Murtovarkaus; Roinilan talossa | Page 6

rautaisen tahtoni alaiseksi luonnonvoimatkin antautuvat, eik? ole minulla t?h?n p?iv??n saakka viel? tarkoitusta niin rohkeata ollut, etten sit? perille olisi vienyt, milloin salaisella kavaluudella, milloin yliluonnollisilla keinoilla. Mutta--kuuluuhan siell? taaskin askeleita--joku tulee! (Istuu p?yd?n ??reen ja on lukevinaan ?mustaa kirjaa?.)
LOVIISA (tulee arkana sis??n ja pys?htyy ovelle). Penttula! (ottaa muutamia pelonalaisia askeleita Penttulaa kohden; lausuu kovemmin). Penttula!
PENTTULA. Kuka minua h?iritsee?
LOVIISA. Min? t??ll? olen. ?lk?? pahaksenne panko.
PENTTULA. Mit? minusta tahdotte?
LOVIISA. Tulen tuon entisen asian johdosta. Etteh?n minuun suutu, Penttula? Tahtoisin vain muistuttaa teit? lupauksestanne Juhannus-y?n? kalmiston kohdalla,--tied?tteh?n?
PENTTULA. Luuletteko mun sen unohtaneen?
LOVIISA. Ajattelin--ett? muilta toimiltanne kenties olisitte--voi, Penttula, ?lk?? pahastuko, mutta kun en viel? ole mit??n muutosta huomannut.
PENTTULA. Ettek? ole huomannut?
LOVIISA. En muutosta v?h??k??n. Viime sunnuntainakin h?n kirkonm?ell? vaan Helenaa t?hysteli eik? v?litt?nyt koko maailmasta niin mit??n. Ajatelkaas,--tuohon kurjaan torpan tytt??n h?nen silm?ns? hehkuivat, vaikka min? rinnalla seisoin. Voiko semmoista k?sitt???
PENTTULA. Olkaa huoletta,--ei h?n sit? kauan en?? tee.
LOVIISA. Eik?? Voi, jos tohtisin siihen luottaa. Penttula, tynnyrin rukiita annan teille niin pian kun Niilo Helenan hylk??.
PENTTULA. Ja min? vannon teille: ennenkuin p?iv? seitsem?n kertaa on kaarensa kiert?nyt, on Niilo Helenan i?ksi unhottanut.
LOVIISA. Sen te vannotte? Mik? ihmeellinen mies te olette, Penttula.
PENTTULA. Ja tynnyrin rukiita--?
LOVIISA. Saatte runsaalla mitalla. (Erikseen puoli??neen.) Ennenkuin p?iv? seitsem?n kertaa on kaarensa kiert?nyt--(??neen.) Pysynetteh?n vaan sanassanne, Penttula?
PENTTULA. Koskessa kivi on kovassa, vaan kovemmin pysyy Penttula sanassaan.
LOVIISA. Luonnon haltiat nyt avukseni tulevat--
PENTTULA. Minun sanani voimasta.
LOVIISA. Ja Niilon mieli k??ntyy Helenasta eriskummallisen, k?sitt?m?tt?m?n vaikutuksen kautta.
PENTTULA. Luotteheni sen matkaan saa.
LOVIISA. H?n Helenan hylk??, ja sitten ... sitten... Penttula, sanokaa minulle suoraan, kuka mielest?nne on kauniin tytt? t?ll? paikkakunnalla?
PENTTULA. Kuka siin? teille vertoja vet?isi.
LOVIISA. Ei kukaan, eik? niin? Mutta mik? sai Niilon minusta luopumaan juuri samassa, kun h?n oli minua kosinut?
PENTTULA. Katehien kirot t?ss? maailmassa paljon pahaa vaikuttavat.
LOVIISA. Katehien kirot! Voi poloinen p?ivi?ni, kirojen alaiseksi olen varmaankin joutunut, ei ep?ilemist? ollenkaan. Mik? tulee minulle neuvoksi, sanokaa, Penttula, mik? auttaa minua onnetonta niist??
PENTTULA. Sen min? teen. (Ottaa pihlajan.) T?st? pujotelkaa itsenne l?vitse, minun lukiessani. (Asettaa pihlajan pystyyn ja Loviisa pist?? p??ns? v?hitellen aina hartioihin saakka halkeamaan sill? v?lin kuin Penttula lukee.)
"P??st? Luoja, p??st? luonto, P??st? p??llinen Jumala, P??st? piika pintehest?, Tyt?r tyhjist? sanoista, Pakinoista partasuiden, Jupinoista jouhisuiden. Kuin on kuun keh?st? p??stit, P?iv?n p??stit kalliosta, Niin p??st? t?m?kin neiti--"
HOPPULAINEN (pist?? p??ns? ovesta sis??ni). Hei lempi, her?j? lempi! Nouse nuorin nostamatta, tervask?ysin tempomatta. Onko niin, vai mitenk??
LOVIISA. Herra siunaa, kuinka min? pelj?styin! Joka paikkaan tuon heitti?n pit?? enn?tt?m?n. Mutta eip? h?nell? muuta ty?t? lienek??n, kuin alinomaa kuljeksia ymp?ri kyl??. Onneton sekin ?iti, joka tuommoisen tyhj?ntoimittajan on maailmaan synnytt?nyt.
HOPPULAINEN (laulaa).
"Mamma se lauloi ah, voi, voi, Kun liekutti lullani laitaa. Mik?h?n maailman koijari vaan Mun pojastani tulla taitaa.
Koijari olen min? ollutkin Ja koijaaman minun pit??, Ellen koijari oisikaan, Ei oisi virkaa mit??n."
PENTTULA. Lempo sinun viek??n lauluinesi ja kujeinesi.
HOPPULAINEN. Passipo, suurkiitos hyv?st? toivotuksestasi!
PENTTULA. Hittoko sinun t?nne toi juuri t?ll? haavaa? Sek? vaan, viel?kin sanon.
HOPPULAINEN. Oikein riivattu. Hiisi toi minun sinulle avuksi lempe? Loviisalle nostaessasi.
LOVIISA. Mit? sanoo h?n? Lempe? minulle nostaessa? Minulle? Luuletko kenenk??n tarvitsevan minulle lempe? nostaa, sin? h?vyt?n mies.
HOPPULAINEN. Antakaa anteeksi, luulin teit? lampaaksi, vaikka lienettekin pappilan musta p?ssi. Mink?t?hden h?n muuten on teit? hankokaulaan pannut, pelk?sik? aidan l?pi menev?nne?
LOVIISA (ottaa pihlajan kaulastaan ja heitt?? sen Hoppulaisen eteen). Sit? ei tarvitse sinun tiet??, mokomakin kyl?nkoira, enk? aio sit? sinulle selitt??. Hyv?sti, Penttula, en tahdo olla samassa huoneessa tuon miehen kanssa.
HOPPULAINEN. Hyv?sti, hyvin hyv?sti portaille, mutta siit? nurin niskoin!
PENTTULA. Mit? sinulla oli t??ll? tekemist?, sano!
HOPPULAINEN. Heit? jo viitahan vihasi, kanervahan katkerasi ja t?yt? tuo pullo sill? nesteell?, joka t?m?n maailman surunlaakson muuttaa taivahan ilosaliksi.
PENTTULA. Viinaako tarkoitat? Kuinkas on maksun laita?
HOPPULAINEN. Matti on kukkarossa t?ll?kin haavaa. Mutta uskonethan toki tuonvertaisen velaksikin? Ellen maksa min?, kyll? maksaa Aholan Antti, ja ellei h?nk??n maksaisi, niin kirkonkirves ja rautalapio, ne k?yh?n velat suorittaa.
PENTTULA. Aholan Antti! (Erikseen) Sattumus taaskin avukseni tulee! (??neen) No, olkoon menneeksi. Jos ensi y?ksi tulet Antin kanssa tuonne salolle viinaa polttamaan, niin t?yt?n heti pullosi. Minulla n?et olisi muita toimia. Eik? teid?n vallesmannia tarvitse pelj?t?, ei h?n minun viinapannuuni hyppisi??n pane. Noh,--mit? arvelet? Palkalla en tingi. Saatte markan rahaa ja kannun viinaa kumpikin.
HOPPULAINEN. Soromnoo, yhdentekev?! T?yt? pullo! (Antaa pullon Penttulalle.)
PENTTULA. Ja sin? tulet Antin kanssa?
HOPPULAINEN. Aivan varmaan. Laske pullo t?yteen vaan.
PENTTULA. T?yteen, tietysti t?yteen. (Kumartuu tynnyrin eteen.)
HOPPULAINEN (l?henee v?h?n p?yt??). Tuossa on h?nell? kamalat ty?kalunsa. Kuules, Penttula, opeta minullekin noita syntyj? syvi?, asioita ainaisia, ett? tulisi minustakin jonkunlainen poppamies.
PENTTULA. Sinulla ei ole siihen luontoa.
HOPPULAINEN. Niink? luulet? Saatatpa olla oikeassa. Laske pullo t?yteen vaan.
PENTTULA. Siihen ei pisaraakaan enemp?? mahdu. Kas t?ss?!
HOPPULAINEN. Tattis, mamma, sanoi Lotan Mikko. (Ryypp??) Vott, hyv? on! (Ly? suullisen pulloonsa ja pist?? sen taskuunsa) Matta tekisi minun sittenkin mieleni ruveta tiet?j?ksi, ett? saisin v?h?n rahoja kokoon, kun t?st? naimaan menen.
PENTTULA. Tee ty?t? ennemmin.
HOPPULAINEN. Milloin laiska ty?n tekee? Talvella ei tarkene, kes?ll? ei kerki?, syksyll? on suuret tuulet, kev??ll? vett? paljon.
PENTTULA. J?t? sitten naiminen sikseen, sill? ei sinusta tiet?j?ksi liioin ole. Ja mene nyt toimeen ?l?k? unhota ottaa Anttia mukaasi.
HOPPULAINEN.