Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella

Muuan suomalainen soturi Kristiina?by Evald Ferdinand Jahnsson

The Project Gutenberg EBook of Muuan suomalainen soturi Kristiina
kuningattaren aikakaudella, by Evald Ferdinand Jahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella
Author: Evald Ferdinand Jahnsson
Release Date: March 20, 2007 [EBook #20854]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUUAN SUOMALAINEN SOTURI ***

Produced by Tapio Riikonen

MUUAN SUOMALAINEN SOTURI KRISTIINA KUNINGATTAREN AIKANA
Historiallinen romaani
Kirj.
EVALD FERD. JAHNSSON
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1884.

Suurelle runoilijallemme "V?lsk?rin kertomusten" kuululle kirjoittajalle
Zachris Topelius'elle
omistaa kunnioituksen osoitteeksi n?m?t kyh?elm?ns? n?yryydell?
tekij?.

LUKIJALLE:
En tahdo salata teilt?, kunnioitettavat lukijat, ett? raskaalta tuntuu is?n syd?mess?ni t?n? hetken?, jolloin t?m? nuori soturi l?htee sotaan ja taisteluun. Kuinka monta monituista ajatusta sent??n yhtehen yhtyy saadaksensa mielt?ni sytt? mustemmaksi! Mill? menestyksell? on tuo poika taisteleva? Hyv?ll? vai huonollako? Tuleeko h?nest? peloton aseiden kantaja vai kehno pelkuriko? Ahdistanevatko viholliset h?nt? niin ankarasti, ett? h?nen voitettuna h?pe?ll? t?ytyy l?hte? k?p?l?m?keen? Taikka ehk?p? h?n palajaa kotiansa haavoitettuna, raajarikkona, raukkana? Tokko h?n matkallansa tapaa ainoatakaan yst?v??? Rient?neek? h?nt? vihollisten h?tyytt?iss? ainoakaan uskollinen toveri avuksi? -- Kas tuossa kysymyksi?, joista milt'ei jok'ainoa ole omansa pusertamaan tuskan hike? is?n otsasta, vuodattamaan myrkky? h?nen mieleens?! -- Ja ent?s, kuinka ankara tuo taistelu, jonka h?nen tulee kest??! Voi, nuo ovat todellakin vaarallisia vihollisia, nuo arvostelijat -- eritt?inkin ne heist?, joita tavallisesti kutsutaan "kritikasteiksi". Viimemainitut ovat saaneet monen nuoren soturin hengelt? pois. He pyyt?v?t, ylenm??rin ter?v?ksi hiotuita aseita k?ytt?m?ll? sek? tylyj? ja kohtuutta puuttuvia rynn?kk?j? tekem?ll?, osoittaa olevansa oikein aika uroita. -- Mutta jos nyt sotaan l?htev?n poika-raukan kuitenkin toistaseksi onnistuisi s?ily? jotenkin ehe?n?, v?h?ss?kin m??r?ss? voittaen yleis?n suosiota, niin on aikomukseni l?hett?? h?nelle avuksi nuoremman veljen, liitt?m?ll? t?h?n kertomukseen toisen, nimell?: "Muuan suomalainen soturi kuningas Kaarle X Kustaan aikakaudelta."
Kunnioituksella
Soturin is?.

1 LUKU.
"K?vitk? kirkossa t?n??n, Jakobsson?"
"Kyll? k?vin isossa kirkossa, Pertti M?nsson. Sinunkin olisi pit?nyt tuleman kuuntelemaan Fors'in herra Kristofferia! H?nen vertaistansa pappia ei ole milloinkaan l?ytynyt S?rmlannin maakunnan rajojen toissa puolla!"
"Ent?s meid?n Emporagrius? Mit?p? tuumailet h?nest?? Luulisin toki ett? h?ness?kin on miest? p?hkin?it? naksahuttamaan! Peijakas, millainen ??ni h?nell? on!... ja ent?s sanat sitte, jotka h?nen suustansa virtana valuvat!"
"No no Pertti M?nsson ... ei mit??n moitteen muotoista h?nest?k??n ole sanottavaa, eip? suinkaan! Kyll? h?n laulaa nokkansa mukaan, h?nkin ... ja tunnustaa t?ytyy, ett'ei h?nen nokkansa olekkaan mik??n kehno nokka ... mutta Kristoffer herra on kuitenkin kaikista Jumalan sanan julistajista etevin, sen vakuutan kautta is?ni autuuden! H?n sulkee puheesensa niin paljon ruutia, ett? sill? voisi r?j?hytt?? ilmaan kaikki valtakunnan neuvokset ja muut ylimykset!"
"Aivan niin Jakobsson ... enh?n sit? kiell?. Olenkin kuullut hoettavan yht? ja toista h?nen t??np?iv?isest? saarnastansa. H?n lienee oikein kelpo lailla l?yl?hytt?nyt saunan kiuasta?"
"Tekip? niin, siit? voit olla vakuutettu! Kuningatar oli itse kirkossa ja sai, kuten sanotaan, totuuden suorastaan vasten naamaansa. Ett? se pippurilta maistui, sen saattoi ken hyv?ns? n?hd?, joka otti huomatakseen, kuinka pahasti h?n v??nteli suutansa ja kasvojansa. Esipuhe oli Mattheuksen viidennest?toista --"
"Kenties muistatkin kaikki tyyni?"
"En juuri sanasta sanaan, mutta tarkoitus oli se, ettei sovi ottaa leip?? lapsilta koirille heitett?v?ksi. -- Ymm?rr?tk? pistopuhetta?"
"Luulen ymm?rt?v?ni. Lapsilla h?n tarkoittaa vapaasukuisia."
"Aivan niin, Pertti M?nsson; tuon sanoi Kristoffer herra milt'ei ihan suoraan. Mutta me kaikki aatelittomat olemme koiria, joille kuningattaren ei sovi heitt?? leiv?n muruakaan! Sit? h?n ei -- Jumala sen h?nelle kostakoon -- ole tehnytk??n! Kristoffer herra kutsui h?nen tuomiolle Jumalan tuomioistuimen eteen ja toden totta on, ett? kuningattaren lienee vaikea p??st? sis?lle taivaan porttiloista, ell'ei vanha ukko Pietari ota h?mm?sty?kseen ranskalaisista korupuheista! O diabl' -- niinkuin kreivin palvelijoilla on tapana huutaa -- me ja valtakunta ovat hukkaan menem?isill?ns?!"
"Hiljaa Jakobsson!... Tuollaisesta puheesta saattaisivat asettaa sinun korkeaan kunnia-asemaan Norrmalm'illa!" [Norrmalm on er?s paikka Tukholmassa, jossa ennen aikaan hirtettiin kuolemaan tuomituita.]
Miesten keskustelu p??ttyi t?h?n syyst?, ett? heit? vastaan tulla tulvaili joukko kerj?l?isi?, kasvoiltaan kalpeita, r??syihin puetuita ihmisi?, jotka haikeasti valittavalla ??nell? anoivat heilt? almua, ja vaikka ?yrinki arvoista. Kerj?l?isten oli sek? n?lk? ett? my?s vilu, sill? nyt oltiin syyskuussa ja ilta oli kolkko ja kylm?, synkill? pilvill? peitetylt? syys-taivaalta tipahteli tuon tuostakin raskaita sadepisaroita. -- Luultavasti olivatkin meid?n molemmat matkustajamme siit? syyst? nostaneet yl?s takkinsa kaulukset, jotta heid?n kasvonsa olivat puoleksi peitossa, ja muutenkin suurella huolella k??riytyneet lyhyk?isiin nuttuihinsa. Nyt oli heid?n pys?htyminen, sill? kerj?l?isjoukko sulki heilt? tien. Tukholman kaupungissa ei siihen aikaan -- t?m? tapahtui vuonna 1650 -- yleisesti l?ytynyt leveit? katuja; t?m? katu, jota my?ten Jakobsson ja M?nsson kulkivat tullaksensa Norrbro nimiselle sillalle oli mit? kapeimpia.
Kerj?l?iset huusivat vaikeroiden: "Antakaa meille Vapahtajamme armahtavaisuuden t?hden roponen! Meill? ei ole mit??n sy?t?v??!" taikka: "Ell'ei joku kristillinen ihminen meit? armahda, niin kuolemme n?lk??n!" j.n.e. Siin? sai kuulla monellaista ??nt?, ??nt? haikeata, syd?nt? s?rkev??. Siin? puhuttiin sek? ruotsin ett? suomen kielt? ja n?it? molempia kieli? monilla monituisilla eri murteilla. Eri suunnilta, eri maakunnista olivat n?m?t onnettomat tulleet p??kaupunkiin.
Tuo oli kova vuosi, tuo vuosi 1650. Sama surullinen