukalla mitalla antaman viljan sekaan, ei leip?? kuitenkaan riitt?nyt, vaan suuren osan maan asukkaista oli muuttaminen maasta pois. Muutamat l?htiv?t Ven?j?lle; mutta suurin osa heist? pyrki Ruotsin maalle, jossa heid?n toiveensa p??st? parempien p?ivien perille kyll? surullisella tavalla pettyi.
Mutta palatkaamme Jakobsson'in, M?nsson'in ja kerj?l?isten luo.
"Me emme taida auttaa teit? -- sanoi ensin mainittu. -- Mutta k?yk??tte linnaan pyyt?m??n kuningattarelta apua! -- H?nell? on ylt?kyll?isesti t?m?n mailman tavaraa, h?nelle on helppo asia m??r?t? teille riitt?vi? el?ke- ja muona-varoja."
"Meilt? on p??sy linnaan kielletty. Me emme saata pyrki? kuningattaren puheille" -- valitti joku joukosta.
"Niin menk??tte vanhan valtiokanslerin luo! -- v?itti Jakobsson -- Taikka valtakunnan rahavaraston hoitajan luo! Heid?n toki pit?? voida jakaa teille jonkun pienen osueen niist? runsaista veroista, joita me vuosittain olemme valtiolle maksaneet ja ovathan ne miljonat heid?n talletettavinansa, jotka Ruotsi voitti viime rauhassa. Min? rohkenen arvella ett? niit? pit?isi k?ytett?m?n kansan hyv?ksi."
"Nuo korkeat herrat eiv?t pid? meist? v?hint?k??n huolta eiv?tk? salli ett? l?hestymme heit?! -- intti er?s vanha harmaap?? ukko, joka vavisten vilusta ja vanhuudesta seisoi sauvaansa nojaten.
"Siin?p? se nyt onkin -- huudahti Jakobsson kiljaisemalla -- He eiv?t pid? teist? v?hint?k??n huolta -- eiv?tk? salli teid?n l?hesty? heit?! T?m?p? juuri on p??puntti asiassa! P??lle p??tteeksi ovat n?m?t korkeat herrat ynn? kuningatar tuhlanneet kaikki kruunun omistamat rahavarat, jott'ei heill? nyt ole mit? antaa, jos antaa tahtoisivatkin -- siin? on asian pirullinen kohta ja puoli! Mutta kevent?k??t nyt omia raskaita rahapussejansa niinkuin t?h?n asti ovat kevent?neet kruunun!"
"Sin? puhut liian rohkeasti!" -- kuiskasi Pertti M?nsson varoittaen kumppaninsa korvaan.
Matalammalla ??nell? vastasi Jakobsson: Ole huoletta! Min? olen kuullut itse Niilo Niilonpojan puhuvan rohkeammin, paljonki rohkeammin!"
"Toki olit v?h?ll? joutua pulaan maaliskuun leikiss?. Oletko jo unhottanut..."
"Emp? niink??n, onhan minulla hyv? muisti --" keskeytti Jakobsson. Sen j?lkeen otti h?n rahakukkaron taskustansa ja puhui taas korkealla ??nell?, jaellen joitakuita hopearahoja kerj?l?isille: "Min? en ole rikas, pikemmin k?yh?. Kuitenkin annan v?hist? varoistani niin paljon kuin niist? riitt??. Mutta rehellinen kansalainen min? olen ja tied?n, ett? tekin olette samoin. Sen t?hden pyyd?n teit? rukoilemaan Jumalaa, ett? H?n lievitt?isi kansan tuskaa ja armossansa kukistaisi valtakunnan tuiki kehnon ja kelvottoman hallituksen, antaen meille toisen paremman! -- Voi toki, kuinka h?vytt?m?sti kuningatar itse ja ne miehet jotka t?t? nyky? pit?v?t valtakunnan hallituksen ohjia, pilkkaavat ja parjaavat meit? heid?n k?yhi? alammaisiansa! Hovipiireiss? v?itet??n julkisesti, ett? Ruotsissa l?ytyy kahta lajia ihmisi?: vapaasukuisia eli aatelisia ja roistolaisia. Kuulkaapas, hyv?t yst?v?t: he kutsuvat meit? aatelittomia roistolaisiksi! Mutta se kuitenkin on h----tin valhe, ett? me roistolaisia olisimme!"
Kerj?l?iset katsoivat h?mm?stynein? puhujaan ja v?istyiv?t syrj??n, kun h?n, painettuansa hattunsa syvemm?lle silmille, alkoi astua eteenp?in. Pertti M?nsson seurasi h?nt?. H?nkin oli saanut k?sille kukkaronsa ja antoi sivumenness??n rahoja kerj?l?isille.
??neti jatkoivat tuttavamme matkaansa Norrbro nimiselle sillalle. Ehditty?ns? sille kuulivat he et??ll? meluavaa ??nt?.
"Mit?p? tuo melu merkinnee?" -- sanoi Pertti M?nsson v?h?n pel?styneen? ja pys?htyi tarkemmin kuuntelemaan.
"Eteenp?in mars, pelkuri! Eih?n meill? ole aikaa j??m??n kaikenmoista mehil?isten meteli? kuuntelemaan!" -- lausui Jakobsson harmistuneena.
"Voitko arvata, mist? syyst? tuolla noin melutaan?" -- kysyi Pertti M?nsson l?htien astumaan eteenp?in.
"Paljasta joutavaa, mutta voipa siit? synty? muutakin kuin ainoastansa joutavaa." --
"Selit? selvemmin! Tied?th?n vanhastansa, ettei minussa ole arvoituksien selitt?j??."
"Kuuleppas siis... Er?s ylimys viett?? h?it?ns? ja jotta nyt kaikki olisi niinkuin oleman pit??, niin t?ytyy 'roistov?enkin' saada osansa. Aivan paikallaanhan on tuo ... on! Eik? muutaman oluttynnyrin ja viinakannun hinta paljon paina sen miehen kukkarossa, jolle kuningatar naimalahjaksi antaa 56 tilaa Suomessa! Kuule, kuule kuinka 'roistov?ki' kirkuu: se nyt kiitt?? kestityksest?. Mutta kyll? nuo oivalliset viinatorvet minun toimestani viel? t?n? iltana soittavat toista nuottia!"
"Merkillist? ettet sin? milloinkaan taida puhua aatelismiehist? katkeruudetta ja mielikarvaudetta --"
"Siit? suu puhuu mist? syd?n on t?ynn?" -- sanoi Jakobsson pudistellen nyrkki?ns?.
"Mutta pit??h?n moni heist? meid?n puoltamme. Skytte esimerkiksi."
"Ei ole koiraa karvoihin katsomista -- sanoo vanha sananlasku. P----le piilee h?ness? niinkuin toisissakin, vaikk'ei sen pukinjalka t?t? nyky? ole n?kyviss?," s?isti Jakobsson.
"Hm -- sinun kanssas ei pid? kiistell? vapaasukuisista. -- Kuka heist? t?n?p?n? viett?? h?it??n?"
"Kuka? Kuningattaren lemmikki, paroni Gyllenstr?m, jonka kuningatar nykyisin on korottanut valtion kamariherraksi. Valtion kamariherra! Onko t?ss? syntisess? mailmassa milloinkaan ennen kuultu sellaista arvonime?! Mutta erinomattain onnistunut se on ja sen keksij?, armas kuningattaremme, on pidett?v? t?ydellisen? nerona. Valtion kamariherra! Ha! ha! ha!" -- Jakobsson nauroi t?ytt? kurkkua.
"Hiljaa kaikin mokomin!" -- varoitti Pertti M?nsson -- "Sin?h?n naurat niin kovasti ett? katu allamme t?risee. Tuollaista valtiollista naurua kamariherroista pit?? v?ltt??." --
"Valtiollista naurua kamariherroista! voithan sin?, veikkoni Pertti, kekseli?isyydess? vet?? vertoja itse kuningattarelle! Valtiollista naurua kamariherroista! Kautta sieluni, eih?n se ole huono lauseparsi!" -- Jakobsson purskahti entist? makeampaan nauruun.
Pertti M?nsson katseli levottomasti ymp?rillens?. Toverinsa nauruhimon ohitse menty? lausui h?n: "Nauruasi hauskempi olisi kuunnella kertomusta tulevasta parikunnasta. Ken on morsian?"
"Merkillist?, ett'et sin? ole kuullut puhuttavan asiasta, josta kuitenkin koko Tukholma t?t? nyky? puhuu! Morsiamena on Elvira S----hjelm, tuon kuuluisan kenraalin tyt?r." --
"Vai h?nk?! Min? olen n?hnyt h?nen kerran